UUTISVIIKKO

ANNA-LENA LAURÉN

Kirjoittaja on kirjailija ja Hufvudstadsbladetin sekä Svenska Dagbladetin Moskovan kirjeenvaihtaja.

NÄKÖKULMA

Länsi ei välitä Ukrainasta

Vladimir Putin ei ole voittanut propagandasotaa.

­

Äskettäin suomalainen toimittaja haastatteli minua Venäjän propagandasodasta. Koska asun Moskovassa ja seuraan päivittäin Venäjän valtion omistamien tv-kanavien uutislähetyksiä, minulla oli tietysti runsaasti lähdemateriaalia:

Räikeät valheet ristiinnaulituista ukrainalaisista lapsista. Naurettavat vihjailut Vitali Klitškon homoseksuaalisuudesta eli siis moraalin puutteesta. Dramaattisesti heitetyt uhkaukset siitä, että Venäjä voi kutistaa USA:n radioaktiiviseksi tuhkaksi.

Puhumattakaan niistä monista uutislähetyksistä, joissa ukrainalaiset sotavangit pakotetaan olemaan kiitollisia siitä, että heitä kohdellaan niin hyvin. Ja toimittajien kielenkäytöstä, jossa sanat kuten ”juntta”, ”fasistit” ja ”puhdistusoperaatiot” ovat käypiä ilmaisuja Ukrainan hallituksesta ja Itä-Ukrainan sodasta puhuttaessa.

Propagandasota Venäjällä ei ole mitään uutta. Se on jatkunut pitkään. Moskovassa asuvana toimittajana joutuu itse välineeksi, ellei pidä varaansa.

Kaksi vuotta ennen Ukrainan konfliktin puhkeamista minut kutsuttiin ra­dioon keskustelemaan ulkomaalaisten näkemyksistä Venäjästä. Menin paikalle siinä uskossa, että alkuperäisestä aiheesta pidetään kiinni. Sen sijaan minua ristikuulusteltiin 20 minuutin ajan siitä, miksi Suomen sosiaaliviranomaiset suomalaistavat venäläisiä lapsia.

Tämän jälkeen tein periaatepäätöksen: en enää mene venäläisiin tv- tai radio-ohjelmiin. Minua ei kiinnosta edes yrittää oikaista valheita suorassa lähetyksessä, koska minun ei kuitenkaan anneta tehdä sitä. Kyse on näytelmästä, ei keskustelusta. Jos suostuu osaksi näytelmää, ei voi vaikuttaa siihen, millainen siitä tulee.

Länsimaiset toimittajat ovat kertoneet tästä propagandasodasta jo vuosien ajan. Kerroimme siitä Maidanin mielenosoitusten alettua ja myös silloin, kun Venäjä hyökkäsi Krimille, ja kun venäläisten puuttuminen Itä-Ukrainan asioihin alkoi olla yhä ilmeisempää.

En usko, että on olemassa yhtään länsimaista valtionpäämiestä, joka ollenkaan epäilisi kahta asiaa: Venäjä on vallannut Krimin väkipakolla. Venäjä lähettää aseita ja sotilaita Itä-Ukrainan separatistien avuksi.

Kuitenkin yhä useammin saan kuulla väitteen, että länsimaat olisivat langenneet Venäjän propagandaan. Naiiveja länsimaisia medioita kritisoidaan Kremlin talutusnuorassa olemisesta ja Vladimir Putinin lausuntojen kritiikittömästä siteeraamisesta totuuksina. Väitetään, ettemme uskalla kirjoittaa, mitä näemme – kuten että Ukrainassa on venäläisiä sotilaita – koska tarvitsemme vedenpitäviä todisteita aihetodisteiden lisäksi.

En kiellä, etteivätkö jotkut toimittajat olisi siteeranneet esimerkiksi Russia today -uutiskanavaa ymmärtämättä, että se on Kremlin valvoma kanava. Joidenkin länsimaisten mielipidevaikuttajien ja analyytikkojen mielestä Ukrainan kriisi on yhtä lailla länsimaiden kuin Venäjänkin vika. Venäjän toiminnan puolustajia ei ole vaikea löytää Suomesta eikä muistakaan länsimaista.

Sen sijaan pidän käsittämättömänä väitettä, että venäläinen näkemys olisi voittanut myös uutisvirrassa. Yksimielinen länsimainen toimittajakunta totesi varhaisessa vaiheessa, että Venäjä oli ottamaisillaan Krimin haltuunsa.

Itä-Ukrainan sodan puhkeamisesta saakka sekä venäläiset että länsimaiset toimittajat ovat kertoneet venäläisistä ja tšetšenialaisista sotilaista ja venäläisistä panssarivaunuista Donbassissa. He ovat julkaisseet silminnäkijäraportteja venäläisten kuorma-autojen rajanylityksistä ja haastatelleet tapettujen venäläisten sotilaiden omaisia. Jos on lukenut esimerkiksi The Guardiania, Le Mondea, Le Figaroa, Novaja Gazetaa, The New York Timesia, Helsingin Sanomia, Hufvudstadsbladetia, Svenska Dagbladetia tai Dagens Nyheteriä ja seurannut BBC:n, Ylen tai minkä tahansa suuren länsimaisen tv- tai radioyhtiön lähetyksiä, ei lainkaan epäile sitä, mitä Venäjä on Itä-Ukrainassa tekemässä. On aivan ilmeistä, että Venäjä käy siellä käytännössä sotaa. Sen tietävät myös EU:n valtionpäämiehet, Naton johto ja USA:n presidentti.

Kysykää Herman Van Rompuyltä, Anders Fogh Rasmussenilta, Barack Obamalta, Angela Merkeliltä, David Cameronilta ja François Hollandelta: Uskotteko Putinin puhuvan totta? Onko kaikesta huolimatta mahdollista, että Donbassiin on mennyt vapaaehtoisia venäläisiä pelastamaan epäitsekkäästi viattomia siviilejä verenhimoisten kansallissosialistien kynsistä?

Vastaus on ei.

Siksi on otettu käyttöön pakotteet.

Venäjä ei ole voittanut propagandasotaa. Venäjä on muuttanut itsensä Euroopan rupusakiksi.

Venäjä saattaa kyllä voittaa varsinaisen sodan, koska Ukraina ei saa apua, vaan se pakotetaan taistelemaan yksin. Eikä syynä ole Venäjän pr-menestys, vaan se, ettei Eurooppa välitä Ukrainasta. Tämä on reaalipolitiikkaa raaimmillaan: EU, Nato ja USA eivät ole valmiita auttamaan Ukrainaa sotilaallisesti, eivätkä ne ole myöskään valmiita ottamaan käyttöön pakotetta, joka todella iskisi Kremlin heikkoon kohtaan – lopettamaan kaasun oston Venäjältä.

Se, että länsimaat ovat pettäneet Ukrainan, johtuu siitä, mitä ne ajattelevat Ukrainasta. Ei siitä, että länsi uskoisi Putinia. Kukaan ei usko Putinia, mutta kukaan ei myöskään pane kovaa kovaa vastaan. Niin ei tehty Georgiassa eikä niin tehdä nytkään.

Entiset neuvostomaat, jotka sijaitsevat liian kaukana tai eivät ole uudistuneet riittävästi päästäkseen EU:n tai Naton jäseniksi, eivät voi odottaa apua lännestä. Katkera tosiasia Tbilisille ja Kiovalle.

Putinin propagandakoneisto ei tee suurinta vahinkoa Länsi-Euroopassa. Se tekee vahinkoa Venäjällä ja venäjää puhuvien ukrainalaisten keskuudessa. J

Ulkomaat