◼	Mielenosoittaja vastusti Italian­ hallitusta puremalla väärää euroa Roomassa heinäkuussa.
Mielenosoittaja vastusti Italian­ hallitusta puremalla väärää euroa Roomassa heinäkuussa.

EKP:n uhkapeli

Kun poliitikot kiistelevät, Euroopan keskuspankki on ottanut päävastuun taistelussa taantumaa vastaan.

Mielenosoittaja vastusti Italian­ hallitusta puremalla väärää euroa Roomassa heinäkuussa.

Eurokriisi oli kuumimmillaan heinäkuussa 2012, kun Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi asteli tummassa puvussaan puhujapönttöön kansainvälisessä investointikonferenssissa Lontoossa. Espanjan ja Italian korot olivat kohonneet huolestuttavan korkealle, ja EKP:ssa pelättiin, että niiden luottohanat sulkeutuvat.

Draghi oli pohtinut tarkasti , mitä hän aikoi sanoa. Hän korosti euron merkitystä Euroopan taloudelle ja vakuutti, että euroalue on paljon vahvempi kuin yleisesti luullaan. Mutta kaikkein tärkein lause tuli vasta puheen loppupuolella.

”Euroopan keskuspankki on valmis toimivaltansa puitteissa kaikkiin tarvittaviin toimiin euron säilyttämiseksi”, Draghi sanoi ja piti lyhyen teatraalisen tauon. ”Ja uskokaa minua, se riittää.”

Puhetta tulkittiin markkinoilla tarkasti, kuten suurten keskuspankkien pääjohtajien puheita yleensäkin. Draghin katsottiin tarkoittaneen, että EKP on valmis tukemaan Espanjaa ja Italiaa ostamalla niiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta. Vaikutus oli toivottu, korot kääntyivät laskuun. Kukaan ei kuitenkaan arvannut, että pääjohtajan kahdesta tarkkaan harkitusta lauseesta tulisi eurokriisin dramaattinen käännekohta.

Euroalueen johtavat poliitikot olivat kiistelleet jo pitkään kriisimaiden velkojen hoidosta. Monet pitivät velkojen yhteisvastuuta ainoana keinona, mutta sitä vastustettiin ankarasti muun muassa Saksassa ja Suomessa. Nyt EKP otti vastuun kontolleen.

”Draghi lupasi, että keskuspankki tukee järjestelmää koko kapasiteetillaan”, sanoo Suomen johtava suursijoittaja, työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto. ”Se riitti, koska jäsenmailla on ollut sen jälkeen tosiasiallisesti yhteisvastuu veloista.”

Myös Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju pitää EKP:n avausta ratkaisevana. Hän muistuttaa, että Draghi esitteli pian puheensa jälkeen suunnitelman kriisimaiden pelastamiseksi.

EKP ilmoitti ostavansa tarvittaessa rajattomasti kriisimaiden lyhytaikaisia velkoja, jos hallitukset sitoutuvat samalla talousuudistuksiin.

”EKP sai kaikkien kriisimaiden korot laskemaan”, Kangasharju muistuttaa. ”Esimerkiksi Portugalin valtionvelan hinta on ollut alhaisempi kuin Yhdysvaltojen. Tilanne on mennyt todella absurdiksi.”

DRAGHIN puheen jälkeen EKP on pumpannut rahoitusmarkkinoille valtavia summia rahaa. Markkinat ovat rauhoittuneet, ja pörssikurssit ovat kohonneet jopa 50 prosenttia.

Silti euroalueen talous on veitsenterällä. Bruttokansantuote ei kasvanut vuoden toisella neljänneksellä lainkaan, ja se on edelleen selvästi pienempi kuin ennen 2008 alkanutta finanssikriisiä.

Jopa Euroopan talousmoottorin, Saksan talous supistui huhti–kesäkuussa.

”Tilanne on erittäin vaikea”, Murto sanoo. ”Finanssikriisi on kääntynyt kasvukriisiksi.”

Hänen mukaansa talouskasvua ei saada käyntiin, koska suhdannepolitiikan keinot käytettiin finanssikriisin aikana. Sitä paitsi euroalueen sääntöjä on tiukennettu, joten velaksi ei voi enää elvyttää. EU:n komissio tarkastaa vuosittain jäsenmaiden budjetit.

Korkojen laskettua Euroopan kriisimaiden Kreikan, Portugalin, Espanjan ja Irlannin tilanne on kohentunut. Irlanti on nousemassa pikkuhiljaa jaloilleen, samoin Espanja, mutta Portugalin tilanne on yhä erittäin tukala.

Kreikan talous on kääntynyt hienoiseen kasvuun neljä vuotta kestäneen rajun säästökuurin jälkeen, mutta työttömyysaste on edelleen yli 27 prosenttia ja nuorisotyöttömyys nousee yli 50 prosenttiin. Se syö uskoa tulevaisuuteen.

