mielipide

puheenvuoro

Vanhusten ihmisarvosta ei saa tinkiä

Filosofi Michael Sandelin mukaan olemme siirtymässä markkinayhteiskuntaan, jossa entistä useampia asioi­ta arvotetaan ensisijaisesti rahalla. Lukeminen ja sivistyskään eivät ole enää itsetarkoituksellisia, vaan niitä ajatellaan usein talousajattelun hengessä investointeina, joihin sijoitetaan rahaa ja joista odotetaan rahassa mitattavia tuloksia.

Samoin terveydenhuolto ja hoiva muuttuvat raa’aksi kaupankäynniksi. Yhdysvalloissa esimerkiksi kuolemansairaiden henkivakuutukset ovat muodostuneet kauppatavaraksi: sairaat ovat voineet myydä vakuutuksensa sijoittajille, jotka ovat maksaneet sairaille vakuutuksia vastaan korvausta sairaiden ollessa elossa. Sijoittajat puolestaan nettoavat vakuutusrahat sairaiden kuollessa.

Kannustin on perverssi: sijoittajat tekevät sitä enemmän voittoa, mitä nopeammin ihmiset kuolevat. Eräät ovat jopa soitelleet sijoituskohteilleen ja kyselleet, miltä tilanne tänään näyttää. Asetelma ilmentää myös syvempää moraalista muutosta, jossa sairaista on tullut kauppatavaraa, eikä heitä mielletä enää itseisarvoisiksi ihmisiksi perinteisessä, humanistisessa mielessä.

Voi kysyä, onko sama henki tarttumassa Suomessa esimerkiksi vanhusten hoivaan, jonka ongelmista on viime aikoina paljon keskusteltu. Ovatko vanhat ihmiset vain kuluerä, talouden kuollutta painoa? Yksi ilmentymä ajan hengestä ja sen seurauksista on ollut esillä tutkija Jari Pirhosen työssä, jossa hän on tarkkaillut vanhojen ihmisten elämää hoitolaitoksissa. Liian usein vanhojen ihmisten itseisarvoinen ihmisyys on jäänyt tunnustamatta, mikä on ilmennyt niinkin yksinkertaisissa mutta perustavissa asioissa kuten tervehtimättä jättämisenä. Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuu, kun ohi kävellään – tai esimerkiksi vaihdetaan vaippaa – puhumatta ihmiselle sanaakaan, vastaamatta hänen puheeseensa tai katseeseensa.

Ei pidä silti syyttää hoivan ammattilaisia, vaan ongelma piilee nähdäksemme rakenteissa. Sote-keskustelussa on tehty selväksi, että nyt on aika tehdä tulosta tehokkaasti. Toinen ilmeinen seikka on, että terveydenhuollon ja hoivan alalla käskyt ja arjen toiminnan raamit tulevat selvästi ylhäältä alaspäin. Ruohonjuuritason ammattilaiset eivät voi kuin mukautua, ja tällöin usein myös kyynistyä. He ovat yhtä lailla uhreja kuin hoidettavansa. Tiivistäen ongelma on, että mikäli inhimillinen kohtaaminen pakotetaan ulkokohtaisiin, usein talouden sanelemiin ahtaisiin rakenteisiin, ihmiset eivät kohtaa toisiaan enää ihmisinä.

Näiden haasteiden edessä niin hoidettavien kuin hoivan ammattilaistenkin ääntä olisi saatava enemmän esille. On huolestuttavaa, jos hoivasta keskustelevat vain johtajat ja päättäjät, usein vieläpä yksinomaan talouden kielellä. Apuna voisivat olla bioetiikan alalla kehitetyt eettisen keskustelun ja päätöksenteon rakenteet. Etiikka voisi antaa äänen kaikille ja muuttaa keskustelun ja hoivan ilmapiiriä jälleen inhimillisemmäksi. On myös vaarallista, jos etiikka ei saa omaa tilaansa rakenteissa, vaan jää piilemään rivien väliin erinäisten intressien poljettavaksi, intressiristiriitojen väliin.

