◼	Ammattiyhdistysliikkeen muutoksen aika näkyy ­käytävillä, kun Team muuttaa osaksi Teollisuus­liittoa.
Ammattiyhdistysliikkeen muutoksen aika näkyy ­käytävillä, kun Team muuttaa osaksi Teollisuus­liittoa.

Etujärjestöt takarivissä

SAK ja EK ovat syrjässä palkkapöydistä, mutta ne eivät halua perinnejärjestöiksi. Tupo on yhä letkuissa eikä palkansaajien uutta keskusjärjestöäkään ole lopullisesti kuopattu.

Ammattiyhdistysliikkeen muutoksen aika näkyy ­käytävillä, kun Team muuttaa osaksi Teollisuus­liittoa.

Ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n käytävillä on kiire. Käynnistynyt työmarkkinakierros ei kuitenkaan rasita toimiston väkeä, joka täyttää rullakkoja ja muuttolaatikoita.

SAK:ssa tehdään lähtöä ay-liikkeen tunnetuimmasta rakennuksesta Helsingin Hakaniemen torin reunalta. Järjestön kolmen kirjaimen valotunnus sammutetaan Teollisuusliiton eli entisen Metalliliiton omistaman talon seinältä ja siirretään Siltasaarenkadun toiselle puolelle.

Järjestöä puolitoista vuotta vetänyt puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd) on saanut valmistella 70 työntekijän muuttoa rauhassa. Työnantajat ja media eivät ole häntä kaivanneet, kun liittokierroksella palkkaneuvotteluista vastaavat keskusjärjestöjen sijaan jäsenliitot.

Eloranta ei pelkää, että SAK olisi muuttumassa perinneyhdistykseksi, jonka tärkein tehtävä on pitää huolta arkistoista ja siitä, että valotunnuksen jokaisessa kirjaimessa on toimiva polttimo.

”Tulopoliittisista ratkaisuista ei neuvotella, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö keskusjärjestöillä olisi tehtäviä. Olemme järjestöperheen kokoaja. Emme voi luutua tänne torniimme, koska asioilla, joiden kanssa askaroimme, on välitön vaikutus suomalaiseen työelämään. Meistä ei tule mitään ajatuspajaa, joka tekee raportteja.”

Ay-liikkeen ote lainsäädännöstä on kuitenkin löystynyt. Asioista ei enää päätetä palkansaajien, työnantajien ja valtion neuvotteluissa eli kolmikannassa.

”Emme ole enää kolmikantaisessa valmistelussa. Nyt mukana ovat asiantuntijat, projektipäälliköt ja seurantaryhmät, joissa järjestöt ovat mukana. Eli olemme aika alhaalla ravintoketjussa.”

Eloranta korostaa, että keskusjärjestöiltä ei ole riistetty kaikkea ratkaisuvaltaa. Eläkkeiden ja eläkemaksujen lisäksi järjestöillä on sanottavaa työttömyysturvaan, sosiaalilainsäädäntöön ja talouspolitiikkaan. Hänen mielestään SAK:n on lisättävä yhteiskuntavaikuttamista ja tiedotusta eli lobbausta.

”Emme ole samassa roolissa kuin perinteisessä kolmikannassa, jossa asiat valmisteltiin ja sovittiinkin. Olemme asiantuntija- ja vaikuttajaorganisaatio. Olemme myös sopija kolmikantaisissa asioissa, vaikka emme ole sopija Elinkeinoelämän keskusliiton kanssa.”

Keskusjärjestön johtajana Eloranta ei ole ollut tekemässä yhtäkään keskitettyä tuloratkaisua. Kilpailukykysopimuksen neuvotteli ja allekirjoitti Elorannan edeltäjä Lauri Lyly (sd), joka ei kuitenkaan lähtiessään siivonnut tupoa työmarkkina­slangista.

Tupon kielsi Elinkeinoelämän keskusliitto, jonka muutetut säännöt estävät sitä tekemästä keskitettyjä ratkaisuja. Eloranta on helppo houkutella puhumaan laajasta sopimuksesta.

”EK:ssa heiluri liikahti toiseen laitaan. Lama voisi olla yksi syy palata keskitettyihin sopimuksiin. Kansantalouden ratkaisuja ei voi tehdä sillä tasolla (liitoissa). Jos sellaisia joudutaan joskus tekemään, ainoa taso on keskusjärjestötaso.”

Hakaniemen lisäksi toinen tunnettu työmarkkinaosoite on Eteläranta 10. Teollisuuden ja työnantajien linnakkeessa ei haikailla keskitettyjen ratkaisujen perään, vaikka työmarkkinakorttien uusjako ei mennyt kivuttomasti.