Kreikan julkinen talous on ylijäämäinen, jos velkojen korkokuluja ei lasketa mukaan. Pääministeri Antonis Samaras haluaisi vauhdittaa kasvua verohelpotuksilla, sillä nykytahdilla maa ei selviydy veloistaan.

KANGASHARJUN mukaan markkinoiden suurin huoli kohdistuu nyt Ranskaan ja Italiaan. Ranskan kasvu on ollut pysähdyksissä koko vuoden, ja Italia on vajonnut taantumaan. Molempia rasittaa valtava julkinen velka.

Ranska on saanut kaksi vuotta lisäaikaa julkisen taloutensa tasapainottamiseksi. Se lupasi vastineeksi mittavia rakenneuudistuksia, mutta ne ovat jääneet puolitiehen.

”Ranska ei nouse jaloilleen ennen kuin työmarkkinat on uudistettu, byrokratiaa on vähennetty ja talous on avattu kilpailulle”, Kangasharju sanoo.

Murto pelkää, että Italia ja Ranska luopuvat pikkuhiljaa lupaamistaan rakenteellisista uudistuksista ja EU:n budjettisäännöistä elvytyksen nimissä ja velkaantuminen jatkuu.

Vain Saksa näyttää pitävän tiukasti kiinni sopimuksista. Suomi on tukenut tähän asti Saksaa. Murto arvelee, että linja muuttuu talouden heikentyessä.

”Hallitus ei pysty reagoimaan esimerkiksi Venäjän talouden heikkenemiseen, jos noudatamme euroalueen sääntöjä”, hän sanoo. ”Luultavasti pelisäännöt kyseenalaistetaan myös Suomessa.”

Talouskurin höltyminen ei aiheuta kuitenkaan enää samanlaista paniikkia kuin vielä muutama vuosi sitten. Markkinavoimien rooli on pienentynyt, koska EKP on ottanut vastuun veloista. Murto arvelee, että lainakorot nousevat vain hieman, jos ja kun Suomi menettää kolmen A:n luottoluokituksen.

POLIITIKKOJEN jarrutellessa EKP on ottanut kriisinhoidon entistä selvemmin omiin käsiinsä. Keskuspankki on tehnyt tänä kesänä useita päätöksiä mittavista toimista euroalueen elvyttämiseksi.

EKP:n tärkein ohjauskorko alennettiin kesäkuussa 0,15 prosenttiin. Samalla käynnistettiin pitkäaikaisia rahoitusoperaatioita pankkien maksuvalmiuden tukemiseksi.

Syyskuun alussa Draghi yllätti markkinat ilmoittamalla, että EKP alkaa ostaa liikepankeilta vakuudellisia arvopapereita ja joukkolainoja. Kyse on niin sanotusta setelirahoituksesta, sillä keskuspankki kasvattaa rahan tarjontaa jopa tuhannella miljardilla eurolla.

Samalla EKP pudotti ohjauskorkonsa 0,05 prosenttiin, alemmaksi kuin koskaan aiemmin. Yötalletuskorko pudotettiin 0,2 prosenttia negatiiviseksi, mikä tarkoittaa, että pankit joutuvat maksamaan, jos ne sijoittavat päivän päätteeksi ylimääräiset varansa keskuspankkiin.

EKP:n päätökset otettiin ristiriitaisesti vastaan, pörssikurssit kohosivat ja valtioiden velkakirjojen korot laskivat. Markkinoilla uskottiin, että EKP tekee kaikkensa saadakseen rahan liikkumaan pankeista investointeihin. Monet riippumattomat talousasiantuntijat pelkäävät kuitenkin, että keskuspankin ylilöysä rahapolitiikka johtaa väistämättä asuntojen ja osakkeiden hintojen nousuun ja synnyttää uuden kuplan.

Euroalueen rahapolitiikasta päättävään EKP:n neuvostoon kuuluvat keskuspankin johtokunnan jäsenet ja euromaiden kansallisten keskuspankkien pääjohtajat, mutta sekään ei ollut päätöksissään yksimielinen.

Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmann on arvostellut Draghin linjaa myös julkisuudessa. Hänen mukaansa EKP siirtää velkakirjaostoillaan sijoittajille kuuluvan riskin veronmaksajille. EKP:n entinen pääekonomisti Jürgen Stark väittää puolestaan, että EKP rakentaa itsestään roskapankkia.

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on eri mieltä. Hän korostaa, ettei EKP aiheutta toiminnallaan tappioita, sillä se lainaa pankeille rahaa vain vakuuksia vastaan.

Liikanen selosti tilannetta pari viikkoa sitten eduskunnan talousvaliokunnan järjestämässä julkisessa kuulemisessa. Hän vakuutti, että euroalue alkaa pikkuhiljaa elpyä, mikä näkyy ennen pitkää myös työllisyydessä.

