Ehkä sittenkin 0,8 prosenttia

Toimittaja selvitti, miten Suomen taloutta ennustetaan. Samalla tehtiin pieni talouskoe. Muutamalla napin painalluksella syntyi fantastinen kasvuloikka.

Vielä vuosituhannen vaihteessa tässä oli kerrostalon kokoinen kasa mustaa kivihiiltä, poltettavaa läheiselle Salmisaaren voimalaitokselle. Nyt hiilet on siirretty maan alle ja niiden paikalla kohoaa punatiilinen toimistotalo.

Sen ensimmäisessä kerroksessa etsitään vastausta kaikkia kiinnostavaan kysymykseen: miten Suomen taloudella ensi vuonna menee?

Kokoushuoneessa kolmen hengen porukka istuutuu pitkän pöydän ääreen mustille korkeaselkänojaisille tuoleille. Automaatista haetut kahvit höyryävät pöydällä. Puolen päivän aurinko paistaa sälekaihtimien läpi raidoittaen viistosti vaaleaa seinää.

Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki kytkee läppärin monitoriin.

”Tässä on kesäkuussa julkaistu edellinen talousennuste”, Kuoppamäki sanoo. ”Tämän pohjalta pitäisi alkaa tehdä syksyn suhdannekatsausta.”

Kuoppamäen lisäksi paikalla ovat ekonomisti Henna Mikkonen ja pitkään alalla toiminut neuvonantaja Lauri Uotila.

Kenelläkään ei ole vielä tiedossa, että kun katsaus puolentoista viikon kuluttua valmistuu, sitä kommentoidaan aina pääministeri Juha Sipilää (kesk) myöten.

Edellisessä talousennusteessaan kesäkuussa Danske Bank arvioi, että alkuvuonna jyllänneet huolet maailmanta­louden tilasta ovat kevään mittaan hieman hälvenneet. Maailma on kuitenkin parissa kuukaudessa taas muuttunut rajusti, on päivitettävä näkemyksiä.

Ennen kuin taloutta ennustaa, täytyy muodostaa riittävän tarkka kuva nykyisestä tilanteesta. Muun muassa kesäkuun Brexit luo muutospaineita uuteen ennusteeseen. Yhdysvaltojen presidentinvaalit ja Venäjän taloustilanne täytyy myös huomioida. Suomessa puolestaan rakentaminen on lähtenyt nousuun, kasvua nähtiin jo viime vuonna.

Lisäksi uudessa ennusteessa voidaan käyttää Tilastokeskuksen julkaisemat tarkennetut talousluvut. Niissä ei ole juuri hurraamista.

”Viime vuoden Suomen bruttokansantuotteen kasvu on tarkentunut 0,2 prosenttiin. Kesäkuussa kun tehtiin ennustetta, ennakkotieto oli vielä 0,7 prosenttia”, Kuoppamäki sanoo.

Tilastot tarkentuvat sitä mukaa kuin taloudesta saadaan lisää tietoa, siksi tällaiset heilahdukset eivät ole poikkeuksellisia. On tärkeää käyttää aina tuoreinta ja tarkinta tietoa, koska lähtötilanne vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen eli ennusteeseen.

Suomessa on suuri joukko talouden ennustajia. Kehittyneillä tietokonepohjaisilla malleilla ennusteita tekevät valtiovarainministeriö, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, Palkansaajien tutkimuslaitos PT, Pellervon taloustutkimus PTT, Suomen Pankki ja Valtion talouden tutkimuskeskus Vatt. Näiden lisäksi omia ennusteitaan tekevät pankit ja vakuutusyhtiöt, tosin raskaan sarjan ennustajia kevyemmin. Yhteensä ennusteita julkaistaan parikymmentä.

Jokaiselle ennusteelle on omat käyttötarkoituksensa, vaikka kaikki ennustavat melko paljon samoja asioita. Pankki ennustaa taloutta ennen kaikkea asiakkailleen.

Lauri Uotila on ollut tekemässä talousennusteita jo 1990-luvulta asti, silloin pankin nimi oli vielä Postipankki. Talousmyllerryksien vuosikymmenellä asiakkaat alkoivat vaatia, että pankki tekee omat ennusteensa, eikä vain käytä tutkimuslaitoksien lukuja.

”Asiakkaat sanoivat, että kyllä mekin olemme lukeneet tutkimuslaitoksen ennusteen, mutta haluamme tietää, mikä on teidän näkemys”, Uotila sanoo.