Näyttävin särö tuli, kun Metsäteollisuus erosi keskusjärjestöstä. Myös EK:n toimistossa tunteet kävivät kuumina, kun palkoista sopiminen annettiin liitoille ja tehtävien vähennys johti yt-neuvotteluihin ja irtisanomisiin.

Toimitusjohtaja Jyri Häkämies puhuu varovasti keskitetyistä ratkaisuista. Ensin on vakuutettava, että vuorineuvoston ja muiden isäntien päätös oli oikea.

”Olemme tehneet omat päätöksemme pitkäjänteisesti. Tämä on pysyvä muutos. EK on luopunut kolmikannasta palkanmuodostuksen osalta. Teknologiateollisuuden ja kemian ratkaisuissa on selkeä palkkamallin muutos eli paikallisesti sovittava prosenttimääräinen erä. Nyt siis mentiin eteenpäin.”

”Kikylle ja työllisyys- ja kasvusopimukselle on annettava arvonsa. Kiky jää historiaan selvästi miinusmerkkisenä ratkaisuna, joka ei ollut palkansaajille helppo.”

Häkämies ei intoudu Elorannan tapaan pohdiskelemaan mahdollisten tupojen paluuta esimerkiksi tilanteessa, jossa pitää pelastaa julkinen sektori.

”En halua manata poikkeustilannetta, mutta tietyin aikavälein niitä on tullut. Jos tulee poikkeustilanne, palkanmuodostusmalli sopeutuu silloin. Voidaanhan liittokierroksella tehdä sama sopeuttaminen.”

Silloin olisi kyse vain semantiikasta eli sopimuksen nimestä. Keskitetytkin ratkaisut piti sinetöidä liitoissa.

”Kyllä.”

Vaikka työsopimusten hajauttaminen liitoille kirpaisi EK:n keskustoimistoa, sinne jäi kuitenkin tehtävää. EK on ollut palkansaajien keskusjärjestöjä paremmin selvillä liittokohtaisten neuvotteluiden kulusta.

”Liitot neuvottelevat palkoista, ja EK on taustatukena. Työnjako toimii. EK on kuitenkin se pöytä, jonka ääreen liitot kokoontuvat vaihtamaan käsityksiään ja luomaan yhteistä kuvaa. Kauppa- ja talouspolitiikassa EK on sitten yhteinen ääni. EK ei ole luopunut kolmikannasta. EK on luopunut palkanmuodostuksen osalta kolmikannasta.”

Tupo-sopimuksissa päätettiin usein paljon muustakin kuin palkoista. Häkämiehen mielestä ne olivat valtavia paketteja, joissa sovittiin seinistä ja siltarummuista ja samalla sidottiin hallituksen politiikka.

”Hakaniemen näkökulmasta ymmärrän tämän, mutta jäikö hallitus kolmikannan vangiksi. Nyt me tuomme näkökulmat esiin, mutta kyllä maan hallitus johtaa ja tekee päätökset. Meillä ei ole veto-oikeutta, eikä ole heilläkään.”

Teollisuusliiton puheenjohtaja ­Riku Aalto (sd) odottaa Hakaniemen taloonsa uusia ihmisiä, kun Teollisuusliittoon liittyvät Puuliitto ja ammattiliitto Team muuttavat SAK:lta vapautuviin tiloihin. Työntekijöitä uudessa järjestössä on 230, yli kolme kertaa niin paljon kuin SAK:ssa.

Aalto ja Teknologiateollisuuden johtaja Eeva-Liisa Inkeroinen ovat syksyn työmarkkinanimiä. He tekivät liittokierroksen avauksen: palkkoja korotetaan kahden seuraavan vuoden aikana 1,6 prosenttia molempina vuosina. Sopimuksesta huolimatta Aaltoa kismittää EK:n irtisanoutuminen keskitetystä vaihtoehdosta, koska se heikentää SAK:n asemaa.

”Jos työehdoista sopiminen ei ole mukana paketissa, työnantajien kiinnostus neuvotella muista asioista vähenee olennaisesti. Tämä on ollut työnantajien taktiikka: erottaa työehdot muista asioista ja pyrkiä vaikuttamaan niihin lobbaamalla.”

”Tämä on huono rakennelma. Keskusjärjestöjen kyky viedä muutoksia heikkenee, kun pihvi on otettu pois. Kun Eloranta menee Häkämiehen puheille, tämä voi todeta, että kiva, mutta meitä ei kiinnosta.”

Aalto pelkää, että liittokohtaiset sopimukset kääntävät palkansaajaliitot toisiaan vastaan. Samoin voi käydä tietysti myös työnantajaleirissä.

