Jukka Ukkola

jukka.ukkola@hotmail.com

pakina

Nallukan naapurina

Se on kyllä kukkua, että ulkopoliittinen keskustelu olisi maassamme jotenkin uussuomettunutta. Kyllä tässä ihan vanhoillaan ollaan, ja aivan kuten ennenkin, uskallamme sanoa mitä tahansa mistä tahansa, jopa Suuresta ja Mahtavasta Naapurilähiöstä. Meillä tohditaan reippaasti ilmoittaa, jos tutkimuksissa vaikka paljastuu, että Lähialueemme Rauhantahtoisuus on mahdollisesti ehkä kenties melkein muuttumaisillaan hitusen verran tulkinnanvaraisempaan suuntaan kuin mitä se on ollut parhaimmillaan. Geopolitiikallemme emme mitään voi ja tuskin haluammekaan voida. Lähialue on Lähialue eikä Moskova ole raastuvanoikeus, kuten jo Paasikivi aikoinaan totesi. Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan ja niin on, jos siltä näyttää, jatkoi siihen Kekkonen, joka on myös sillä tavalla ajankohtainen, että hänen syntymästään tuli aivan äsken kuluneeksi tasan 116 vuotta.

Emme silti epäröi sanoa suoraan, että Paasikiven–Kekkosen linja ja yya-sopimus ovat taakse jäänyttä elämää, koska sellaisia muodollisuuksia emme enää tarvitse ystävällismielisten ja avuliaiden välien ylläpitämiseen ja lujittamiseen Itäisen Yhteistyökumppanimme kanssa. Ulkopolitiikkamme Kivijalka pysyy valtiolaivamme järkähtämättömänä kölinä purjehtiessamme maailman myrskyissä, vaikka totta kai joudumme EU:n jäsenenä ajopuun tavoin reivailemaan unionin vanavedessä, pitäen kuitenkin itseämme enemmän lääkärin kuin tuomarin roolissa.

Varmaan ulkomaillakin ymmärretään varsin hyvin, millaista on elämä Nallen naapurina – sanalla sanoen koko lailla pehmoisen turvallista. Joskus saattaa Mesikämmen toki vähän murahdella, mutta eipä tuo Metsän Kultainen Omena läheskään aina rupea hampaitansa näyttelemään, koska Kontio kyllä ymmärtää, että vastassa on pieni, mutta sisukas ystävä ja toveri, joka ei muuta toivo kuin pysyttäytymistä suurvaltamelskeiden, erityisesti Naton ulkopuolella.

Kuten tästä kaikesta käy vääjäämättömästi selville, maassamme on tosiaan lopultakin päästy irti suomettumisen viimeisistäkin rippeistä ja keskustelun aikaisemmasta rajoittuneisuudesta – voidaan jopa sanoa, ettei ulkopolitiikassamme ole oikeastaan rajoja ollenkaan. J

© Janne Tervamäki