Talouden ennustaminen on niin vaikea laji, että useimmat arviot menevät ainakin hieman pieleen. Varsinkin tuulisina aikoina. Vakuuttuakseen moni ha­luaakin kuulla samasta asiasta useamman tahon ennusteet.

”Suhdanne-ennusteiden tekemisessä on melko paljon samaa kuin sään ennustamisessa”, Uotila luonnehtii.

Meteorologi mittaa mahdollisimman tarkkaan kaikilla käytettävissä olevilla mittareilla, mikä on säätila tänään ja miten se on muuttunut eilisestä.

”Sääennusteessa saatetaan näyttää, kuinka matalapaine on lähtenyt Biskajanlahdelta kohti Britanniaa”, Uotila selittää. ”Mekin katsomme, miten tähän päivään on tultu viime vuodesta.”

Sääasemilla mitataan lämpötilaa, ilmankosteutta, tuulta, pilvisyyttä ja sademäärää. Barometreillä tarkkaillaan ilmanpainetta, jonka muutoksista voidaan ennakoida sään muutoksia.

Talousennustajilla taas on käytössään sekä tietoa talouden nykyhetkestä että suuri joukko erilaisia barometrejä, kuten yrityskyselyjä ja kuluttajakyselyjä. Niiden perusteella voidaan arvioida, kuinka talous on muuttumassa lähiaikoina.

Danske Bank julkaisee talousennusteen neljä kertaa vuodessa. Taustalla käytetään tanskalaispankin Kööpenhaminan pääkonttorin tekemää kansainvälisen talouden ennustetta ja monien muiden tahojen, kuten Euroopan keskuspankin ja OECD:n, talousselvityksiä. Suomessa pankin ekonomistit pohtivat eri alojen tulevaisuuden näkymiä: onko esimerkiksi jollain tietyllä vientiteollisuuden alalla kasvumahdollisuuksia vai jarruttaako jokin seikka kysyntää? Tai mihin suuntaan kuluttajien käytettävissä olevat tulot ovat kehittymässä? Aikovatko suomalaiset kuluttaa rahansa vai laittaa ne sukanvarteen säästöön?

Tämän jälkeen arviot kootaan yhteen. Ennustetta varten tarvitaan näkemykset muun muassa viennistä, tuonnista, investoinneista, hintojen kehityksestä ja työllisyydestä. Luvut syötetään laskentataulukkoon, joka laskee esimerkiksi arvion ensi vuoden bruttokansantuotteen kehityksestä.

Pelkkä numerotieto ei auta, jos siitä ei osaa tehdä oikeita johtopäätöksiä. Kansantalouden mekanismit on tunnettava tarkasti. Hyvä esimerkki mekanismien merkillisyydestä ovat Suomen viennille tärkeät risteilylaivat. Sillä hetkellä kun risteilijä luovutetaan tilaajalleen, Suomen vientiluvut nousevat huimasti, koska yhden risteilijän hinta voi olla jopa puoli prosenttia koko Suomen vuotuisesta bruttokansantuotteesta, satoja miljoonia euroja.

Kuoppamäki huomauttaa, että bruttokansantuotteen näkökulmasta kasvua ei luovutushetkellä tapahdu. Bkt on kasvanut jo risteilijän rakentamisvaiheessa.

”Kun laivaa rakennetaan, se kertyy koko ajan bruttokansantuotteeseen varastojen kasvun kautta”, Kuoppamäki selittää. ”Luovutushetkellä vienti hyppää rajusti, mutta samaan aikaan varastot supistuvat yhtä paljon, joten bruttokansantuotteen kannalta se hetki on neutraali.”

Danske Bankin käyttämän laskentataulukon toiminta on helppo ymmärtää, kun leikitään hieman luvuilla. Ohjelma sinänsä ei ennusta mitään, vaan laskee, että arvioidut tulot ja menot pysyvät tasapainossa.

Kuvitellaan esimerkiksi, että Suomen viennissä tapahtuisi suorastaan fantastinen viiden prosentin loikka. Tämä on mielikuvitusta, tosiasiassa vienti ei tällä hetkellä vedä, pikemminkin se uhkaa lähiaikoina supistua.

Eli nyt Excel-taulukkoon näpytellään tämän vuoden viennin kohdalle kasvua viisi prosenttia. Aiemmin siinä oli vaisu miinus yksi.

Sitten enter.

Vaikutus näkyy heti bruttokansantuotteessa, jonka kasvu pomppaa 0,8 prosentista 3,2 prosenttiin. Ennustajia hieman hymyilyttää.

