ENNEN RAUHAA

Kolumbian sisällissodan osapuolet hamuavat nyt luonnonvaroja. Suomi pyrkii mukaan kaivosbisnekseen.

ENNEN RAUHAA

Kolumbian sisällissodan osapuolet hamuavat nyt luonnonvaroja. Suomi pyrkii mukaan kaivosbisnekseen.

TEKSTI HANNU PESONEN, CHOCÓ, KOLUMBIA

TEKSTI HANNU PESONEN, CHOCÓ, KOLUMBIA

Kuivakalasta tehty keitto porisee kuhmuisessa kattilassa. Aristobulo Tequía ja Geyson Tequía, 5, katsovat nälkäisinä, kun perheen äiti Esilda Tequía hämmentää kauhalla soppaa.

Päivä on jo puolessa. He ovat lähteneet aamuneljältä kotikylästään Santa Isabelista tyhjin vatsoin. Neljän tunnin patikointi Guaratoon oli tavallista raskaampi.

Chocón maakunta Kolumbian luoteisosassa on maailman sateisimpia seutuja. Rankat kuurot pieksevät ylänköjä lähes joka päivä.

Aristobulo Tequía liukasteli jyrkkiä ja mutaisia sademetsärinteitä poikaansa kantaen, oikea käsi olkapäähän asti paksussa siteessä. Metsässä machetella lyöty haava vihloo ja märkii yhä.

Tequíat taivaltavat Guaratoon joka viikko. Niin tekevät tuhannet muutkin Alto Andaguedan vuoristoseudun asukkaat. Syy näkyy kattilan pohjalla. Embera-katio-alkuperäiskansaan kuuluvat hakevat Guaratosta kalaa ja muita perustarpeita. Samalla he saavat apua jakavalta Luterilaiselta Maailmanliitolta hoitoa ja neuvoja, miten pitää yhteisöään koossa.

”Tarvitsemme ruokaa, koska emme uskalla enää viljellä peltojamme”, Aristobulo Tequía kertoo.

Matkallaan perhe lymysi varmuuden vuoksi piilossa. Syynä oli pelko: embera-katioiden kotiseutu on nopeasti noussut Kolumbian yli 50 vuotta kestäneen sisällissodan polttopisteeksi.

Sodassa on alkanut miljardien eurojen arvoinen taloudellinen loppupeli, Endgame. Kaikki konfliktista hyötyvät yrittävät kahmia taskuihinsa niin paljon kuin pystyvät ennen sodan loppumista.

Tequíat kahlasivat jääkylmien jokien yli parikymmentä kertaa. Kahluupaikkoja on vaikea löytää, kun sade nostaa joen pintaa.

”Silti en halua kotikyläämme tietä enkä siltoja. Niiden mukana meille intiaaneille tulee vain ikäviä asioita.”

Loppupeli tuo saalistajat muun muassa Alto Andaguedaan, jossa vastus on heikointa, ryöstettävää riittää ja jossa voi pysyä suojassa ulkomaailman tuomitsevilta katseilta. Laajat ja vaikeapääsyiset sademetsäalueet tarjoavat etappeja huumereiteille ja piilopaikkoja huumetuotannolle. Maaperässä piilee runsaasti kultaa, platinaa sekä koltaania, jota matkapuhelinvalmistajat tarvitsevat.

Chocó täyttää saalistajien ehdot. Se on Kolumbian köyhin maakunta, jonka väestöstä valtaosa on afrokolumbialaisia, Espanjan siirtomaavallan aikana Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, loput alkuperäiskansoja.

Ylängöllä voi törmätä milloin vain pyssymiehiin, sotilaisiin tai sisseihin.

”Siksi meillä ei ole lääkäreitä tai koulujakaan”, Aristobulo Tequía sanoo ja katsoo vaimoaan, jonka raskaus on jo pitkällä.

SISÄLLISSODAN viimeistä näytöstä vauhdittaa uusi talous­ohjelma, locomotora minera. Sen tavoite on nostaa Kolumbia ulkomaisten sijoittajien ja suurteollisuuden avulla Etelä-Amerikan kaivosviennin keskukseksi, mikä tarkoittaa kaivostuotannon kolminkertaistamista vuoteen 2021 mennessä.

