PÄÄKIRJOITUS

Demokratian mallia Yhdysvalloista?

Puoluepukarien ja presidentin riita demokratian mallimaassa on ollut käsittämätön.

Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama on ollut oman maansa poliittisten vastustajien kuristusotteessa tavalla, jota on vaikea ymmärtää. Demokratian eli kansanvallan periaatteisiin kuuluu yleensä, että kansa päättää vaaleissa edustajistaan ja kaikki tyytyvät valittujen poliitikkojen enemmistöpäätöksiin – vox populi, vox Dei, kansan ääni, Jumalan ääni. Näin ei ole Yhdysvalloissa.

Obaman terveydenhuoltouudistusta vastustavat edustajainhuoneen vanhoilliset republikaanit käynnistivät kiristyksen tavoitteena kaataa jo hyväksytty uudistus. Sen seurauksena Yhdysvaltojen hallinto lamaantui rahoituksen loppumiseen. Pienenä juonteena tästä Yhdysvaltojen Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck perui jäähyväisvastaanottonsa Helsingissä. Vakavampi asia on lähetystöjen turvallisuuden heikkeneminen ympäri maailmaa menojen karsimiseen.

YHDYSVALLAT ON DEMOKRATIAN MALLIMAA eikä se ole epäröinyt edustaessaan tätä kantaa ja levittäessään demokratian sanomaa ympäri maailmaa, usein väkivalloin. Se ei kuitenkaan ole aina ennenkään edustanut itse näitä ihanteita parhaalla tavalla. Esimerkiksi Bush nuoremman ensimmäinen vaali presidentiksi ratkaistiin lopullisesti oikeuden päätöksellä.

Republikaanien sisäpolitikoinnin hinta on kova. Yhdysvaltojen poliitinen johtajuus on kyseenalaistunut. Kiristys on uhannut neuvotteluja Euroopan kanssa maailman laajimman vapaakauppa-alueen luomiseksi. Presidentin Aasian-matkan peruuntuminen on vahingoittanut Yhdysvaltoja ja lisännyt Kiinan vaikutusta.

Hallinnon alasajo on vahingoittanut odotettua talouden elpymistä Yhdysvalloissa ja muualla. Maailman vaurain valtio on tehnyt itsensä naurunalaiseksi, kun sen korkea edustaja joutui peruuttamaan tärkeät neuvottelut Brysselissä hallituksen rahanpuutteen takia. Kansainvälisten sijoittajien luottamuksen horjuminen on vielä vaarallisempaa Yhdysvalloille.

Presidenttiä on kehoitettu vetoamaan perustuslakiin ja hätätilavaltuuksiin kansakunnan suojelemiseksi katastrofilta. Myös tämä voi olla demokratian kannalta vahingollista, vaikka ehkä välttämätöntä, jos normaali poliittinen prosessi lakkaa toimimasta. Paras ratkaisu on, jos republikaanit itse saavat ääriaineksensa päiväjärjestykseen ja hyväksymään demokratian tavan tehdä poliittisia enemmistöpäätöksiä.

MAAILMAN MAHTAVIN HALLITUS jäi panttivangiksi, koska valkoisten republikaanien ääriryhmä ei hyväksy mustaa presidenttiä eikä pidä lainvoimaisena hänen läpiajamaansa ”obamacare” -sairausvakuutusta, joka toi miljoonia köyhiä terveydenhuollon piiriin.

Obaman vastustajien politikointi aiheuttaa vakavamman kysymyksen kuin on taistelu terveydenhuollosta. Kyse on vallan legitimiteetistä, hyväksyttävyydestä. Mihin perustuvat lait, joita on noudatettava? Yhdysvaltojen perustajat joutuivat ratkaisemaan ristiriidat verisessä sisällissodassa – eikö se riittänyt?

Demokratia ei ole aina miellyttävää, useimmiten se on hidas prosessi, joka johtaa kaikkien kannalta epätyydyttäviin kompromisseihin. Ei tarvitse mennnä Yhdysvaltoihin asti sen nähdäkseen. Kuitenkaan parempaa hallitsemistapaa ei ole löydetty. Olennaisinta demokratiassa on kansan oikeus vaihtaa hallitsijansa niin halutessaan. Republikaanien kapina koskettaa tätä, kansanvallan pyhintä. Siksi se on vaarallisempi kuin syntyneet taloudelliset menetykset. Toivottavasti Yhdysvallat – muiden opettaja – ottaa itse opikseen. 

P.S. Kunnat ovat valittaneet, että valtio kasaa niille liikaa tehtäviä. Kuntaliitto sai tilaisuuden esittää karsintalistan, mutta ei kyennyt sitä tekemään vaan sysäsi asian poliitikoille. He tietysti päättävät, mutta alan oma ehdotus olisi tarpeen.