Uutisviikko

Osmo Soininvaara

Kirjoittaja on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelu­lautakunnan varapuheenjohtaja.

näkökulma

Mitä tehdä ilmaisella sähköllä?

Sähkön pörssihinta on kesäisin pitkiä aikoja lähellä nollaa, kunhan aurinkopaneelien käyttö aloitetaan tosissaan.

Runsas tuuli- ja aurinkoenergian tarjonta ovat saattaneet sähkömarkkinat outoon tilanteeseen. Jos sekä tuulee että aurinko paistaa, sähkön hinta painuu erittäin alas. Suomessa hinta ei ole vielä mennyt negatiiviseksi, mutta Saksassa on tämäkin koettu. Aurinkovoima tekee Suomeen vasta tuloaan.

Halpa sähkö merkitsee, ettei perinteisiä voimalaitoksia kannata nyt rakentaa käytöstä poistuneiden tilalle. Helenin esimerkiksi piti korvata Hanasaaren kivihiilivoimala hakevoimalalla Vuosaaressa, mutta yhtiö tyytyi pelkkään lämpökattilaan kaukolämmön tuottamista varten.

Näissä oloissa Olkiluoto 3 ja Fennovoiman ydinvoimala tulevat olemaan omistajilleen raskas taloudellinen taakka.

Kun vanhat voimalat ajetaan alas, sähköstä voi tulla pulaa tyynenä ja kylmänä talvipäivänä. Sen hinta voi nousta ajoittain todella korkeaksi. On peloteltu jopa sähkön säännöstelyllä.

Sähkön saantia turvaamaan on esitetty, että varavoimalle maksetaan pelkästä sen olemassaolosta, jotta hätätilassa olisi mistä ottaa. Varastoidaanhan öljyäkin varmuusvarastoihin.

Hyvä arvaus on, että ylimääräisestä 1 000 MW:n tehosta jouduttaisiin maksamaan noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Se on vähän verrattuna niihin tuhoihin, joita hallitsematon sähkön katkeaminen aiheuttaisi. Ei siinä olisi silti järkeä.

On paljon halvempaa säätää sähkön kulutusta. Paperitehtaan alasajo tulee kalliiksi, mutta ei se sentään kymmeniä miljoonia maksa.

Olisi järkevää siirtyä siihen, että kaikki sähkön kuluttajat maksaisivat sähköstä sen tuntihinnan mukaan. Kun hintapomppaa ylös, hyvin yksinkertainen automatiikka kääntäisi lämmön pois päältä pariksi tunniksi. Tämä olisi vapaaehtoista, mutta siitä palkittaisiin selvällä rahalla.

Sähkönkulutuksen ohjauksen vaatima tekniikka tulee tuottamaan paljon liiketoimintaa. Se säästää sekä rahaa että ympäristöä. Huippukuormituksen aikana sähkön tuotanto on hyvin saastuttavaa.

Sähkön hinnan vaihteluihin kannattaa etsiä ratkaisua myös toisesta päästä: mitä tehdä lähes ilmaisella sähköllä? Sähkön pörssihinta tulee olemaan lähellä nollaa pitkiä aikoja kesäisin, kunhan aurinkopaneelien käyttö aloitetaan tosissaan. Kohta peltikattoa uusittaes­sa siihen saa aurinkopaneelin melkein samaan hintaan.

Kesäajan runsaalle aurinkosähkölle pitää keksiä hyötykäyttöä jo siksikin, että nykyoloissa aurinkosähkö ei kesällä juuri vähennä hiilidioksidipäästöjä, sillä sähkön tuotanto on muutenkin melkein päästötöntä.

Ei tarvita paljonkaan mielikuvitusta keksiä ilmaiselle sähkölle järkevää käyttöä: sähköauton akkujen lataaminen, lämmön varastoiminen suureen kuumavesivarastoon, synteettisten polttoaineiden valmistaminen vedestä ja ilman hiilidioksidista ja niin edelleen. Jos tämä tie avataan, innovatiiviset yritykset keksivät vaikka mitä.

Ilmaisen sähkön aikana kaukolämpövoimalat lopettavat sähkön tekemisen, mutta kaukolämpöä niiden on yhä tehtävä. Kaukolämpökin kannattaisi tehdä sillä ylijäämäsähköllä, paitsi että ei kannata. Sähkövero vie kannattavuuden miinukselle.

Jotta lähes ilmaista sähköä voisi käyttää järkeviin kohteisiin, sen pitäisi olla lähes ilmaista myös käyttäjilleen. Keskimääräinen sähkön hinta on nyt 3,5 senttiä kilowattitunnilta. Tämän päälle tulee sähkövero 2,8 snt ja siirtomaksu 3,9 snt, mikä nostaa kuluttajahinnan yli kymmeneen senttiin. Vaikka tuo sähkön 3,5 snt laskisi nollaan, kuluttajalle sähkö maksaisi edelleen 7,2 snt/kWh. Se ei kannusta mihinkään.

Jotta ilmaiselle sähkölle syntyisi hyötykäyttöä, on myllättävä sekä sähköveroa että siirtomaksuja.

Sähköverkon olemassaolo maksaa yhtä paljon siitä riippumatta, paljonko sitä käytetään. Sähkön siirrosta ei aiheudu juuri mitään kuluja. Siirtomaksun pitäisi olla käytöstä riippumaton kiinteä kuukausimaksu niin kuin puhelinmaksukin useimmiten.

Sähköveron – niin kauan kuin sitä tarvitaan – pitäisi määräytyä prosentteina pörssisähkön hinnasta. Koko sähköverrosta voitaisiin luopua, jos sähköntuotannon hiili­dioksidipäästöjä verotettaisiin tai päästöoikeuksien­ hinnat olisivat järkevällä tasolla.

Aurinkosähkön puolustajat kammoksuvat kulutuksesta riippumattomia siirtomaksuja, koska aurinkopaneelien kannattavuus perustuu tähän vapaamatkustajuuteen. Väärillä kannusteilla on taipumus tuottaa väärää toimintaa. On paljon parempi vapauttaa aurinkosähkö sähköverosta silloinkin, kun myy sitä verkkoon. Käytännössä tämä tapahtuisi veron suuruisella subventiolla, koska sähkövero on kuluttajan, ei tuottajan vero. Nykykäytäntö rajoittaa aurinkosähkön pieneksi kotitarvikepuuhasteluksi.

Sähkövero tuli aikanaan korvaamaan sähkön tuotannon hiilidioksidiveroa, joka ei oikein sopinut pohjoismaisiin sähkömarkkinoihin. Silloin kun sähkö on halpaa, se on myös päästötöntä, joten ei sitä pitäisi verottaakaan. Kun sähkö on kallista, se myös saastuttaa eniten. Kulutuksen ohjaus saisi lisäpontta, jos kallista sähköä verotettaisiin enemmän kuin halpaa.

Nämä kaksi muutosta, kiinteät sähkön siirtomaksut ja pörssihintaan sidottu prosentuaalinen sähkövero ohjaisivat sähkön tuotantoa ja kulutusta paljon nykyistä paremmin. Ne myös avaisivat valtavat markkinat innovatiivisille yrityksille auttamaan sähkön kulutuksen ohjaamisessa kalliin sähkön tunneista halpoihin tunteihin. J

Talous