”Tämä ei tosin olisi realistista, koska jos vienti kasvaa, niin on luonnollista, että tuontikin kasvaa”, Mikkonen huomauttaa.

Vientiteollisuus tarvitsee hyvin paljon asioita, joita tuodaan ulkomailta.

Tietokone laskee, mitä käsketään, mutta ennustamisessa tarvitaan ihmisen kokemusta ja harkintaa. On siis syytä uskoa Mikkosta ja näpytellä myös tuontiin kasvua.

”Aiemmin se oli nolla. Laitetaan siihen tässä kokeilussa neljä prosenttia”, Kuoppamäki sanoo.

Enter.

Nyt bruttokansantuotteen kasvu nousisi aiemmasta 0,8 prosentista 1,6 prosenttiin, ei enää 3,2 prosenttiin.

”Tuo näyttäisi jo ihan uskottavalta, jos vienti voisi kasvaa viidellä prosentilla”, Uotila sanoo. ”Tiedetään toki, että se on mahdottomuus, koska ollaan jo näin pitkällä tätä vuotta.”

Talousennusteet ovat oleellinen osa poliittista päätöksentekoa. Valtiovarainministeriön juuri julkaistun ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa kuluvana vuonna 1,1 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Seuraavien kahden vuoden aikana kasvun ennustetaan jäävän yhden prosentin tuntumaan.

”Meidän tekemillä talousennusteilla on erittäin konkreettinen rooli budjettiprosessissa”, sanoo valtiovarainministe­riön kansantalousosaston osastopäällikkö Markus Sovala. ”Muun muassa veropohjien, palkkasumman ja yksityisen kulutuksen kehitys arvioidaan meidän ennusteemme pohjalta.”

Ministeriö tekee ennusteen neljä kertaa vuodessa. Aikataulu kulkee käsi kädessä budjetin valmistelun eri vaiheiden kanssa. Kevään ennustetta käytetään kehysriihessä, alkusyksyn lukuja taas budjettiesityksessä.

Talousennustajat työskentelevät valtioneuvoston linnan uumenissa Senaatintorin vieressä. Ministeriön suhdanneyksikössä tehdään reaalitalouden ennusteita korkeintaan kahdelle seuraavalle vuodelle. Vakausyksikössäkin ennustetaan, siellä tehdään julkisen talouden ennusteita esimerkiksi keskipitkälle aikavälille, eli seuraavalle kolmelle neljälle vuodelle. Työhön osallistuu ministeriössä noin 15 henkilöä. Vertailun vuoksi Danske Bankissa ennusteita tehdään muutaman hengen voimin.

Ministeriön ennusteet ovat raskaita prosesseja, joissa arvioidaan taloudesta noin 200 muuttujaa. Tyypillisissä pankkien ennusteissa muuttujia on muutamia kymmeniä.

Suhdanneyksikön neuvotteleva virkamies Jukka Railavo kertoo, että myös heidän ennusteprosessinsa ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan Suomen talouteen vaikuttavien ulkopuolisten tekijöiden merkitystä. Arvion tekemisessä käytetään DSGE-mallia. Kyse on niin sanotusta yleisen tasapainon mallista, joka on kokoelma taloustieteeseen perustuvia matemaattisia yhtälöitä. Mallissa yhtälöt ratkaistaan yhtäaikaisesti ohjelmistoilla, jotka on laadittu juuri tätä tarkoitusta varten.

”Mallin avulla lasketaan maailman talouskasvun, maailmanmarkkinahintojen, korkojen ja valuuttakurssien vaikutukset Suomen talouteen”, Railavo kertoo.

Mallitarkastelun jälkeen ekonomistit arvioivat kotimaan talouden näkymiä osa-alue kerrallaan. Tämä vaihe on periaatteessa melko samanlainen kuin pankkien kevyemmässä talousennusteprosessissa. Kullakin ekonomistilla on taloudesta oma lohkonsa, jonka tulevaisuuden näkymiä hän yrittää arvioida.

Työssä tarvitaan sekä tilastotietoa että kokemusta. Vaikka työssä käytetään monimutkaisia malleja ja tietokoneita, on pääroolissa edelleen ihmisen osaaminen.

”Mallit ovat ajattelun apuvälineitä”, Railavo selittää. ”Ennusteet syntyvät sektoriekonomistin työstä.”

