HÄN

Teksti Pauliina Penttilä Kuvat Markus Pentikäinen

Robin Packalen

Yli 160 000 myytyä levyä, innokkaita faneja, kirja ja elokuva. Ikä 14 vuotta.

Robin Packalen on turkulainen kahdeksasluokkalainen.

Robin Packalen

Yli 160 000 myytyä levyä, innokkaita faneja, kirja ja elokuva. Ikä 14 vuotta.

Teksti Pauliina Penttilä Kuvat Markus Pentikäinen

Niissä kisoissa Robin Packalen ei menestynyt.

Oli joulukuu 2009. New Wave Junior 2009 -laulukilpailu pidettiin Moskovassa, hotelli Kosmoksessa.

Konserttisalin lava hehkui sinisenä. Tuhatpaikkainen katsomo oli täynnä, ja televisiokamerat välittivät kuvaa sadalle miljoonalle katsojalle.

Lavan takana 11-vuotias suomalaispoika odotti vuoroaan ja ihmetteli, miksi ei jännitä. Jännittäisi nyt edes vähän, muuten voi mennä pieleen, hän ajatteli.

”Robin Packalen, Finljandijaaa”, juontaja kuulutti.

Valot välkkyivät, ja The Final Countdownin, Europe-yhtyeen 1980-luvun hitin, alkutahdit soivat. Packalen asteli lavalle farkuissa ja tennareissa. Hän otti haara-asennon, tarttui mikrofoniin ja heilautti ruskeaa tukkaansa.

”We’re leaving together / But still it’s farewell...”

Packalen oli harjoitellut muiden kilpailijoiden kanssa reilut kaksi viikkoa Kosmoksessa, 25-kerroksisessa lasi- ja teräsjättiläisessä Prospekt Miralla.

Kaikki ympärillä puhuivat venäjää. Esiintymistä harjoiteltiin aamusta iltaan, levätä sai kun söi.

Kun Packalen lopulta astui lavalle, hän nautti.

Hän oli kuitenkin höyhensarjaa.

Itäeurooppalaisten suosimassa laulukilpailussa osallistujat olivat kokeneita. Vaikka kilpakumppanit olivat 8–12-vuotiaita, he olivat olleet suurilla lavoilla ja levyttäneet. Heillä oli mukanaan managerit ja avustajat.

Packalenilla oli äiti. Robin oli voittanut reilua vuotta aiemmin suomalaisen Staraskaban, lasten ja nuorten laulukisan, esittämällä Lapin kesän.

Nyt myös Robin Packalenilla on manageri.

Hannu Sormunen on solmukohta, jonka kautta kaikki Robiniin liittyvä kulkee.

Sormusesta tuli Robinin manageri helmikuussa. Sen jälkeen hän ei ole juuri levännyt. Hän haluaa tehdä asioita toisin kuin Suomessa on tehty.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä Robin esiintyy Hartwall Areenalla Helsingissä ”Robin Supershow’ssa”. Samana päivänä hallissa on Robin-elokuvan ensi-ilta.

Robin Packalen on historian nuorin kotimainen artisti Areenalla, johon mahtuu toistakymmentä tuhatta katsojaa.

Säveltäjä ja tuottaja Maki Kolehmainen on saanut kertoa moneen kertaan, kuinka hän ”löysi” Robinin:

Tehtiin nauhoja Moskovan-keikkaa varten. Robin tuli äänityksiin, ja Kolehmainen kysyi, onko tämä koskaan ennen laulanut studiossa. Ei ollut.

Kun poika alkoi laulaa, Kolehmainen ei ollut uskoa korviaan. Hänen oli noustava miksauspöydän takaa ja varmistettava, että ääni todella tuli pojasta. Lapsi lauloi niin hyvin ja oikein, että se tuntui mahdottomalta.

Kolehmainen kiroili hämmästyksestä. Robinin isä luuli purkauksen johtuvan siitä, että poika laulaa huonosti. Ei, sanoi Kolehmainen, poika laulaa niin, että hänestä tulee supertähti.

Hannu Sormunen työskenteli Universal Musicissa, vastasi levy-yhtiön kotimaisesta tuotannosta. Oli sovittu, että Kolehmainen toisi uusia artisteja ehdolle. Jos tärppäisi, Kolehmainen voisi hoitaa tuotannon.

Nyt oli muutama ehdokas, joukossa Robin.