Kaivosministeriön valmistelema lakipaketti muuttaa yli 200 000 neliökilometriä eli viidesosan Kolumbian pinta-alasta ”strategisiksi kaivosalueiksi”. Jo nyt 59 prosenttia maaperästä on joko kaivosvaltaus­ten kohteena tai niihin kohdistuu valtausanomus, laskee valtion tilintarkastusvirasto. Valtauslupia jaettiin presidentti Álvaro Uriben kaudella 2002–2010 enemmän kuin koskaan.

Lisäksi Kolumbiassa on yli 9 000 laitonta kaivosta, kaivosministeriö arvioi. Monia niistä valvovat sissijärjestöt ja niinsanotut paramilitäärit pyssymiehet, joille kaivokset merkitsevät tärkeää tulolähdettä huumekaupan rinnalla. Valvojat myös kiristävät suojelurahaa laillisilta kaivoksilta.

Chocóssa kaivosyhtiöt ovat jo varanneet valtaosan paenneiden intiaanien ja afrokolumbialaisten maista.

Alto Andaguedan intiaanit kirjoittivat presidentti Juan Manuel Santosille avoimen kirjeen, jossa he toteavat, että kansainvälisten kaivosyhtiöiden valtaukset kattavat 80 prosenttia heidän asuinalueistaan.

Neljä viidesosaa valtauksista tapahtuu ilman, että asukkaiden kanssa neuvotellaan tai heille ilmoitetaan niistä etukäteen, sanoo Kolumbian alkuperäiskansojen keskusjärjestö ONIC. Niin sanovat myös Chocón intiaanit ja afrokolumbialaiset.

Ensin saapuvat kaivosyhtiöiden edustajat tekemään koekaivauksia. Sitten yhtiö valtaa alueen ja tuo paikalle työväkensä sekä raskaan koneistonsa. Oma ”turvallisuusyksikkö” pitää protestoijat loitolla.

Viisi vuotta sitten ulkomainen yhtiö perusti kultakaivoksen Tequíoiden kotiseudulle.

”Yhtiön miehet toivat koneet ja sotilaat suojasivat heitä. Ei meiltä mitään kysytty. Se oli täysi yllätys”, Aristobulo Tequía kertoo.

”Koska emme ymmärtäneet seurauksia, annoimme jälkikäteen suostumuksemme. Vain siksi, että meille luvattiin rakentaa terveyskeskus. Lupausta ei ole pidetty.”

Tequían mielestä kaivoksesta ei ole seurannut mitään myönteistä. Se on päin­vastoin yhä osasyy avustusruoan tarpeeseen.

”Luontoa on tuhottu. Jokemme on niin saastunut, että saamme kalaa enää joskus keitoksi. Kaivoksen turvajoukot ahdistelevat meitä.”

VÄKIVALTA kiihtyy, koska sota saattaa pian loppua. Ristiriidan taustalla ovat rauhanneuvottelut, jotka presidentti Santos aloitti vuosi sitten päävastustajansa, vasemmistolaisen sissiliikkeen FARCin kanssa. Neuvotteluja pidetään parhaana ratkaisumahdollisuutena vuosikymmeniin.

Santos haluaa rauhansopimuksen ennen ensi toukokuun presidentinvaaleja varmistaakseen uudelleenvalintansa. Aikataulu ei kiinnosta FARCia, joka käy neuvotteluja vain, koska sen sotilaallinen ja taloudellinen asema sekä tuki kansan keskuudessa ovat heikentyneet.

Aikarajan lähestyessä hallitus yrittää pakottaa FARCin rauhaan lisäämällä iskuja sissien tukialueille.

”Armeija on pommittanut puolen vuoden aikana kolmasti alueitamme. He pudottavat helikoptereista sotilaita sinne, missä luulevat sissien liikkuvan. Sekä sotilaat että sissit kylvävät miinoja”, Aristobulo Tequía kertoo.

”Sotilaat syyttävät, että annamme sisseille ruokaa ja että he asuvat keskuudessamme. Eivät he asu, mutta kun he poikkeavat kylissä, he sanovat, että meidän on autettava heitä. Jos emme tottele, käy huonosti.”

Sotaa käyvät myös paramilitäärit ja pienempi vasemmistosissijoukko ELN. Paramilitäärit jatkoivat sotimista sen jälkeen, kun hallitus suoritti osittain epäonnistuneen äärioikeistolaisten puolisotilaallisten joukkojen AUC:n aseistariisunnan vuosina 2003–2006.

”Kaikki ne ovat meidän alueillamme”, Tequía sanoo.