Yritetään esimerkiksi arvioida, mihin suuntaan yksityinen kulutus vuonna 2017 liikkuu. Ensin ekonomistin täytyy selvittää, kuinka paljon kansalaisilla on käytettävissä olevia tuloja. Sen selvittäminen puolestaan edellyttää taustatietoa palkkakehityksestä, verotuksesta ja työllisyydestä.

Ekonomistit onkivat erilaisten kanavien kautta tietoonsa suuren määrän talouselämään liittyvää tietoa. Yksikin hanke voi vaikuttaa talouteen, jos se on riittävän suuri. Suuren sillan tai sairaalan rakentaminen voi heilauttaa talouslukuja merkittävästi. Tai se, että tilataan painekattila ydinvoimalaan.

Kun sektorikohtaiset työt on tehty, ekonomistien tuottamat tiedot kootaan numeroina laskentakehikkoon.

”Laskentakehikon jälkeen saadaan ensimmäinen arvio huoltotaseesta”, Railavo kertoo.

Huoltotase on talouskieltä, se kertoo, mistä talouden käytettävissä olevat hyödykkeet ovat peräisin ja mihin ne käytetään.

”Ensimmäisen arvion jälkeen voidaan alkaa kehittää ennustetarinaa.”

Tarina eli sanallinen selitys on oleellinen osa ennustetta. Ennusteessa tarjoaa yleensä näkökulmia siihen, miksi talous kehittyy tiettyyn suuntaan. Viime aikoina Suomen talouden kohentumisen taustalla on ollut yksityinen kulutus, joten tuoreimmissa ennusteissa on yritetty päätellä, minkälaisia merkkejä on yksityisen kulutuksen kasvusta tai hiipumisesta.

Nyt on puhuttu myös rakentamisen piristymisestä, josta on ollut merkkejä jo viime vuodesta alkaen. Rakentamisen tulevaisuusnäkymiä voidaan ennustaa tarkastelemalla muun muassa myönnettyjen rakennuslupien määrää. Tilastokeskuksen tuoreimpien tietojen mukaan rakennuslupia myönnettiin vuoden 2016 touko–heinäkuussa 3,2 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. On siis perusteltua olettaa, että rakentaminen on kiihtymässä.

Valtiovarainministeriön ennusteprosessin loppuvaiheessa kaivetaan jälleen esiin DSGE-malli. Sillä voidaan tehdä erilaisia laskelmia, jotka tuovat uusia näkökulmia ennustetarinaan. Vaikka tietokone suorittaa laskemisen, ihmisen harkintaa tarvitaan tulosten tulkinnassa.

Suhdanne-ennusteet yrittävät vastata kysymykseen, miltä talous näyttää tänä tai ensi vuonna. Ennustamista voidaan käyttää myös sen tutkimiseen, miten joku poliittinen päätös vaikuttaa siihen, miten meillä menee.

Politiikkasimulaatioiksi ristityillä ennusteilla voidaan arvioida, mitä tapahtuu, jos esimerkiksi kaikkien työntekijöiden työaikaa pidennetään.

”Politiikkasimulaatioiden avulla pystymme tuomaan näkökulmia talouteen ja osallistumaan poliittiseen keskusteluun”, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Sakari Lähdemäki.

Politiikkasimulaatioiden avulla tarkastellaan yhden asian vaikutusta talouden kokonaisuuteen. Silloin tietokoneella ikään kuin ajetaan samaan aikaan kaksi mallia Suomen taloudesta. Toisessa pidetään asiat sellaisina kuin ne nyt ovat, toisessa taas muutetaan yksi asiaintila. Lopuksi verrataan, minkälaisia muutoksia talouden avainluvuissa on kahden mallinnuksen välillä.

Palkansaajien tutkimuslaitos tekee talousennusteita viiden–kuuden hengen voimin, politiikkasimulaatioiden tekoon taas osallistuu yleensä yksi tai kaksi työntekijää.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen koneilla esimerkiksi laskettiin viime talvena kilpailukykypaketin mahdollisia vaikutuksia. Silloin hallitus oli esittänyt muun muassa lomarahojen leikkaamista.

PT antoi asiasta lausunnon, joka osin perustui sen EMMA-mallilla tehtyyn työllisyysvaikutusten tarkasteluun. PT ilmoitti, että heidän laskelmansa mukaan hallituksen arvio kilpailukykypaketin työllisyysvaikutuksista oli liian optimistinen. Hallitus arvioi paketin tuottavan 23 000 uutta työpaikkaa, PT:n arvio oli 12 000.

No niin, nyt se on jo valmis.

