Uutisviikko

Anna-Lena Laurén

Kirjoittaja on Dagens ­Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtaja Moskovassa.

näkökulma

Putin on hylännyt työmiehet

Silti rekkakuskit ja maanviljelijät uskovat edelleen, että presidentti auttaisi heitä, jos vain tietäisi heidän ongelmistaan.

Maanviljelijän nimi on Viktor. Hänen kasvonsa muistuttavat Maksim Gorkin kasvoja. Korkeat poskipäät, syvät, surulliset silmät.

Hänen kätensä ovat työmiehen kädet. Ne ovat kuin lapiot.

Viktor on menettänyt yli puolet viljelysmaastaan. Sitä viljelee nykyään nainen, joka on naimisissa paikallisen liikemiehen kanssa. Liikemies kuuluu Venäjän maatalousministerin Aleksandr Tkatševin ystäväpiiriin.

Tkatšev omistaa veljensä kanssa yli 500 000 hehtaaria viljelysmaata Krasnodarin alueella. He ovat ahmineet itselleen niin paljon maata, että ovat Forbesin mukaan Euroopan rikkaimmat maanomistajat.

Maan valtaaminen tapahtuu niin, että aina kun kunnan pitää uusia maavuokrasopimus yksittäisen maanviljelijän kanssa, tälle ilmoitetaan, että maa on jo luvattu toiselle. Tuo toinen on yleensä jättimäinen niin sanottu agroyritys, jonka omistajilla on suorat yhteydet poliittiseen valtaan.

Talonpojat, joilta näin on ryöstetty maata, ovat kahdesti yrittäneet ajaa Moskovaan asti traktoreilla vaatimaan tapaamista presidentti Putinin kanssa. Joka kerta poliisi on pysäyttänyt heidät ja antanut sekä sakot että parin päivän vankeustuomiot.

Kukaan haastattelemani maanviljelijä Krasnodarin alueella ei vaatinut Putinin eroa. Päinvastoin – hän on heidän mielestään ainoa, joka voi auttaa heitä. Juuri siksi he haluavat päästä Moskovaan. Se, että heitä jatkuvasti pysäytetään ei heidän mielestään ole tsaarin vaan pahojen pajarien vika.

”Varmasti Putinille on sanottu, että olemme joukko alkoholisoituneita pummeja”, Viktor sanoo.

Uskooko hän todella, ettei Putin tiedä Krasnodarin tilanteesta?

”Minun on pakko uskoa. Mitä toivoa meillä muuten on?”

Viktor ja hänen kumppaninsa ovat juuri sellaisia miehiä, joita Putin mielellään matkii. Niin ovat rekkakuskitkin. Itsenäisiä, vapaita miehiä, jotka tekevät työtä ja rakentavat elämäänsä omilla käsillään.

Näitä miehiä Putin kaikesta päätellen haluaa muistuttaa kun hän ajaa moottoripyörällä, kalastaa ja ui joessa, ratsastaa hevosella ja esittelee miehekästä voimaansa. Mutta heidän intressejään hän ei aja.

Itsenäiset venäläiset rekkakuskit – eli kuskit jotka omistavat rekkansa eivätkä työskentele kuljetusyrityksissä – yrittivät osoittaa mieltään uusia tietulleja vastaan viime syksynä. Toisin kuin maanviljelijät heidät päästettiin melkein Moskovaan asti, esikaupunki Khimikiin. Ikean parkkipaikalla seisoi joukko rekkoja kuukausitolkulla, mutta Putin ei reagoinut millään lailla.

Khimikissä tapaamani kuskit kertoivat, että he olivat saaneet ruokaa ja juomaa moskovalaisilta. Heidät oli jopa viety paikalliseen banjaan eli kansansaunaan. ”En minä tiennyt, että moskovalaiset voivat olla näin vieraanvaraisia”, iloitsi arkangelilainen kuski.

Nämä miehet käyvät epätasaista kamppailua suuria kuljetusyrityksiä vastaan, jotka luultavasti kohta kontrolloivat täysin Venäjän markkinoita.

Putinia työmiehet eivät kiinnostaneet. Asiaan kuuluu, että niin kutsuttu Platon-järjestelmä, joka kerää rekkakuskien vastustamat tullimaksut, on hänen vanhan judokaverinsa Arkadi Rotenbergin pojan Igorin omistama.

Ja Aleksandr Tkatšev – joka on ominut itselleen ja perheelleen satoja tuhansia hehtaareja Venäjän parasta peltomaata – palkittiin kutsumalla hänet Moskovaan maatalousministeriksi.

Jos Putin joskus kaatuu, pitää etsiä syitä muun muassa näistä tekijöistä. Putin ei kaadu siksi, että älyköt Moskovassa ja Pietarissa eivät pidä hänestä. Hänen tukensa perustuu ihmisiin, jotka haluavat vahvan johtajan ja tukevat perinteistä järjestelmää, eivät ole erityisesti kiinnostuneita demokratiasta ja ovat tiettyyn asteeseen saakka valmiina kestämään korruptiota.

Nämä maanviljelijät ja rekkakuskit tukevat vallitsevaa valtakoneistoa, vaikka se on epäreilu ja korruptoitu, kunhan heille annetaan mahdollisuus elättää itsensä.

Eri asia on, jos heidän koko elinkeinonsa suorastaan varastetaan heiltä.

Vuonna 2009 Putin teki harvinaisen tempun. Hän lähti Pietarin läheisyydessä sijaitsevaan Pikalevoon, jonka asukkaat kapinoivat oligarkki Oleg Deripaskaa vastaan. Deripaska oli ostanut paikallisen tehtaan ja oli nyt sulkemassa suurimman osan siitä. Tämä tiesi tuhansien työpaikkojen menetystä. Asia ei huolestuttanut Deripaskaa ennen kuin Putin yhtäkkiä ilmestyi paikalle ja pakotti oligarkin kameroiden edessä allekirjoittamaan sopimuksen, joka varmisti tehtaan tulevaisuuden.

Allekirjoituksen jälkeen jääkylmä Putin sanoo Deripaskalle: ”Anna kynäni takaisin.” Tokaisu on Venäjällä edelleen kuuluisa.

Ei siis ole ihme, että niin monet venäläiset elävät siinä uskossa, että jos Putin vain tietäisi epäonnestamme hän varmasti tekisi asialle jotain.

Mutta Pikalevo oli poikkeus.

Putin tietää täsmälleen, mitä hänen virkamieskoneistonsa tekee, sillä hänen läheisimmät ihmisensä tienaavat sillä rahaa. Paljon rahaa.

Rekkakuski, joka ei enää voi ajaa rekkaansa, tai maanviljelijä, jolta otetaan pellot pois, joutuu tilanteeseen, jossa millään ei ole enää mitään merkitystä.

Minulle on arvoitus, miksi Putin on kerta toisensa jälkeen valmis ottamaan tämän riskin. J

Ulkomaat