KUKA KEKSI OLLILAN?

Moni ilmoittautuu kykyjenetsijäksi, joka löysi Jorma Ollilan Nokian johtoon.

KUKA KEKSI OLLILAN?

Moni ilmoittautuu kykyjenetsijäksi, joka löysi Jorma Ollilan Nokian johtoon.

TEKSTI KUSTAA HULKKO

TEKSTI KUSTAA HULKKO

Jorma Ollilaa ei unohdeta vielä vuosikymmeniin.

Ollila, 63, kuuluu Suomen taloushistorian merkittävimpiin yritysjohtajiin. Hän johti Nokian matkapuhelinmarkkinoiden maailman ykköseksi. Hänen kaudellaan Nokia loi tuhansia uusia työpaikkoja ja yhtiön työntekijöiden määrä nousi Suomessa yli 20 000:n.

Nokia toi myös vaurautta omistajilleen: suomalaiset osakkeenomistajat saivat miljardien eurojen osingot ja myyntivoitot.

Globaali jättiyritys ei tietenkään voi olla yhden miehen show, mutta Ollila vaikutti ratkaisevasti sen nousuun – ja laskuun. Tästä kaikesta kertoo Ollilan 17. lokakuuta ilmestynyt elämäkerta Mahdoton menestys – Kasvun paikkana Nokia (Otava), jonka on Ollilan kanssa kirjoittanut viestintäyrittäjä Harri Saukkomaa.

Mutta mitä kirja vastaa kysymykseen, jok­a on kyselty vuosia:

Kuka löysi Jorma Ollilan Nokian johtoon?

SUURIN OSA tuoreesta kirjasta on omistettu Ollilan ja Nokian yhteiselle tarinalle.

Ollila oli yhtiön palkkalistoilla yli 21 vuotta, joista 14 vuotta hän työskenteli yrityksen CEO:na eli toimivan johdon ykkösmiehenä. Sen jälkeen hän toimi vielä kuusi vuotta halli­tuksen puheenjohtajana.

Jorma Ollila oli jo 1980-luvun alkupuolella, kolmikymppisenä nuorena miehenä, poikkeuksellisen kansainvälinen henkilö. Hän oli käynyt lukion Walesissa Atlantic Collegessa, samassa koulussa kuin ekonomisti ja sijoittaja Pentti Kouri (1949–2009) ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen Seppo Honkapohja.

Opiskeluaikanaan Helsingissä Ollila oli hankkinut laajan kontaktiverkon. Hän oli ollut keskustalainen opiskelijapoliitikko ja Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja.

Kirjan mukaan Ollila pakeni Urho Kekkosen ajan ummehtunutta Suomea ulkomaille ja jatkoi taloustieteellisiä opintojaan London School of Economics -yliopistossa, kunnes hän jätti akateemisen uran ja valitsi pankkiirin työn Citibankissa.

Nokiaan Ollilla tuli 1985, kansainvälisiä rahoitusoperaatioita hoitamaan.

Pian hän siirtyi yhtiön rahoitusjohtajaksi. Tässä työssä hän teki läheistä yhteistyötä Olli-Pekka Kallasvuon kanssa.

1980-luvulla Ollila tutustui suursijoittaja George Sorosiin, joka osti Nokian osakkeit­a. Samoilta vuosilta on peräisin kiinteä yhteys ruotsalaisen yrityskauppakonsultti Per Karlssoniin. Karlsson oli Ollilalle tärkeä keskustelukumppani ja käytännön neuvonantaja. Hänet valittiin myöhemmin Nokian hallitukseen.

Rahoitusjohtajan tärkein tehtävä oli hankkia rahaa pääjohtaja Kari Kairamon (1932–1988) yritysostoja varten. Tehtävä vaati jonglöörin taitoja, sillä Kairamon yrityskaupoissa Nokia oli nielaissut liian suuren palan eikä kassavirta tahtonut riittää.

Tilanteet olivat tiukkoja ja Ollilan kärsivällisyys joutui koetukselle.