Vanhat ihmiset – tai muutkaan ihmiset –  eivät ole talouden tai minkään muunkaan epäinhimillisen järjestelmän kohteita. He ansaitsevat elää kul ttuurissa, jossa heidät tunnustetaan ihmisinä. Leikkausten aikana usein kysytään, mihin meillä on varaa. On kuitenkin käännettävä kysymyksenasettelu ja kysyttävä, mitä enää jää jäljelle, jos ihmisyydestä tingitään. J

heikki saXÉn Salla SAxÉn

Kirjoittajat ovat bioetiikan tutkijoita.

kirjeitä

Anarkistin valinta

Luin Hän-artikkelin päivystävästä anarkistista Suvi Auvisesta (SK 42/2016). Maailmankuva ei hänellä ole oikein kohdallaan. Hän vaatii joka asiassa pienen porukan päättämään, miten se haluaa omalta osaltaan asiaan suhtautua.

Esimerkki valaisee parhaiten asiaa: maantiellä on kaksi kaistaa eri suuntiin menevää liikennettä varten. Päivystävä anarkisti siis edellyttää, että kukin ryhmä ratkaisee tykönänsä, kumpaa kaistaa he pitävät parempana ajaa. Kumpi tahansa – oikea tai vasen – on periaatteessa mahdollista valita.

Jos he valitsevat vasemman, he katsovat, että muiden täytyy hyväksyä heidän ratkaisunsa, josta he eivät suostu tinkimään, vaikka muut valitsisivat oikean kaistan. Tuollainen asennoituminen on järjetöntä, mutta siksihän he anarkisteja ovatkin. Yhteiskunta ei toimi anarkistien käämien mukaan. Suomen kannalta on elinehto, ettei tuollaisia ole liikaa. J

veijo hämäläinen

Tampere

Kuunnelma on fiktiota

Suomen Kuvalehti mainostaa ”parhaita juttuja kuunnelmina”. Pitääköhän tämä paikkaansa? Käsite ”kuunnelma” kehitettiin 1920-luvun lopulla näytelmän vastineeksi radiossa esitettävälle sepitteelliselle vuoropuhelulle. Ensin oli kuullelma ja kuulelma, kunnes kuunnelma vakiintui. Siitä lähtien kuunnelma on tarkoittanut käsikirjoitettua fiktiivistä dialogi- tai monologimuotoista radioteosta. Äänikirjoja, radiodokumentteja ja featureohjelmia varten on omat käsitteensä. Jos näyttelijä lukee radiossa jotakin, se ei aina ole kuunnelma. J

Pekka kyrö

Radioteatterin ex-päällikkö

Euroopalla on identiteetti

Pääkirjoitus (SK 42/2016) kehotti katsomaan euroseteleitä ja väitti niiden kuva-aiheita fiktiivisiksi. Viiden euron setelin silta on Provencen Pont du Gardin sillan kuva varsin tarkasti kuvattuna. Se toimitti ympäristöönsä vettä viisisataa vuotta ja on edelleen upea eurooppalaisen kulttuurin muistomerkki. Euroopalla on identiteettiä enemmän kuin pääkirjoittaja on ymmärtänyt. J

jaakko kivisaari

Sauvo

Ei palkka- vaan ammattiarmeija

Kansanedustaja Krista Mikkosen muuten mainioon maanpuolustuskirjoitukseen (SK 41/2016) oli lipsahtanut termivirhe. Ruotsissa ei ole ”palkka-armeijaa” vaan ammattiarmeija (ruots. yrkesarmé). Palkka-armeija koostuu lainsuojattomista palkkasotilaista, ammattiarmeija ammattisotilaista. J

arno kotro

Helsinki

Oikaisuja

Margariini ei tullut Suomessa kauppoihin 1979, kuten ”Esiäitien tekemää ruokaa” -jutussa (SK 42/2016) väitettiin. Margariinia oli myyty Suomessa sitä ennen jo kymmeniä vuosia.

”SK 25 vuotta sitten” -palstalla (SK 42/2016) julkaistun Ukraina-reportaasin oikea kirjoittaja on Risto Repo eikä Reijo Rutanen. J

Toimitus

Sähköposti:

sk.kirjeet@otavamedia.fi

Osoite: Suomen Kuvalehti, Kirjeitä,

Maistraatinportti 1,

00015 OTAVAMEDIA