Danske Bankin Pasi Kuoppamäki sai tiiminsä kanssa talouskat­sauksen valmiiksi ripeässä aikataulussa ja julkisti sen 20. syyskuuta.

”Käsitys euroalueen talouskasvusta muuttui aavistuksen verran maltillisemmaksi kuin mitä ajateltiin aikaisemmassa ennusteessa kesäkuussa, ja Brexitin luomalla epävarmuudella on tässä oma roolinsa”, pääekonomisti Kuoppamäki kertoo julkistuksen jälkeen. ”Ajateltiin myös, että EKP:n kevyt rahapolitiikka jatkuu vielä ensi vuoden, tuskin ainakaan yllätyksiä kireämpään suuntaan tulee.”

Lisäksi ennusteessa arvioidaan, että Venäjän talous tulee elpymään ensi vuonna ja sillä on suotuisia vaikutuksia Suomen talouteen.

Danske Bankin talouskatsaukseen oli tällä kertaa lisätty myös talouspoliittinen keskustelunavaus.

”Nyt voisi olla hyvä aika jonkinlaiselle elvytykselle infrastruktuuri- ja tutkimustuoteinvestoinneissa. Ne vahvistaisivat talouden tuotantopohjaa”, Kuoppamäki sanoo.

Suomeksi tämä tarkoittaa, että nyt kannattaisi velkarahalla esimerkiksi korjata homekouluja, koska se säästäisi tulevissa terveydenhoitokuluissa ja auttaisi ylläpitämään työkykyä.

Ajankohtaa voidaan pitää suotuisana lisävelkaantumiselle, koska pitkien 30–50 vuoden lainojen korot ovat hyvin matalalla. Kun raha on näin halpaa, ei esimerkiksi rakennushankkeen tuoton tarvitse olla paljoa nollan yläpuolella, kun se on jo kannattava.

Hallituksen talouspolitiikka on ollut pikemminkin kiristävää kuin elvyttävää. Leikkauksilla on pyritty vähentämään painetta velanottoon. Dansken Kuoppamäen ajatukset herättivätkin me­diassa huomiota ja niitä käsiteltiin muun muassa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa ja Ylen Ykkösaamussa. Myös pääministeri Juha Sipilä kommentoi asiaa. Hän ei tosin lainkaan innostunut velkaelvytyksen ajatuksesta.

No uskotaan sitten ekonomisti Kuoppamäkeä ja kokeillaan, mitä tapahtuisi, jos vaikka rakennettaisiin se tie. Tai oikeastaan paljon teitä, siltoja ja muuta tarpeellista.

Lainataan hetkeksi Palkansaajien tutkimuskeskuksen EMMA-mallia. Tartutaan kansantalouden kahvoihin ja kokeillaan leikkimielisesti, mitä kävisi, jos Suomi nostaisi reippaasti julkisten infrastruktuuri-investointien määrää.

Tutkija Lähdemäen tietokoneen näyttö on täynnä ikkunoita, joissa on koodia, taulukoita ja talousgrafiikkaa. Hän syöttää malliin matemaattisen funktion, jonka avulla kone laskee, miltä tulevaisuus näyttäisi, jos Suomen valtion julkisiin rakennushankkeisiin käytettävää rahapottia kasvatettaisiin ensi vuoden alusta 20 prosentilla, eli noin 1,5 miljardilla eurolla. Summa on melko suuri, sillä vaikkapa rahoittaisi puolustusvoimia yli puolen vuoden ajan.

Kokeilussa oletuksena on, että vuoden 2017 alusta tehdään kertakorotus ja jatkossa investointien määrä pysyy korotetulla tasolla.

Kun funktiot on näpytelty ja kone laitettu suorittamaan laskutoimitukset, näytöllä olevat luvut ja käppyrät vaihtuvat hieman erilaisiksi. Muutokset ovat siis suhteessa siihen, että rakennusrahat pidettäisiin nykytasolla.

”Bruttokansantuote näyttäisi nousevan siten, että sen kasvu olisi 0,9 prosenttia parempi kuin se, että nykyinen tilanne jatkuisi”, Lähdemäki selittää. ”Pidemmällä aikavälillä kasvuvaikutus tosin alkaa vaimentua.”

Vaikka 0,9 prosentin lisäys bruttokansantuotteeseen voi kuulostaa vaatimattomalta, on se hitaan kasvun Suomelle oikea talousloikka.