”En kestänyt missään asiassa viivästyksiä, hidastelua tai ylimääräisiä esteitä”, O­llila kuvaa kirjassa temperamenttiaan.

Kairamo teki itsemurhan joulukuussa 1988. Ollilan mukaan kyseinen vuosi oli Nokian annus horribilis, hirveä vuosi.

Ratkaisevan askelensa yritysjohtajana Jorma Ollila otti vasta rahoitusjohtajan oppivuosien jälkeen. Vuonna 1990 hän siirtyi matkapuhelintoiminnan johtajaksi ja alkoi opetella kännyköiden tuotantoa ja markkinointia Salon tehtaan väen rinnalla.

VUONNA 1991 Nokia oli niin sekaisin, että sen suurin omistaja Yhdyspankki päätti vaihtaa firman johdon.

Ollilan ja Saukkomaan kirja kertoo, kuinka Nokia ajautui 1991–1992 kriisiin, joka oli yksi yhtiön historian pahimmista. Neuvostoliiton-kauppa oli romahtanut, televisiotuotanto tuotti tappiota, ja konsernin tulos vuodelta 1991 oli miinuksella.

Yhtiön itsenäisyyttä uhkasi myös se, että sen suuri osakkeenomistaja Kansallispankki halusi myydä osakkeensa Ericssonille, yhtiön ruotsalaiselle kilpailijalle.

Pääomistajat keskustelivat Ericssonin kanssa keväästä 1991 alkaen. Lokakuussa Ericsson ilmoitti, ettei se osta Nokiaa, elleivät myyjät – tässä vaiheessa suur­omistajat Yhdyspankki, Kansallispankki ja Pohjola – ottaisi vastuulleen kulutuselektroniikkaa. Sitä ne eivät halunneet tehdä, joten Ericsson vetäytyi.

Nokian sisällä pääjohtaja Simo Vuorilehdon ja toimitusjohtaja Kalle Isokallio­n erimielisyydet olivat kärjistyneet äärimmilleen. Yhtiö oli lähes toimintakyvytön.

Yhdyspankki otti silloin ohjat käsiinsä. Muutoksen tiellä oli kuitenkin hankala e­ste. Nokian hallituksen puheenjohtaja, Yhdyspankin entinen pääjohtaja Mika Tiivola halusi Kalle Isokallion pysyvän asemassaan. Tiivola oli Isokallion appi.

Vaikeiden neuvottelujen jälkeen Nokian hallitus päätyi siihen, että Vuorilehto ja Isokallio saivat lähteä.

16. tammikuuta 1992 hallitus valitsi koko konsernin toimitusjohtajaksi matkapuhelinyksikköä pätevästi johtaneen Jorma Ollilan.

Mutta kuka keksi hankalassa tilanteessa ratkaisuksi Ollilan? Siihen rooliin muutamat ovat ilmoittautuneet jo aiemmin.

YHDYSPANKIN pääjohtajana toiminut Ahti Hirvonen on kertonut elämäkerrassaan, että juuri hän kokosi eri henkilöiden käsitykset, päätyi Ollilaan ja ehdotti tälle toimitusjohtajan tehtävää (Mauno Saari: Rahat ja henki. Ahti Hirvosen elämäntase. Gummerus 2007).

Sama tarina on Nokian virallisessa historiassa: Hirvonen kysyi Simo Vuorilehdolta ja Björn Wahlroosilta, kuka olisi hyvä ehdokas, ja kumpikin sanoi: ”Jorma Ollila”. Sitten Hirvonen aloitti neuvottelut Ollilan kanssa (Martti Häikiö: Nokia Oyj:n historia 3. Edita 2001).

Hirvonen sai päätökselle myös Pohjolan pääjohtajan Yrjö Niskasen siunauksen. Hän pyysi Niskasta ja Casimir Ehrnroothia sopimaan asiasta Ollilan kanssa ja informoi Mika Tiivolaa siitä, että Isokallion oli pakko väistyä.

