UUTISVIIKKO

NÄKÖKULMA

EU:n murros ja Suomen linja

Nyt kun Euroopan hitaimmatkin uudistajat ovat päässeet vauhtiin, myös Suomen on ryhdyttävä toimeen, kirjoittaa Olli Rehn.

Eurooppa on keskellä suurta murrosta, joka on samaa mittaluokkaa kuin maanosamme myllerrys 1990-luvun alussa. Nyt sen laukaisi vuodesta 2008 lähtien maailmantaloutta vaivannut finanssi- ja velkakriisi.

Kriisin taustalla on ollut koko läntisen maailman liiallinen velkaantuminen, sekä julkinen että yksityinen. Murroksen syvävirtana on kuitenkin ollut maailmantalouden painopisteen siirtymä nouse­vien talouksien suuntaan. Siitä selviäminen menestyksellisesti vaatii laajaa ja avointa keskustelua Euroopan suunnasta ja sen suunnan sisällöstä.

Kriisin voittamiseksi olemme joutuneet sammuttamaan eri maiden pensaspaloja ennen kuin ne leviävät eurooppalaisiksi metsäpaloiksi. Samaan aikaan olemme joutuneet rakentamaan uudelleen koko euroalueen arkkitehtuuria, jotta yhteisvaluuttamme kestää tuulet ja tuiskut ja luo perustaa kestävälle kasvulle ja paremmalle työllisyydelle.

Toimien ansiosta luottamus Eurooppaan on palaamassa. Elpyminen on aiempaa terveemmällä pohjalla: euro­alueen vienti ja teollisuustuotanto kasvavat, kuluttajien ja investoijien luottamus on vahvistunut. Espanja ja Irlanti ovat päässeet elpymisen syrjään kiinni ja päättävät lainaohjelmansa vuoden lopussa. Ensi vuonna Euroopan talouskasvu vahvistuu ja työllisyyskin alkaa pikku hiljaa kohentua.

On kuitenkin liian aikaista riemuita. Riskit ovat yhä suuret. Poliittinen epävarmuus sekä uudistustahdin laantuminen voivat aiheuttaa mutkia matkaan. Siksi nyt on tärkeää säilyttää kurssi: jäsenmaissa tarvitaan kasvua vauhdittavia rakenteellisia uudistuksia, kilpailukykyä on parannettava ja julkisten talouksien tasapainottamista jatkettava.

Kun maailman talouspolitiikan päättäjät kokoontuivat IMF:n vuosikokoukseen viime kuussa, Eurooppa sai tunnustusta toimilleen ja kannustusta jatkaa niitä. Luottamus Euroopan kykyyn hoitaa ongelmansa oli selvästi vahvistunut.

Ero suomalaiseen keskusteluun on tältä osin kuin yö ja päivä. Suomalaisessa keskustelussa korkeintaan myönnetään, että ”väärin sammutettu”. Asiaan suhtaudutaan jotenkin ulkopuolisesti, vaikka kyse on omasta valuutastamme ja talousalueestamme. Vai eikö olekaan?

Meillä moni tuntuu haikailevan vanhan, kevyemmälle integraatiolle rakentuvan Maastrichtin talous- ja rahaliiton perään. Vaikuttaa kuin olisi unohdettu, että se oli juuri tuo löyhä liitto, joka ensin epäonnistui kriisiin johtaneiden epätasapainojen estämisessä ja sen jälkeen osoittautui kyvyttömäksi pelastamaan yhteistä valuuttaa.

Talous- ja rahaliiton uudistaminen on ollut välttämätöntä kriisin nujertamiseksi. Nyt työn alla on pankkiunionin rakentaminen, joka on reaalitalouden vakaan kehityksen ja kestävän kasvun edellytys.

On aika katsoa eteenpäin. Mitä haasteita Euroopalla on edessään? Tärkein on yhä edistää talouden toipumista, siis vahvistaa kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä. Euroopan on tuotettava käytännöllisiä ratkaisuja yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin, joita ei voida tehokkaasti ratkaista kansallisvaltion sisällä.

Euroalueen perustan vahvistaminen on vietävä loppuun. Talousliiton suuri sääntöuudistus on alkanut tuottaa tuloksia: julkisten talouksien tila on kohentunut ja kasvua tukevat rakenteelliset uudistukset alkaneet edetä.

Jatkossakaan ei tule jättäytyä vain hallitustenvälisten järjestelyjen varaan. Yhteisömenetelmä takaa paremmat edellytykset päätöksenteon tehokkuudelle ja hyväksyttävyydelle. Se pitää kaikki jäsenvaltiot, myös pienet, mukana päättämässä. Eurooppaa ei voida rakentaa ilman Saksan ja Ranskan moottoria, mutta samalla Eurooppa on myös aivan liian arvokas asia jätettäväksi pelkästään Saksalle ja Ranskalle.

Toinen tulevien vuosien avainasia on parempi sääntely, jolla avataan yrittämisen mahdollisuuksia ja tuetaan työpaikkojen luomista, etenkin kehittämällä sisämarkkinoita. Jokaisesta yksityiskohdasta ei tarvitse säätää EU-tasolla, kampaajien korkokengistä mansikan ympärysmittaan.

Samalla on hyvä muistaa, että kaikki huono sääntely ei ole EU:n syytä. Yritysten edustajilta kuulen usein, että kilpailukykyä eivät haittaa niinkään EU-säännöt, vaan niiden 28 erilaista sovellusta.

Kolmas tulevien vuo­sien kantava teema on kestävä eli vihreä kasvu. Vastuuta ympäristöstä on kannettava kustannustehokkaalla tavalla. On ilmeistä, että seuraava kasvuala on niukkojen luonnonvarojen entistä kestävämpi hyödyntäminen. Euroopan sisämarkkinat voisivat tarjota ponnahduslaudan uusille innovaatioille, vähän samaan tapaan kuin 1990-luvulla tietotekniikalle.

Toivon, että Euroopan uudistuminen kannustaa myös Suomea uudistumaan niin, että se kykenee hyötymään talouden toipumisesta. Nyt kun Euroopan hitaimmatkin uudistajat ovat päässeet vauhtiin, myös Suomen on ryhdyttävä toimeen.

Ympäri Eurooppaa on populistisia liikkeitä, jotka ovat kyllä kovia arvostelemaan kaikkea mikä liikkuu, mutta eivät yleensä esitä realistisia vaihtoehtoja. Suomestakin löytyy omat nuivaannuttajansa.

Euroopan kehitykseen ja Suomen omaan tulevaisuuteen voimme parhaiten vaikuttaa osallistumalla eurooppalaiseen päätöksentekoon rakentavalla tavalla. EU ole täydellinen, mutta ei sitä suinkaan paranneta jäämällä katsomoon huutelemaan ja käpertymällä ­omien rajojen sisälle.

Suomi ja Eurooppa ansaitsevat parempaa kuin vain sopeutujan osan – ja varmasti myös pystyvät parempaan. 

Olli Rehn
Kirjoittaja on EU:n talouskomissaari ja komission varapuheenjohtaja.

KUVAT © OUTI KAINIEMI

mainos