Entä työttömyys, mitä pikakoe sanoo elvytyksen vaikutuksesta työttömyyteen? Vuoteen 2020 mennessä rakennusmiljardit painaisivat työttömyyttä alas noin 8,5 prosenttiin – jos muita muutoksia ei tule. Nykyisin työttömyysaste on yhdeksän prosentin paikkeilla.

Tässähän näyttää pyyhkivän hyvin. Sipilän hallitus on tuskaillut työllisyystavoitteidensa kanssa, mutta näin sitä enteriä painamalla ratkaistaan Suomen takkuilevan talouden sitkeimmätkin ongelmat.

Tämä kaikki vaatisi tosin julkisen velan lisäämistä, jolle poliittinen ilmapiiri on ollut kovin penseä.

Lähdemäki jää vielä hetkeksi tarkkailemaan, minkälaisia lukuja kone suoltaa.

”Jos tekisin tällaisen politiikka-analyysin vakavissani, niin silloin täytyisi käydä tarkasti läpi, minkälaisia lukuja malli tuottaa ja ovatko ne järkeenkäypiä”, Lähdemäki sanoo.

Lähdemäki korostaa, että talous on hyvin monimutkainen prosessi.

”Tilastojen avulla tai matemaattisesti ei pystytä ottamaan huomioon kaikkea, mitä tapahtuu”, Lähdemäki sanoo. ”Teoreettinen malli on aina yksinkertaistus todellisesta maailmasta. Ja kun sieltä jää jotain pois, ei malli tuota täsmälleen oikeaa tulosta.”

Talousennusteita tehtaillaan monella eri tahoilla ja talouskatsauksia julkaistaan tiiviiseen tahtiin. Silti Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä on sanonut, että ”tutkimustiedon rooli talous- ja yhteiskuntapolitiikan päätöksenteossa on Suomessa ollut jopa luvattoman heikko”. Osataanko suurella vaivalla tehdyistä ennusteista ottaa hyöty irti?

Valtiovarainministeriön Sovala huomauttaa, että ennusteet eivät ole tutkimustietoa, vaikka ne perustuvat tutkimustietoon.

”Ennusteista kyllä puristetaan irti se, mikä niistä on puristettavissa”, Sovala sanoo.

Välillä käy jopa niin, että ennustetuista luvuista tehdään liian lennokkaita johtopäätöksiä.

Suomi on pieni avoin talous, jossa kokonaistuotannon vaihtelut ovat paljon suurempia kuin isoissa maissa. Tämän vuoksi Suomen talouden kohdalla ennustamisen tarkkuus ei ole kovin hyvä. Epävarmuudesta huolimatta talousennusteilla on hyvin tärkeä rooli liike-elämässä ja julkisen talouden päätöksenteossa.

Valtiovarainministeriön Railavon mukaan kaikkein vaikeinta on pitkän aikavälin kasvun ennustaminen.

”Se menee helposti pieleen, mutta poliittisissa päätöksissä niihin ennusteisiin joudutaan usein nojaamaan”, Railavo pohtii.

Valtiovarainministeriön ennusteiden osuvuutta seuraa valtiontalouden tarkastusvirasto, joka on antanut tuoreimmassa raportissaan puhtaat paperit ministeriölle.

”Tarkastusviraston tekemä tilastollinen analyysi osoittaa, että VM:n finanssipolitiikan perustaksi tuottamat suhdanne-ennusteet eivät ole tilastollisesti mitattuna harhaisia”, virasto luonnehtii selvityksessään.

Valtiovarainministeriön taloudellisessa katsauksessa on ilmoitettu keskimääräiset ennustevirheet. Esimerkiksi bruttokansantuotteessa virhe oli keskimäärin 1,6 prosenttiyksikköä vuosina 2011–2015.

Sään ja talouden ennustamisessa on vielä yksi yhtymäkohta: ennustajalle harvoin hurrataan. Arvion osuessa nappiin, ennustaja saa ehkä hyväksyvää nyökyttelyä. Usein arviot kuitenkin menevät vikaan, jolloin luvassa on kiukkuista palautetta.

Ennustaminen onnistuu parhaiten, kun asiat pysyvät vakaina. Nyt Suomen talouskasvu on jo pitkään pyörinyt nollan molemmin puolin eikä suuria suunnanmuutoksia ole koettu.

Todella suuria käänteitä on mahdoton ennustaa. Esimerkiksi alkuvuonna 2008 talouden kristallipalloista katseltiin melko ruusuisia tulevaisuudenkuvia. Sitten rysähti finanssikriisi. Vuoden 2009 romahdusta ei osannut ennustaa kukaan. SK