Afrokolumbialaiset ja alkuperäiskansat ovat Kolumbian syrjityimmät kansanryhmät. Heitä on maassa lähes viisi miljoonaa. Yhtä suuri joukko on paennut sotaa. Kolumbiassa on eniten maansisäisiä pakolaisia maailmassa, arvioista riippuen neljästä yli viiteen miljoonaan.

Viime vuonna sota ajoi kotoaan 256 000 kolumbialaista. Chocón puolesta miljoonasta asukkaasta on nyt evakossa melkein joka toinen.

GUARATON läpi vie tie Quibdóon, joka on Chocón ainoa merkittävä kaupunki. Tien katkaisee armeijan tarkastusasema. Rinteessä sen yläpuolella on sotilastelttoja.

Kolumbian kaivos- ja energiantuotantoalueille on sijoitettu presidentti Santosin mukaan kolmasosa maan armeijasta ja turvallisuusjoukoista, kaikkiaan 80 000 miestä. He ”turvaavat tuotantoa ja yhteiskuntarauhaa sekä vakuuttavat investoijia”.

Käytännössä joukot valvovat ja toteuttavat lakeja Chocóssa.

Intiaanien rauhan turvana ovat puupatukat.

Leocelineo Jelovalencia Velasquez lompsii kumisaappaissaan Guaraton vartioaseman ohi. Selässä heiluu haulikonpiipun lailla hihnasta musta pitkä keppi. Paitansa päälle hän on vetänyt solmuista punotun kaulurin, jonka keskellä irvistää puuman pää.

Velasquez toimii intiaanien vapaaehtoisessa turvakaartissa guardia indigenassa kotikylässään Dos Quebradosissa. Intiaanivartiomiehet puolustavat Alto Andaguedaa tunkeutujilta.

”Keppi on tietenkin vertauskuva, ei lyömäase. Jos asejoukot tulevat alueellemme, pyydämme heitä kunnioittamaan sen koskemattomuutta. Muistutamme, että meillä on valtion takaamat oikeudet.”

Periaatteesta ei ollut apua viime helmikuussa. Armeija pommitti ylänköä kaivosten asejoukkojen levitettyä huhuja, että sissit olisivat siellä.

”Sotilaat hyökkäsivät luoteesta ja koillisesta. Pelkäsimme ja pakenimme kaikki kahdeksi kuukaudeksi. Yksitoista kylää jäi tyhjilleen.”

Chocón intiaani- ja afrokolumbialaisväes­tö on varma, ettei armeija enää hyökkää sissejä vastaan vaan kaivosten puolesta.

”Ei ole tarkoituskaan, että pakenijat koskaan palaisivat. Kaivosyhtiöille tehdään tilaa vallata maamme. Suunnittelijana ja toteuttajana on hallitus, koska se on myös sen etu”, sanoo Aurelino Quejada, yksi kansalaisjärjestö Cocomacian johtajista. Järjestö edustaa afrokolumbialaisia yhteisöjä.

Merkittävin pakolaisia ja sisällissodan uhreja auttava järjestö on Codhes. Sen mukaan yhteisöjen väkivaltaiset häädöt kotiseuduiltaan kaksinkertaistuivat viime vuonna. Evakkojen paluuta ei edistetä, heille korkeintaan tarjotaan asuinpaikkaa muualta.

Alto Andaguedassa päävaltaaja on eteläafrikkalainen AngloGold Ashanti. Se on maailman toiseksi suurin kullantuottaja.

PAHIMMILLAAN kaivosohjelma voi romuttaa rauhanneuvottelut. Hallitus yrittää edistää niitä lailla, joka palauttaisi noin kolmasosan sodan aikana vääriin käsiin joutuneista maista omistajilleen. Palautus on FARCille avainkysymys.

Mutta kullan ja platinan maailmanmarkkinahinnat ovat korkealla, ja valtaajien ”talouskasvua edistävät pääomahankkeet” viranomaisille entistä tärkeämpiä. Chocóssa yli 40 afrokolumbialaisyhteisöä sai pitkään kampanjoituaan takaisin liki puolet maistaan, jotka asukkaat olivat sodan aikana menettäneet – vain havaitakseen, että AngloGold Ashantilla oli jo valtausoikeudet yli kahteen kolmasosaan niistä. Valtaukset ovat voimassa 30 vuotta.

