PÄÄKIRJOITUS

Pois politiikan ja tieteen poteroista

Suomi tarvitsee kipeästi uutta ajattelua selvitäkseen kriisistään. Sitä Himasen raportti yrittää herättää – turhaanko?

Suomessa saa ajatella vain niin kuin auktoriteetit sallivat kullekin lajinsa mukaan. Muu pohdiskelu on epäpätevänä hylättävää. Yhteyttä kulttuurin, tieteen, tiedon ja päätöksenteon, politiikan, kesken on vaikea muodostaa. Ideolo­giat ja opit ovat valmiita, niistä voi vain valita. Tältä vaikuttaa keskustelu filosofi Pekka Himasen raportista.

Pääministeri tilasi pohdiskelun, jonka tarkoituksena oli liikauttaa seisovia vesiä, saada uusia ajatuksia. Seurauksena oli sivistymätön ja leimaava keskustelu, jossa akateemisella auktoriteetilla jumiuduttiin väittelemään itse idean kannalta toisarvoisia todistelun ja teoretisoinnin pätevyydestä. Moukat riemuitsivat mediassa päästessään ristiinnaulitsemaan. Eikä politiikan tekijöiden tarvitse ajatella mitään uudestaan.

POLITIIKAN JA TIETEEN YHTEISTYÖ uudella, luovalla tavalla voisi tuottaa ajatuksia yli vahvojen ideologisoitujen rakenteiden. Syntyisi vaihtoehtoja ihmisen hyvään, mikä on yhteisten asioitten hoitamisen tavoite. Monimutkaisessa, maapalloistuneessa ja talousvetoisessa maailmassa ei riitä enää vanha. Vasemmistolaisuus puolustaa saavutettua rakenteineen. Yhtä kyvytön ja konservatiivinen on oikeistolaisuus. Liberalismi on rappeutunut raha-ahneuden ideologiaksi. Raportti puhuu virkistävästi paljolti muustakin kuin rahasta.

Vasemmistolaisen Manuel Castellsin, Himasen ja muiden kirjoittajien ajatuksissa on tuoreutta, vaikka niiden yksilökeskeinen idealismi voi ärsyttää. Se on helppo teilata. Silti politiikan tavoitteena tulisi olla yhteiskunta, jossa toteutuvat inhimillisyys ja arvokkuus.

Suomella on nyt ensi kertaa todellinen vaara pudota sodanjälkeisen ajan jatkuneesta kasvusta ja kehityksestä taantuvaksi yhteiskunnaksi. Hallitus alkaa nähdä, millainen hätä uhkaa, mutta on kyvytön radikaaliin ajatteluun äänestäjien pelossa. Siksi katsotaan tutkijoihin, mutta onko tiede samalla tavalla vankina poteroissaan, jopa poliittisesti leimatuissa?

TUTKIJOITA TARVITAAN UUDISTAMAAN politiikan ja yksilön suhdetta, koko yhteiskunnan rakentamismallia. Siksi on tyrmistyttävää, että Himasen työ runtattiin alentuvasti akateemisesta näkökulmasta kykenemättä jatkamaan keskustelua. Missä on luova ajattelu? Missä rohkeus, ennakkoluulottomuus, vastuu ja välittäminen? Oman erinomaisuuden korostaminen ei riitä. Talous on kuralla, politiikka neuvoton, vieraantunut kansa syö yli varojen. Tiede voi auttaa ihmistä ajattelun ja tavoitteiden uudistamiseen.

Niukkenevista määrärahoista taistelevat tieteenharjoittajat suuttuivat ymmärrettävästi siitä, että Himas-tutkimuksen budjetin rahoittivat juuri heidän lähteensä. Pääministerillä on tietysti oikeus tilata uusia ajatuksia päätösten tueksi keneltä tahansa – varsinkin kriisissä. Rahoituksen olisi voinut hoitaa toisinkin, vaikka melu olisi noussut joka tapauksessa.

Arvokas elämä, luovuuden ja välittämisen arvojen mukaisesti, on tarpeen itsekkyyden ja sisäänlämpiävyyden murtamiseksi. Juuttuminen saavutettuihin etuihin ja vanhoihin asemiin on tuhoamassa elinvoimamme. Uudistumista tarvitaan politiikan lisäksi yrityksiin ja elinkeinojen harjoittamiseen globaaliyhteisössä kestävän kasvun mallin mukaisesti.

Näköalaton, suvaitsematon ja pelottava itseensä käpertyminen on nyt paljastunut. Toisaalta: keskustelu on käynnistynyt. Jospa vielä kansalaiset, tutkijat ja poliitikot kohtaavat, otetaan askel eteenpäin. Ehkä syntyy merkityksellisiä ajatuksia – ja tekoja. 

P.S. EU:n belgialaista kauppakomissaari Karel de Guchtia syytetään pian 900 000 euron veronpimityksestä asuntokaupassa. Epäilys on vakava. EU:n uskottavuus vaalien alla vaatii komissaarin eroa. Heti.