Video The Final Countdownista Moskovassa ratkaisi.

”Että tuon ikäinen kundi laulaa noin hyvin, noin vireessä”, Sormunen kertoo ajatelleensa. ”Ja lisäksi se on noin kova esiintyjä.”

Nykyään artistit nousevat lähes aina Idolsin kaltaisten kisojen kautta. Ilman sellaista yleisön saaminen on vaikeaa.

Kisoissa oli kuitenkin tulossa suvantovaihe, vetoavia artisteja ei enää löytynyt.

12-vuotiaan Robinin kanssa allekirjoitettiin levytyssopimus marraskuussa 2010.

Maki Kolehmainen ja Hannu Sormunen alkoivat ”rakentaa perustuksia Robin-nimiselle talolle”.

Oli selvää, että Robinia verrattaisiin Justin Bieberiin, kanadalaiseen teinitähteen, jonka levyjä on myyty parikymmentä miljoonaa kappaletta. Suomessakin Bieberin ensi huhtikuun konsertti Hartwall Areenalla myytiin loppuun muutamassa minuutissa.

Bieberillä on ruskeat hiukset, suklaasilmät ja kaunis hymy. Niin on Robinillakin.

”Ei tehdä liian amerikkaa”, Sormunen linjasi. ”Otetaan mukaan rokkisärmä, josta suomalaiset tykkää.”

Sormusen uran suuroperaatio oli ollut Tiktak, 1999 läpimurron tehnyt tyttöbändi, jonka nuorimmat jäsenet olivat tuolloin 13-vuotiaita. Yhtyeen ensimmäisen hitin Lopeta teki Maki Kolehmainen.

Robin-suunnitelmat aloitettiin yhdessä, mutta sitten Sormunen toteutti haaveensa. Hän irtisanoutui Universalilta ja keskittyi musiikin tuottamiseen kotistudiossaan Nurmijärvellä, ruskean hirsitalon sivurakennuksessa, metsän reunassa.

Maanantaiaamuna 16. tammikuuta Universal Music julkaisi Frontside Ollie -videon YouTubessa.

Robin oli halunnut biisin urheiluharrastuksesta, vaikka laskettelusta, skeittauksesta tai trampoliinihypyistä.

Jimi Constantine, joka on tehnyt ison osan Robinin sanoituksista ja sävellyksistä, oli suhtautunut ideaan epäillen.

Iskelmäsanoittaja Sana Mustonen oli päättänyt kokeilla. Hänen oma poikansa skeittasi. Äiti alkoi kysellä tempuista.

Frontside ollie on hyppy, jossa skeittaaja rullaa, iskee laudan perän maahan, ponnistaa laudan kanssa ilmaan ja kääntyy 180 astetta.

Laulu kertoo teinipojista ja -tytöistä, kaveruudesta ja seurustelusta.

Biisistä tuli energinen, Robin piti siitä.

Päätettiin tehdä skeittimusavideo, huolellista ja hyvännäköistä jälkeä, joka uppoaa kohderyhmään. Videolle pyydettiin mukaan Robinin kavereita.

Tammikuun 16. päivänä nuoret odottivat julkistusta. Kymmeneltä aamulla yksi kavereista onnistui olemaan toinen, joka katsoi videon netistä.

Viideltä illalla sitä oli katsottu 75 000 kertaa. Aamulla kahdeksalta Robin hämmästyi nähdessään lukeman: 330 000. Parissa päivässä miljoonan klik­kauksen raja meni rikki.

Tällaista ei ollut tapahtunut Suomessa aiemmin.

Kappale tarttui. ”Silmiäni usko en, kun se tyttö teki sen, täydellisen Frontside Ollien.”

Tyttöjen mielestä Robin oli ihana. Monia, varsinkin poikia, juttu ärsytti. YouTubessa biisillä oli vihaajia vähintään yhtä paljon kuin tykkääjiä.

Haukkumiset saivat fanit kiukustumaan.

”He lähtivät puolustamaan Robinia”, kertoo Universal Musicin tiedottaja Heidi Nuopponen. ”Kiistely vauhditti videon leviämistä.”

Torstaina 19. tammikuuta Nuopponen ajoi lumipyryssä Helsingistä Turkuun tapaamaan Robinin perhettä. Vanhemmat olivat iloisia mutta hämmentyneitä.