Hallituksen kaivostavoitteet vaarantavat jo maanpalautuksen, valtion tilintarkastusvirasto varoittaa. Se suosittelee valtauslupien jäädyttämistä konfliktialueilla.

Tilanne muistuttaa 1970-luvun maauudistusta, jonka piti palauttaa rauha. Kun uudistus ei miellyttänyt suurtilallisia, lakia korjattiin heidän mieleisekseen. Armeija ja poliisi tukahduttivat pienviljelijöiden vastalauseet. Suuri osa petetyistä liittyi sissiliikkeisiin, ja sota kiihtyi.

Kaivoksia suojelevien sotilaiden, paramilitäärien tai sissien kanssa on mahdotonta neuvotella. Chocóssa moni oikeuksia puolustava päätyy kuolintilaston sarakkeeseen falsos positivos. Armeija tai turvallisuusjoukot ovat lavastaneet uhrit sisseiksi välttääkseen tutkinnan tappamisesta.

Kolumbian pääsyyttäjänviraston mukaan noin kahtatuhatta armeijan ja turvallisuusjoukkojen jäsentä epäillään lähes 3 000 siviilin murhaamisesta Uriben presidenttikaudella.

”Valittaminen on vaarallista, koska alueem­me on militarisoitu perin pohjin ja rankaisemattomuuden kulttuuri on hyvin voimakas. Esimerkiksi valitukset seksuaalisen väkivallan kasvusta johtivat siihen, että armeija alkoi jakaa sotilaille kondomeja”, sanoo Willian Paredes, joka johtaa Luterilaisen Maailmanliiton toimintaa Chocóssa.

Luterilainen Maailmanliitto on paikallisten kirkkojen ohella alueen intiaani- ja afrokolumbialaisjärjestöjen tärkeimpiä tukijoita. Suomen Lähetysseura rahoittaa hanketta, joka pyrkii turvaamaan järjestöjen toiminnan, suojelemaan ihmisoikeusaktiiveja sekä palauttamaan asukkaat kotiseuduilleen.

Tuki on elintärkeää, sillä väkivalta ja kaivosvaltaukset uhkaavat intiaani- ja afrikkalaisyhteisöjen koko olemassaoloa, korostaa Aurelino Quejada.

”Kielteiset vaikutukset ovat suuria: uhkailua, väkivaltaa, prostituutiota, saasteita ja ympäristötuhoja. Ne romuttavat kulttuuriamme ja perinteisiä elämäntapojamme oleellisesti. Viranomaiset eivät tunnu välittävän tästä lainkaan.”

Uhattuina ovat myös sadat Chocón sademetsien eläin- ja kasvilajit, joita ei ole muual­la. Maailman rikkaimpiin kuuluva monimuotoisuus tuhoutuu kiihtyvää v­auhtia.

SYYTÖKSISTÄ huomattava osa kohdistuu ulkomaisiin kaivosyhtiöihin, varsinkin AngloGold Ashantiin. Se sai – yhdessä Neste Oilin kanssa – vuonna 2011 maailman vastuuttomimman yrityksen Public Eye Awardin. Moite jaetaan vuosittain Davosissa Sveitsissä pidettävän maailman talousfoorumin varjotapahtumassa.

”Ulkomaisten yhtöiden vakuuttelut yhteiskuntavastuusta ovat vain sanoja. Mitään tekoja emme ole nähneet”, Quejada sanoo.

Hän syyttää myös Suomea.

Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb vieraili toukokuussa Kolumbiassa edistämässä kaivoskoneiden ja -laitteiden vientiä. Hän kertoi, että Suomi avaa kaupan vauhdittamiseksi Bogotaan suurlähetystön. Peruun keväällä avatun Finpron vientikeskuksen listalle kuuluu Kolumbian kaivosala.

Stubb kuvaili Kolumbiaa ”Latinalaisen Amerikan tiikeriksi” ja toisti Kolumbian hallituksen viestiä: maa on rauhoittunut, kaivosala hyödyttää taloutta ja asukkaita.

”Se ei ole totta. Väkivalta ja riisto ovat vain kasvaneet. Ne, jotka myyvät alueillemme kaivoskoneita, tukevat suoraan tätä hävitystä”, Quejada kiihtyy.

QUIBDÓ ON kultakuumeen kourissa. Lähes joka korttelissa on kivijalkakauppa, joka ostaa tai myy kultaa. Ovet käyvät aamusta iltaan. Kaivajat ja huuhtojat tulevat pusseineen, kaatavat hippunsa vaa’alle ja saavat kouraansa nipun pesoja.