”EKP:n toimenpiteet alentavat korkoja, tukevat pankkien luotonantoa, keventävät rahoitusoloja ja turvaavat hintavakauden”, Liikanen luetteli.

EKP pystyy operoimaan nopeammin ja tehokkaammin kuin poliitikot, joiden päätöksiä kahlitsee EU:n monimutkainen päätöksentekojärjestelmä. Se ei voi kuitenkaan pakottaa pankkeja lainaamaan rahoja asiakasyrityksilleen eikä yrityksiä investoimaan.

Tämä tuli hyvin esiin viime viikolla, kun EKP käynnisti uuden rahoitusoperaationsa. Pankit lainasivat vain 82,6 miljardia euroa, vaikka syksyn kahteen huutokauppaan on varattu kaikkiaan 400 miljardia euroa.

Rahoitusoperaatiot toimivat kuitenkin myös toista kautta. EKP syytää rahaa markkinoille, jotta euron arvo heikkenisi suhteessa muihin valuuttoihin ja Euroopan vientiteollisuuden kilpailukyky paranisi.

Euron heikkeneminen nostaa samalla tuontitavaroiden hintoja ja kiihdyttää inflaatiota. Sekin helpottaa tilannetta, sillä euroalueen pelätään ajautuvan deflaatioon, hintojen laskukierteeseen, jota pidetään talouskasvun kannalta erittäin vaarallisena.

EKP:n tehtävä on kääntynyt tavallaan päälaelleen, vaikka sen toimenkuvaa ei ole muutettu mitenkään. Ennen finanssikriisiä kes­kus­pan­kin pää­tavoite oli inflaation hillitseminen. Nyt se yrittää päinvastoin kiihdyttää sitä.

Kangasharju ymmärtää EKP:n toimia, myös hän pelkää deflaatiota.

Hintojen laskukierre hidastaisi kasvua, sillä se saisi ihmiset ja yritykset lykkäämään hankintojaan matalampien hintojen toivossa.

EKP:n varapääjohtaja Vitor Constâncio korosti EKP:n neuvoston syyskuun kokouksen jälkeen, ettei keskuspankki ole vielä käyttänyt läheskään kaikkia keinojaan talouskasvun elvyttämiseksi. Risto Murto epäilee tätä, hänen mukaansa keskuspankin operaatiot koettelevat jo nyt ”mielikuvituksellisen rajoja”.

Murto muistuttaa, että EKP ryhtyi tositoimiin varsin myöhään. Yhdysvallat nousi vuosien 2008–2009 finanssikriisistä poikkeuksellisen voimakkaalla elvytyksellä, johon myös keskuspankki osallistui. Euroalue jäi jälkeen, sillä se joutui keskittymään eurojärjestelmän virheiden paikkaamiseen ja yhteisvastuun rakentamiseen.

KRIISIN pitkittyessä talousasiantuntijat ovat tulleet siihen tulokseen, että euroalueen ongelmien syynä on nimenomaan euro: yhteisvaluutta rakennettiin ilman riittävän huolellista talouspoliittista harkintaa. Korkojen lasku johti Etelä-Euroopassa rajuun velkaantumiseen, ja nyt euro pitkittää taantumaa, koska euromailla ei ole enää omaa raha- ja suhdannepolitiikkaa.

”Kymmenen ensimmäistä vuotta rahaliitossa olivat Suomelle plussaa”, Kangasharju summaa. ”Sen jälkeen on tullut miinusta, joten kokonaisuus on miinusmerkkinen.”

Eurojärjestelmää perustettaessa oletettiin, että kilpailukykyä voidaan parantaa palkkoja alentamalla, kun valuuttaa ei voi enää devalvoida. Se on kuitenkin osoittautunut odotettua vaikeammaksi.

Kangasharjun mielestä eurojärjestelmää ei kannata silti purkaa, koska rahaliittoa on uudistettu ja sen valuvikoja on korjattu. Hän uskoo, että eurosta saadaan vielä elinkelpoinen.

Murto on pessimistisempi. Hän muistuttaa, että eurojärjestelmän korjaamiseksi luotiin kriisivuosina monimutkainen ”varjojärjestelmä” kriisirahastoineen ja valvontamekanismeineen. Se ei välttämättä riitä, pahimmassa tapauksessa euroalueen kasvu pysähtyy vuoksikymmeniksi kuten Japanissa.

Murto arvelee, että EU joutuu syventämään integraatiota kohti liittovaltiota, jotta talouspolitiikalla pystyttäisiin tukemaan kasvua. Muussa tapauksessa rahaliitto hajoaa.

”Nyt poliitikkojen ainoa viesti on se, että emme voi tehdä mitään. Se ei kestä pitemmän päälle, rahaliitto tarvitsee suhdannepolitiikkaa.” SK