mielipide

RISTO LINDSTEDT

Kolumnisti on eläkkeellä oleva SK:n toimittaja.

KOLUMNI

Mummot heitteille

Mummo pökräsi. Palveluyrittäjän sisällöntuottaja löysi aamulla Rouva Asiakkaan lattialta. Muita palvelukäyntejä ei sinä päivänä sitten ollutkaan.

Mummo kammettiin pystyyn, vaatteensa oiottiin, aamiaista yritettiin, lääkkeet annosteltiin ja sitten kiirehdittiin seuraavaan osoitteeseen.

Päiväkäynnin olisi pitänyt olla klo 13. Ohi. Tuntia myöhemmin tuli omainen. Mummo oli erinomaisesti sekaisin. Sitten tuli ambulanssi.

Kun asiaa oli jouduttu hoitamaan sireenein ja sinivaloin, alkoi tapahtua. Omaiset vastaanottivat useita puheluja ja anteeksipyyntöjä.

Laajamittainen sympa­tian osoittaminen ei kuitenkaan poistanut sitä, että kysymyksessä oli ollut heitteillejättö.

SOPIMUS OLI TEHTY kahdesta palvelusta: ravinnosta ja lääkkeiden antamisesta valvotusti kolmesti päivässä. Näköjään aivan liian monimutkaista toimiakseen normiarjessa. Huoltopaketin hinta on noin 500 euroa kuussa.

Bisneksessä toimii katetuottojen logiikka, pökrämummojen kanssa arvotalous. On helpompaa nähdä heidän hauraaksi kutistuva elinpiirinsä monine avuntarpeineen kuin ymmärtää, että heitä hoidetaan myös eletyn elämän arvon takia.

Palveluntuotannossa on erilaisia käytäntöjä, rekrytointeja ja valmiuksia. Kun kaupunki ostaa palveluja, se on vastuussa alihankkijansa työn laadusta. Periaatteessa. Käytännössä laatuvalvontaa tekevät omaiset, jotka näkevät senkin, mitä ei ole kirjattu raportteihin.

Millainen ongelma kohtaamistilanteissa on esimerkiksi kaksinkertainen toi­seus? Kun hoitajan alahuulessa on timantti ja ylähuulessa rengas, ei 1920-luvulla syntynyt asiakas tunnista niitä luottamus-signaaleiksi. Kotikävijällä taas ei ehkä ole koskaan ollut mahdollisuutta ”harjoitella” omien isovanhempiensa kanssa edes oikearytmistä lähestymistä.

Alzheimer-potilaalta ei voi kysyä: ”Onko meillä nälkä?” Ei tietenkään ole, koska ruokahaluton on aina juuri syönyt. Käyntivihkoon voi sitten jatkuvasti kirjoittaa, että Rouva ei halunnut syödä juuri nyt. Pökrämummo oli viikon aikana syönyt 300 gramma jauhelihaa (lihapullia) ja puolet vispipuurorasiasta.

Jos aamupökry olisi ollut se viimeinen tiltti, kuolemaa olisi seurannut ruumiinavaus. Kuolinsyynä olisi hyvinkin voinut olla aliravitsemus, siis nälkäkuolema.

LÄÄKEHUOLTO toimi yhtä heikosti. Päivän lääkkeet jätettiin pieneen kuppiin muistihauraan muistettavaksi. Ottamattomista lääkkeistä kertyi nopeasti puoli juomalasillista.

Terveydenhoitolain 25. pykälässä todetaan yksiselitteisesti, että hoitotarvikkeita tulee käyttää tarpeen mukaan. Monissa kaupungeissa on kolme vaippaa vuorokaudessa katsottu tarpeeksi. Lääkärin määräyksellä vaippamäärää voidaan nostaa. Oikeusasiamies on joutunut jakelemaan huomautuksia kolmen vaipan politiikasta. Onko kaikki varmasti kohdillaan, jos oikeusasiamies joutuu puuttumaan vaippojen määrään ja lääkäri diagnosoimaan niiden käyttömäärän tarpeen?

Housuihinsa kannattaa testimielessä päästellä nyt, kun pöksyt pystyy vielä itse vaihtamaan ja eläkkeellään kenties maksamaankin. Lapsetkin saisivat empiiristä tietoa siitä, kuinka monta vuorokausivaippaa palvelu- ja hoitosopimuksessa tulee aikoinaan olla.

Äiti on haudassa. Onnekasta. Hän sai säilyttää kotoisen autonomisen määräysvaltansa.

Isä jaksoi hoitaa loppuun saakka. Se vasta onnekasta olikin. J

Kotimaa