Kaupunkia halkoo leveä Atratojoki. Siinä puskevat myös kaivosyhtiöiden koneita kuljettavat lotjat.

Lailliset ja laittomat kaivokset ahertavat rauhassa joen latvuksilla. Niiden työtapoja tai ympäristövaikutuksia ei valvo kukaan.

Afrokolumbialaisjärjestöjen venekuski Eisier Nover kiihdyttää pikaveneen täyteen vauhtiin. Pohja hakkaa tylysti pyörteinä kuohuvan joen pintaa.

Sataa kaatamalla. Pisarat pistelevät kasvoja, sadeviitat lepattavat. Tunti t­unnilta työnnymme syvemmälle Atraton ylä­juoksulle.

Bagado on pieni jokivarsikylä. Pitkiä puisia kanootteja lähtee koko ajan molempiin suuntiin korkeiden kivilaiturien alta. Ne kyntävät syvällä, täynnä kullanhuuhtojia ja -kaivajia nyytteineen, vaskooleineen ja terävine pistokuokkineen.

Bagado on laittoman kaivostoiminnan solmukohta. Sen kautta siirtyy kaivoskoneita yhä ylemmäksi jokivarsille.

Ryntäys alkoi vuonna 2006. Armeijan suurhyökkäykset pakottivat sissit vetäytymään tukialueiltaan ja paramilitäärien sekava aseistariisunta päättyi – heistäkin monet siirtyivät tänne.

Bagadossa matka on pysähtyä. Paramilitäärien päällikkö tiukkaa, mitä haluamme. Miehen joukot valvovat alueen kaivoksia ja pitävät huolta, ettei niitä häiritä.

Oppaani kertovat, että tulen Suomesta, joka tahtoo edistää kaivoskoneiden myyntiä Kolumbiaan. Haluan tutustua oloihin, joissa koneita käytetään.

Paramilitääri antaa lopulta luvan jatkaa matkaa. Mies valkoisine lierihattuineen jää taakse.

Chambaré, La Sierra, Muchichó, Ochoa, El Salto, Playa Bonita, Cabecón. Kylät kyyhöttävät sateessa uitettuina ja matalina, kaivoskummut kohoavat korkeina.

Talvivaara toisensa jälkeen lipuu ohi. Kaivinkoneet jauhavat jokitörmää paljaiksi aukeiksi. Viidakon paikalla on nyt kauhakuormaajia, erotteluhihnoja, murskaimia ja soravuoria.

Kaivokset ovat joen rannalla, koska kullan koneellisessa erottelussa tarvitaan paljon vettä. Kymmenet putket lorottavat jätevesiä suoraan takaisin jokeen.

Näky on käsittämätön.

NUORI NAINEN kahlaa Cuajandon kylän rannassa. Leveästi hymyillen hän tulee näyttämään vaskoolin pohjalla kimmeltävää hippua. Tunne on tuttu Lapin lumon puraisemille: tulihan se sieltä, väsyttämällä.

Chocón viidakko- ja jokikylissä perinteinen kullanhuuhdonta ja käsinkaivu ovat olleet aina paras ja usein ainoa tapa ansaita rahaa. Kala, maniokki ja banaanit ovat riittäneet vatsantäytteeksi.

”Työmme on maailman raskainta”, sanovat kullankaivajat Norberta Lemos, Eliecer Garcia ja Severo Lemos. ”Mutta sen ansiosta olemme saaneet sähkön ja muita mukavuuksia. Niitä oli turha toivoa viranomaisilta.”

Nyt vieraat kaivinkoneet rouhivat pahanpäivänvaraa.

”Paikallisille ei kerry paljoakaan töitä, koska yhtiöt tuovat työntekijänsä ja vartijansa usein mukanaan. Ne ovat isoja firmoja, mutta mitään lupia niillä ei ole”, Sofonias Campaña ja Romulo Palomaque sanovat.

”Jokivarrella on 70 kaivoskonetta. Ne siirtyvät ylös alas. Kun yksi paikka ehtyy, ne jatkavat muualle. Ja jättävät meille myllerretyn maan sekä vesiin elohopean.” SK

KUVAT © RIC FRANCIS / ASABLANCA / GETTY IMAGES, HANNU PESONEN , RAFA SALAFRANCA / EPA, MAURICIO DUENAS CASTANEDA / EPA