Toimittajat soittelivat: Kuka Robin on? Osaako poika oikeasti laulaa? Millainen perhe on? Voiko koulussa kuvata?

Päätettiin, että perhe ei anna haastatteluja, kotirauha pitää säilyttää. Koulustakaan ei saa tulla sirkusta.

Nuopponen ryhtyi järjestämään tiedotustilaisuutta. Se pidettiin Helsingissä Universal Musicin tiloissa 25. tammikuuta. Robin esiintyi akustisesti.

Pian tiedettiin, että Robin oli laulanut pienestä asti ja pitänyt aina esiintymisestä. Perheessä ei juuri harrastettu musiikkia, mutta Robin oli päässyt 11-vuotiaana musiikkiopistoon opiskelemaan pianonsoittoa.

Frontside Ollie -video oli osunut myös Nurmijärven-studioonsa vetäytyneen Hannu Sormusen silmiin. Hän ilahtui ja lähetti Robinin vanhemmille kannustavan viestin, kehotti pitämään pään kylmänä.

Vanhemmat ottivat yhteyttä, he halusivat neuvoja. Helmikuun alussa he tulivat Sormusen luo kylään ja yllättivät tämän pyytämällä manageriksi.

Oli pakko nukkua yön yli.

”En ollut kuullut kuin sen yhden biisin.”

Seuraavana päivänä Sormunen istui Maki Kolehmaisen mustassa Jaguarissa. Auto oli parkissa Topeliuksenkadulla Helsingissä. Stereoissa soi Robinin vielä julkaisematon albumi Koodi.

”Ei ollut mitään syytä kieltäytyä managerin pestistä.”

Ensimmäinen albumi Koodi julkaistiin 22. helmikuuta. Se myi päivässä triplaplatinaa eli 60 000 kappaletta, nyt lukema on yli kaksinkertainen.

Esimerkiksi Jenni Vartiaisen suurmenestys Seili myi vuonna 2010 reilut 95 000 kappaletta. Vuonna 1985 Dingon Kerjäläisten valtakuntaa, Suomen neljänneksi myydyintä levyä, meni viikossa 125 000 kappaletta, kokonaismyynti on yli 190 000.

25. helmikuuta Robin esiintyi Espoossa kauppakeskus Sellossa. Kierreportaatkin pullistelivat faneja. Robin tuli lavalle, vilkutti parvekkeille ja oli hetken hiljaa. ”Ei vitsi et teit on paljo”, hän sanoi mikrofoniin.

Kolmen biisin jälkeen olisi pitänyt ryhtyä jakamaan nimikirjoituksia. Kirkuva ihailijamassa lähti kohti lavaa, aidaksi tarkoitettu nauha ei riittänyt ohjaamaan joukkoa jonoon. Tilaisuus oli keskeytettävä.

Saman päivän iltana Robinille hankittiin turvallisuuskoordinaattori.

Varsinainen levynjulkistuskeikka oli Helsingissä The Circus -ravintolassa. Kahdentuhannen ihmisen jono kiemurteli Kampissa, kaikki eivät mahtuneet sisälle.

Maaliskuussa elokuvatuottaja Markus Selin otti yhteyttä. Solar Films halusi tehdä elokuvan Robinista. Toukokuussa ilmestyi Otavamedian kustantama Robin-lehti. Tammi lähti tekemään kirjaa Robinin huikea tarina.

Tuotteet ovat kevyitä ja hauskoja. Ne on suunnattu faneille, joista suurin osa on teinityttöjä.

Kesälomalla Robin keikkaili ympäri maata, esiintyi jopa Ruisrockissa. Innokkaimmat ihailijat seurasivat mukana.

Toinen levy Chillaa ilmestyi tänä syksynä. Julkaisukeikka oli Helsingissä lauantaina 6. lokakuuta. Perjantai-iltana kuudelta ensimmäiset fanit tulivat makuupusseineen keikkapaikka Nosturin pihaan.

Uutta levyä on myyty yli 40 000 kappaletta.

Frontside Ollieta on klikattu YouTubessa yli 9,5 miljoonaa kertaa.

Robin tulee suoraan koulusta mu­seon aulakahvilaan Aurajoen rantaan. Hän kättelee ja käy reippaasti pöytään.

Syötävää hän ei halua; kotitaloustunnilla tehtiin tuulihattuja, ja hän söi monta. Niissä oli hilloa ja kermavaahtoa.

