VÄITTELYHARJOITUS. Uskonnolliseen traditioon liittyvä filosofinen väittely on värikästä kuultavaa ja nähtävää. Munkit harjoittelevat oikeita otteita ja käsien läiskäytystä väittelyopiston terassilla Pelpungin luostarissa Khamissa.
VÄITTELYHARJOITUS. Uskonnolliseen traditioon liittyvä filosofinen väittely on värikästä kuultavaa ja nähtävää. Munkit harjoittelevat oikeita otteita ja käsien läiskäytystä väittelyopiston terassilla Pelpungin luostarissa Khamissa.

Laaksojen kätköissä

Itäinen Tiibet on sekoitus nykyaikaa, verisiä uhrijuhlia ja sydämellisiä ihmisiä.

VÄITTELYHARJOITUS. Uskonnolliseen traditioon liittyvä filosofinen väittely on värikästä kuultavaa ja nähtävää. Munkit harjoittelevat oikeita otteita ja käsien läiskäytystä väittelyopiston terassilla Pelpungin luostarissa Khamissa.

Sanassa Tiibet on outo kaiku. Satoja vuosia suljettuna ollut maa kätkee edelleen kasvonsa ulkomaalaisilta, vaikka sinne matkustaminen on ollut rajoitetusti mahdollista kolmenkymmenen vuoden ajan.

Itäinen Tiibet, vanhat Amdon ja Khamin maakunnat, on jätetty tarkemmin valvotun Tiibetin autonomisen alueen ulkopuolelle, joskin siellä asuu yli puolet tiibetiläisistä. Alueen kulttuuri näyttäytyy yhä vahvana ja luostareissa jopa voimistuvana, kun Kiinan hallituksen uskonnon ja dalai laman vastaiset kurinpitotoimet suuntautuvat lähinnä Lhasaan ja autonomiselle alueelle.

Tiibetissä vallitsee paikoin ristiriita muinaisuuden ja nykyisyyden välillä. Päällystetty tie etäiseen laaksoon, puhelin toimii, torninosturit rakentavat betonista jättiläistemppeliä. Siitä huolimatta jotkut itäisen Tiibetin munkit eivät ole koskaan nähneet ulkomaalaisia, ja Dzamthangin laaksonperän uskonlahko pysyi näihin päiviin asti 250 vuotta piilossa.

Samaanifestivaalit

Repkongin samaanifestivaalit kiertävät alueen kylissä, joissa paikalliset animis­tiset samaanit pyrkivät lepyttämään vuorten jumalia ja rukoilemaan hyvää satoa. Heinäkuun toisella puoliskolla pidettävät juhlat keräävät koko kylän­väen temppelihin, toreille ja kaduille hankkimaan siunausta tulevalle vuo­delle.

Festivaalin transsinomaisten tanssien lomassa viskotaan ilmaan paperisia rukouslippusia ilotulitteiden savussa ja paukkeessa.

Kadonnut lahko

Niin oudolta kuin se tuntuukin, Tiibetin buddhismin Jonang-traditio on ollut kadoksissa 1700-luvulta noin vuoteen 1990 asti. Hallitsevan Gelug-tradition, ”keltahattujen”, aloittamat vainot saivat jonangpat siirtymään turvaan syvälle Amdon laaksoihin. Heidän olemassaolonsa paljastui vasta, kun ensimmäiset tämän oppisuunnan munkit pakenivat Intiaan vuonna 1992.

Nuoret Dzamthang Tsangwan Jonang -luostarin munkit ihmettelevät ulkomaalaisia, joita he ovat aikaisemmin nähneet vain elokuvissa. Luostarissa on nykyään noin 1 500 munkkia.

Kunnioitetuille mestareille on varattu oma hautaustapansa. Heidät muu­mioi­daan ja muutetaan omiksi näköispat­saik­seen. Vuonna 2002 kuollut Yontan Zangpo haudattiin vuonna 2009 kullat­tuun hauta-stupaan, jonka ikkunasta hän katselee luostarin elämää.

Veren ja viilin siunaus

Samaanin tehtävänä on maistaa ja siunata emäntien viilit. Verisempi takakylien uhritraditio on kiivetä uhripylvääseen ja viiltää otsa verille. Tanssijat puolestaan työntävät teräspiikin poskensa lävitse.

Temppeli vuorten kainalossa

Kiinalaiset tuhosivat lähes kaikki Tiibetin luostarit ja pyhät paikat vuoden 1959 levottomuuksien ja niitä seuranneen kulttuurivallankumouksen aikana. Paradoksaalista kyllä, suuri osa näiden luostareiden jälleenrakennuksesta kustannetaan nyt buddhalaisiksi kääntyneiden kiinalaisten suurliikemiesten lahjoitusrahoilla. Dzog­chenin luostari on eräs koko Tiibetin merkittävimpiä, ja sitä ollaan rakentamassa uudelleen komeammaksi kuin koskaan. Tämä uusi temppeli on kooltaan yksi 4 000 metrin korkeudessa sijaitsevan laakson pienimmistä.

Petri Kaipiainen on Suomen Kuvalehden valokuvaaja. Hän on vieraillut Tiibetin ylängöllä kuusi kertaa vuodesta 1985 alkaen. Kuvareportaasi hänen edelliseltä matkaltaan julkaistiin SK:n numerossa 40/2013.