Yhtiöllä oli nyt uusi toimitusjohtaja. Keväällä 1992 Ehrnrooth valittiin Nokian hallituksen puheenjohtajaksi ja Niskanen varapuheenjohtajaksi.

Björn Wahlroosin mielestä kunnia Ollilan löytämisestä ei kuulu sen enempää Hirvoselle kuin Ehrnroothillekaan.

”Luulen itse asiassa, että itse olin ensimmäinen, joka sanoi Jorman nimen ääneen, mutta luulin, että minulta kysyttiin suositusta Nokian kakkosmieheksi”, Wahlroos sanoo Saaren kirjan mukaan.

Wahlroos kertoo ehdottaneensa Ollilaa jo lokakuussa 1991 Ehrnroothille ja Hirvoselle. Wahlroosin mukaan Hirvonen olisi k­annattanut tässä vaiheessa Pohjolan entistä pääjohtajaa Pentti Talosta Nokian ykkösmieheksi.

Hirvonen taas sanoo, että Talosen nimi oli kyllä aikaisemmin esillä, mutta toiseen tehtävään, hallituksen puheenjohtajaksi, ja ehdotus oli jo rauennut loppuvuonna 1991.

Ehrnrooth puolestaan arvioi jälkeenpäin, ettei Ollilalla ollut tuolloin yhtään vakavasti otettavaa haastajaa (Suomen Kuvalehti 4/2011).

”Kyllä se päätös olisi syntynyt ilman Hirvosen apuakin”, hän sanoi. ”Huomasimme heti, että Ollila oli poikkeuksellisen tarmokas ja älykäs. Hän kokosi hyvän tiimin, joka oli valmis ottamaan vastuun.”

OLLILA ITSE kertoo tuoreessa kirjassaan näkemyksensä tapahtumista.

Keskustelut hänen sopivuudestaan Nokian toimitusjohtajaksi alkoivat lokakuun 1991 jälkeen ja niitä käytiin enimmäkseen Yhdyspankin kabineteissa. Niissä olivat mukana ainakin Ahti Hirvonen sekä Casimir Ehrnrooth ja Björn Wahlroos.

Myös Simo Vuorilehto kertoi Ollilalle tämän ehdokkuudesta ja sanoi olevansa valmis eläkkeelle. Vuorilehto halusi kiihkeästi, että Isokallio lähtisi toimitusjohtajan paikalta.

Seuraavaksi Hirvonen halusi tavata Ollilan ja kysyi, mitä Nokialle pitäisi tehdä.

”Kerroin ajatuksiani ja Ahti Hirvonen kirjoitti ne muistiin suureen ruutupaperivihkoon.”

Ollila keskusteli myös Ehrnroothin kanssa. Siitä alkoi heidän pitkä yhteistyönsä Nokiassa.

Joulukuun toiseksi viimeisenä päivänä Ollila sai virallisen työtarjouksen. Sen esittivät Ehrnrooth ja Pohjolan pääjohtaja Yrjö Niskanen.

Ollila vastasi myöntävästi. Patruunat antoivat hänelle vapaat kädet valita johtoryhmänsä ja hyväksyivät hänen suunnitelmansa uhkaavan katastrofin välttämiseksi.

On luonnollista, että menestyneelle johtajalle riittää halukkaita löytäjiä. Toisaalta on selvää, että Ollilakaan ei voi olla perillä siitä, mitä tapahtui keskusteluissa, joissa hän ei ollut mukana.

Ollilan kirja ei siis nimeä yhtä henkilöä, joka hänet olisi nostanut.

”En tiedä tarkasti, kuka keksi nimeni.” SK

Arvio Jorma Ollilan elämäkerrasta on Kohtaamisissa. Lisää Ollilasta ja Nokiasta: Suomenkuvalehti.fi.

Suomen Kuvalehti ja Kustannusosakeyhtiö Otava kuuluvat molemmat Otava-konserniin.

KUVAT © MARKKU NISKANEN