On perjantai, läksyjä ei tullut. Illalla Robin menee kaverin luo ajamaan lentosimulaattorilla. Viikonloppuna tehdään kotona sushia, Robinin herkkua.

Heidi Nuopponen antaa Robinille paperikassillisen fanipostia ja kolme pakettia tusseja nimmareiden kirjoittamista varten. Robin yllättyy postikassista, ”justhan sä toit”.

Haastattelun ajaksi Heidi istuu viereiseen pöytään. Säännöt ovat selvät: Robin ei kerro perheestä, raha-asioista tai tyttöystävistä. Jos Robin ei tiedä tai muista jotain, Heidi auttaa.

Vielä talvella haastattelut jännittivät. Robin tuskaili Heidille, osaako vastata ”oikein”.

Nyt hän kertoilee tottuneesti ensimmäisen levyn tekemisestä, kuinka siihen kului kokonainen vuosi, koska koulunkäynti oli tietysti etusijalla.

”Välillä mentiin Helsinkiin ja laulettiin.”

Toinen levy tehtiin nopeasti, koska kesälomalla oli aikaa. Robinista on hauskaa, että hän sai tehdä itse kaksi biisiä.

”Nyt mua kuunnellaan enemmän”, hän sanoo. ”Osaan jo sanoa oman mielipiteeni, ja ideat voi olla jopa ihan hyviä.”

Uudella levyllä myös räpätään ja beat­boxataan, Robinin ehdotuksesta.

Vaikka Robin on teini-idoli, hän saa kävellä Turun kaduilla aivan rauhassa. Yhtä asiaa hän on ihmetellyt.

”Jos jotkut pyytää nimmaria, ne pyytää anteeks, että jos tää nyt on hirvee vaiva. No ei se ny oo vaiva!”

Kaverit suhtautuvat kuten ennenkin. Korkeintaan ihmettelevät, kun Robin ”ei yhtään leiju”.

”En mä tiiä, mä oon aina ollu tämmönen, silleen tosi kriittinen itseä kohtaan.”

Robinilla on tapana puhua ”lauluharrastuksestaan”. Joku toinen pelaa jääkiekkoa ja käyttää siihen paljon enemmän aikaa kuin hän laulamiseen.

Isona hän haluaisi tehdä musiikkia ammatikseen. Hän on oppinut, että uuden levyn olisi aina oltava edellistä parempi. Nyt olisi tärkeää, että hänen musiikkinsa ”vanhenisi” ja ”fanit voisivat silleen kasvaa mukana”.

Yhtäkkiä Robin vetää silmät kieroon ja irvistää. ”Vitsi mua ärsyttää. Pitäs vähän rajottaa tota ’silleen’-sanaa. Se tulee koko ajan.”

Hän jatkaa kertomalla, että koulu sujuu hyvin ja hän menee varmaan lukioon. Hän nukkuu liian vähän, koska ei malta mennä sänkyyn. Eilenkin hän katsoi myöhään ohjelmaa, jossa näytettiin, miten auto syntyy.

”Tykkään kaikesta tollasesta, tekniikasta.”

IPhonensa kameraan hän on hankkinut objektiivisarjan, jonka kuva löytyy puhelimesta: pitkä linssi, kalansilmä, laajakulma, makro, kaksinkertainen tele, kolmijalka.

Puhelimessa on tallessa myös kuva jokaiselta keikalta: Tammerfest, Iisalmi, Ruisrock, Peacock, Sotkamo, Kalajoki, Loimaa...

”Heidi, mitä kello on?”

On kulunut kolme varttia. Robin keikkuu tuolillaan kahden jalan varassa. SK

kuka?

Robin Packalen
Ikä: 14
Syntymäpaikka: Turku
Kotipaikka: Turku
Työ: käy peruskoulun
8:tta luokkaa Luostarivuoren koulussa,
englanninkielinen luokka
Perhe: äiti, isä, isosisko
ja kaksi pikkusiskoa
Harrastukset: laulaminen, pianonsoitto, purjehdus, laskettelu, trampoliini

ELÄMÄNI KUVA

Nenäpäivänä Wiklundin katolla Turussa.
”Oli ihan mahtavaa esiintyä tuolla ja vielä hyvän asian puolesta;) Toi oli kyl ehdot­tomasti korkein lava mis oon esiin­tynyt;)”