Uutisviikko

◼Väinö Tanner ­kertoi Saksan-­lähettiläälle ­Mannerheimin ­päätöksestä kirjeessä.
Väinö Tanner ­kertoi Saksan-­lähettiläälle ­Mannerheimin ­päätöksestä kirjeessä.

Historia

Mannerheim torjui natsit

Ylipäällikkö ei halunnut Hitlerin kannattajia Suomeen vapaaehtoisiksi, kertoo tuore kirja.

Toimittaja Kari Kallonen etsi ulkoministe­riössä aineistoa talvisodan amerikansuomalaisista vapaaehtoisista kertovaan kirjaansa, kun hän löysi yllättävän dokumentin. Siitä käy ilmi, että Mannerheimin suhde natsi-Saksaan oli luultua monimutkaisempi.

Löydös liittyy Suomen tammikuussa 1940 omaksumaan linjaan, jonka mukaan ulkomailta kelpuutettiin tänne vapaaehtoisiksi lähes kaikki kenttäkelpoiset, venäläisiä ja Keski-Euroopasta paenneita juutalaisia lukuun ottamatta.

Mannerheim asetti tulijoille kolmannenkin ehdon, josta ei kuitenkaan haluttu sen arkaluontoisuuden vuoksi mainintaa kaikille lähetystöille menneeseen kiertosähkeeseen. Ulkoministeri Väinö Tanner (sd) kirjoitti sen sijaan Berliiniin lähettiläs Aarne Wuorimaalle 22. tammikuuta 1940 luottamuksellisen kirjeen, jossa hän selosti ”yleiseen sääntöön” Saksan kohdalla tehtyä ”tärkeää poikkeusta”.

”Syistä, joihin minun ei tarvitse lähemmin puuttua, Ylipäällikkö ei katso olevan mahdollista ottaa vastaan sellaisia saksalaisia, jotka ovat Saksassa vallalla olevan järjestelmän kannattajia”, Tanner ohjeisti.

Mannerheim oli valmis ottamaan vapaaehtoisia myös Saksasta, mutta Tannerin mukaan oli oltava ”perusteltua syytä katsoa, etteivät he ole natseja”.

Tanner ei paljastanut kaikkia Wuorimaalle kertomiaan tietoja edes samana päivänä pidetyssä hallituksen ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa. Siellä hän totesi Päämajan edellyttäneen vain, ettei venäläisiä saanut ottaa vapaaehtoisiksi.

Kallosen löytämä kirje on jäänyt julkisuudessa vähälle huomiolle. Sitä ei mainita sen enempää Wuorimaan kuin Tannerinkaan muistelmissa.

Mannerheimilla oli syynsä epäluuloihin. Hitlerin Saksa ja Neuvostoliitto olivat solmineet elokuussa 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka lisäpöytäkirjassa Suomi oli jäänyt Neuvostoliiton etupiiriin.

Pöytäkirja oli salainen, mutta tietoja siitä oli tihkunut jo syksyllä julkisuuteen. Talvisodan alettua Suomi olikin ensin kieltänyt saksalaisten ottamisen vapaaehtoisiksi kokonaan.

Suomen ja Saksan suhteet eivät kuitenkaan olleet talvisodan aikanakaan täysin jäissä. Markku Jokisipilä ja Janne Könönen osoittivat äskettäin Kolmannen valtakunnan vieraat -kirjassa, että Saksa muun muassa auttoi tuolloin Ruotsia Suomen aseistamisessa.

Mannerheim itsekin piti Jokisipilän ja Könösen mukaan kulisseissa yllä tiiviitä suhteita Saksaan. Hän esimerkiksi tapasi ilmailuministeri Hermann Göringin vuosina 1934–1942 ainakin kuusi kertaa.

Tannerin lähettämä kirje osoittaa kuitenkin, että Mannerheimilla oli talvella 1940 raja, jonka yli hän ei ollut valmis menemään saksalaissuhteiden lämmittelyssä.

Raja tuli Kallosen mukaan vastaan prinssi Ferdinand von Liechtensteinin kohdalla. Hänet tiedettiin Suomessa Gestapon agentiksi ja hylättiin siksi armeijasta. Muodollisesti syy oli lääkärintarkastus.

Italialaisten Espanjan sisällissodassa taistelleiden garibaldistien tulon Suomi torjui. Ranskalaisen oikeistolaisen ja nationalistisen Action Françaisen jäsenet Mannerheim sen sijaan ilmoitti ottavansa ”mielellään vastaan”. J

Tuomo lappalainen

Kari Kallosen kirja Tähtilippu talvisodassa (Revontuli) ilmestyy syyskuun lopussa.

Suositut