”Tottakai se aiheuttaa skismaa, kun yksi työnantajajärjestö ja yksi työntekijäliitto tekevät sopimuksen, jonka pitäisi olla malli muille. Se aiheuttaa eripuraa, emmekä me halua sellaista mainetta.”

Teollisuusliitosta tulee yli 220 000 jäsenen jättiläinen, joka pärjää tupo-pöydissä ilman SAK:n tukea. Silti Aallon arsenaalista löytyy keskitetty ratkaisu.

”En pidä viisaana, että keskitetty ratkaisu otetaan kokonaan pois työkalupakista. Kun on esimerkiksi eläkeratkaisun kokoisia uudistuksia, silloin voi olla puolin ja toisin kiinnostusta kytkeä asioita toisiinsa.”

Elorannan edeltäjän Lylyn lopputyö jäi kesken, kun hanke palkansaajien uudesta keskusjärjestöstä kariutui. Aalto ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola (sd) olivat vahvimmat ehdokkaat uuden järjestön johtoon.

Eloranta ja Aalto pitävät edelleen mahdollisena palkansaajien keskusjärjestöjen yhdistymistä. Käytännössä se tarkoittaisi uutta yritystä sulauttaa SAK:n ja STTK:n liitot yhteen keskusjärjestöön. Ulkopuolelle jäisivät akateemisia aloja edustava Akava ja käytännössä valtaosa sen liitoista.

”Vakavasti pitää edelleen pohtia sitä, vaikka kaatuneen keskusjärjestöhankkeen jälkeen kovin äkkiä ei voida samaa puuroa lämmittää. Tähän palataan, tai sitten joku jäsenliitto tekee ratkaisun yli keskusjärjestörajan. Esimerkiksi Tehy tai Pro STTK:ssa. Tai JHL meillä SAK:ssa. Sen jälkeen homma olisi taas käsissä, mutta SAK:lla ei ole mitään intressiä sekaantua STTK:n asioihin”, Eloranta sanoo.

”Tämän keskustelun ei pitäisi antaa kuolla”, Aalto pohtii uutta yritystä.

SAK:n kaksikon mukaan pallo on nyt liitoilla, jotka voivat panna vauhtia järjestön uudistamiseen. Teollisuusliitossa odotetaan, että liiton perustamishankkeessa alussa mukana ollut Paperiliittokin liittyisi Teollisuusliittoon.

Eloranta ennustaa, että SAK:n suojissa tapahtuu yhdistymisiä. Teollisuusliiton lisäksi merkittäviä itsenäisiä teollisuusliittoja ovat Rakennusliitto, Paperiliitto, Sähköliitto, Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT sekä Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, joka on päättänyt hakea kumppania.

Hallituksen suunnittelema sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus voi välillisesti muokata ay-kenttää. Aalto pitää mahdollisena, että sote vaikuttaa järjestörakenteeseen siten, että kenttä jakautuu selkeämmin yksityisen sektorin ja julkisten alojen liitoiksi.

”Isona linjana niin, että työntekijäjärjestöjä fuusioituu. En halua neuvoa, mitä muiden pitäisi tehdä. Olematta mikään sote-ekspertti, siellä joudutaan miettimään, mikä on julkisen ja yksityisen sektorin rooli. Meidän fuusiomme liittyy siihen, että yhden yrityksen asemesta portin takana on nykyisin viisi, kuusi firmaa.”

Aalto, Eloranta ja Häkämies eivät sano ääneen, kenen pitäisi kääntää korttinsa järjestöpokerissa. Eloranta suostuu mainitsemaan Tehyn, mutta ei mitään muuta.

Työmarkkinakentillä tiedetään, että sote-liittojen yhdistyminen voisi potkaista keskusjärjestöhankkeen uudelleen liikkeelle. Kabineteissa on puhuttu STTK:n rapautumisesta, koska erityisesti Akava viettelee STTK:laisia liittoja. Palolan STTK on kuitenkin pysynyt koossa eikä Tehyn uskota yksin lähtevän ainakaan SAK:n leiriin.

Kabineteissa ja kulisseissa kuitenkin puhutaan sote-liittojen fuusiosta. Tuohon ryhmään luetaan SAK:sta Julkisten ja hyvinvointialojen JHL ja STTK:sta Tehy, valtion työntekijöitä edustava Pardia, sosiaali- ja terveysalan järjestö Super ja julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty.

Liitoilla on yhteensä yli 540 000 jäsentä. Yhdessä ne olisivat voima, jolla olisi mahdollisuuksia järjestellä keskusjärjestöjäkin uuteen muotoon. SK