kohtaamiset

◼	Kestosuosikit Mika Nuojua ja Martti Suosalo.
Kestosuosikit Mika Nuojua ja Martti Suosalo.

TEATTERI

Loppua ei näy

Yli 184 000 katsojaa, 12 esitysvuotta ja reilut 550 näytöstä. Kiviä taskussa jatkuu niin kauan kuin näyttelijät Martti Suosalo ja Mika Nuojua jaksavat.

Perjantaina 26. syyskuuta näyttelijä Martti Suosalo käy juoksulenkillä ja hänen kollegansa Mika Nuojua kävelyllä. Suosalo nukkuu tunnin, Nuojua torkkuu. Sitten he rallattelevat keksimiään lauluja. Käyvät läpi kuulumisensa.

Lopuksi he seisovat vuorotellen käsillään.

Rituaalinsa jälkeen he astuvat Studio Pasilan lavalle ja esittävät Kiviä taskussa -näytelmän 558. kerran, jälleen täydelle katsomolle.

Suosio jatkuu kahdettatoista vuotta. Ensi-ilta oli 24. lokakuuta 2002. Katsojia on ollut yli 184 000, ja näytelmä pysyy ohjelmistossa niin kauan kuin Suosalo ja Nuojua jaksavat, Helsingin Kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkola sanoo.

Hän arvelee, että kahden miehen esitys on yhtäjaksoisesti pisimpään mennyt näytelmä Suomessa. Kiviä taskussa on kulttiesitys. Miksi?

KIVIÄ TASKUSSA on näytelmäkirjailija Marie Jonesin kertomus 35-vuotiaista luusereista, Charliesta ja Jakesta. He pääsevät avustajiksi amerikkalaiseen elokuvaan, jota kuvataan heidän kotikylässään Irlannin maaseudulla.

Tarina on traaginen, sillä elokuvanteon aikana yksi kylän nuorista hukuttautuu laittamalla taskuunsa kiviä. Siitä juontuu esityksen nimi. Näytelmä on myös karnevalistinen ja vaatii yleisöltä aktiivisuutta, Nuojua kuvailee.

”Lavastus on katsojan kor­vien välissä. Kun Charlie ja Jake juopottelevat, katsojat joutuvat kuvittelemaan, miltä irlantilainen pubi näyttää. Ja yleisö lähtee innolla mukaan leikkiin.”

Suosalo pohtii irlantilaista mentaliteettia, joka koskettaa suomalaisia. Kumpikin kansa elää ankarissa luonnonolosuhteissa Euroopan rajalla. Alkoholia juodaan reippaasti, ja huumori on roisia. Hänelle ja Nuojualle tuollainen huumori on ”sisäsyntyistä”. He ovat kotoisin Oulusta. Suosalo muistelee Rovaniemen mummolaansa, jonka tuvassa ukot ja akat kertoivat juttujaan. He muuttivat ääntään kun vaihtoivat hahmojaan.

”Mehän teemme samaa, ja yleisö tykkää siitä”, Suosalo toteaa. Irlantilaistarinassa hän ja Nuojua esittävät kahdestaan viitisentoista roolia.

LOKAKUUSSA 2002 Helsingin Sanomien teatterikriitikko Jukka Kajava ennusti näytelmälle ”pitkää ikää ja loppuunmyytyjä esityksiä”. Niin kävikin. Sarkola tosin tietää, että arvostelu vaikuttaa vain kymmenen päivää. ”Sen jälkeen viidakkorumpu lähtee käyntiin.”

Nuojua selittää suosiota silläkin, että näytelmä on lohduttava, toivoa antava. Hahmot ovat tunnistettavia, ja niihin on helppo samaistua. Hän ja Suosalo ovat hyvä tiimi, sillä heidän kemiansa osuvat kohdalleen ja heillä on hauskaa.

Yhtään esitystä ei ole peruttu, vaikka Suosalon polvi on leikattu kahdesti ja Nuojuan polvi kerran.

”Esitys on meille tärkeä, numero yksi. Yleisö aistii sen ja palkitsee meidät.”

Menestys on silti lunastettava ilta toisensa jälkeen. Suosalo vertaa heidän yhteistyötään jalkapalloon, jota kumpikin pelasi Oulun Työväen Palloilijoissa. ”Improvisoimme eli syöttelemme toisillemme jatkuvasti. Välillä tulee vaikeita syöttöjä, jotka menevät maalin ohi. Kahta täysin samanlaista esitystä ei ole.” Se on itsevarma toteamus, sillä lokakuun lopulla alkaa jo 13. esitysvuosi. J

PÄIVI ÄNGESLEVÄ

Kiviä taskussa Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa (Ratamestarinkatu 5) 9. joulukuuta asti.

© TAPIO VANHATALO, © KIMMO PALLARI / ILLUME OY

◼	Mr Lordi on Tomi Putaansuun rockpersoona.
Mr Lordi on Tomi Putaansuun rockpersoona.

ELOKUVA

Erakon hirviöunelma

Vakava Lordi-dokumentti nostaa maskeja, mutta jää etäiseksi.

Voi Tomi Putaansuuta. ”Tuntuu vitun pahalta, että Suomen kansa hylkäs meidät niin nopeasti”, Putaansuu alias Mr Lordi valittaa nimikkodokumenttinsa ensimmäisinä sanoina.

Sympaattinen, mutta pitkäveteinen Monsterimies tuntuu myöhästyneeltä. Ensin äiti kertoo, miten leffojen hirviöitä ihailleesta pikkupojasta kasvoi naamareita ja maskeerauksia rakastava heavyrock-teini. Aikuista Tomista ei ole vieläkään tullut, vakuuttaa kosketinsoittaja Awa eli Leena Peisa. Kaverit kertovat, että jättimenestys oli kuin kiusatun pojan kosto.

Varsinainen tarina alkaa vuonna 2011 ahdingosta. Rekvisiittaruumisarkkua kannetaan kadulla, kun Rovaniemen Lordi-ravintolaa lopetetaan. Bändillä on jättivelat. Rumpali Otus eli Tommi kuolee sairaskohtaukseen. Awa lähtee bändistä. Auttaako uuden levyn teko Yhdysvaltojen Nashvillessa, Metallicaakin tuottaneen Michael Wagenerin kanssa?

Monsterimiehessä riisutaan naamioita, mutta ei tarpeeksi. Putansuun kasvoja vältetään yhä näyttämästä selkeästi. Ratkaisu ei toimi, sillä hän ei ole enää Euroviisu-huuman aikainen mystinen voittaja, vaan ihan tavallinen jätkä. Putaansuu polttaa piippua, kiroilee vuolaasti ja katsoo espanjalaista kauhuelokuvaa Lapin-majassaan. Hän kiroaa suostumistaan Kuorosota-ohjelmaan. Dokumentti vihjaa erakoitumisesta, mutta päähenkilön ilmeitä ja katsetta jää kaipaamaan. Muuten tyyli ja rakenne ovat tasaista televisiodokumenttitasoa. J

KALLE KINNUNEN

Monsterimies elokuvateattereissa 26. syyskuuta alkaen.