Uutisviikko

◼	Europan parlamentin ­jäsen Liisa Jaakonsaari (sd).
Europan parlamentin ­jäsen Liisa Jaakonsaari (sd).

Kotimaa

Väärää Venäjä-tutkimusta?

Euroedustaja Liisa Jaakonsaari ällistelee puoluetovereitaan, jotka moittivat Ulkopoliittista instituuttia pelottelusta.

Moni merkittävä sosiaa­lidemokraatti hermostui, kun Ulkopoliittinen instituutti (Upi) julkaisi 30. elokuuta valtioneuvoston kanslian rahoittaman raportin, joka käsitteli Venäjän ulkopolitiikkaa ja sen vaikutuksia Suomeen.

Raportissa todettiin Venäjän ulkopolitiikan muuttuneen aggressiivisemmaksi ja kehotettiin Suomea panostamaan yhteiskunnan kriisinsietokyvyn sekä kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja ja puheenjohtaja Antti Rinne syyttivät raporttia pelottelusta. Kansanedustaja Eero Heinäluoma ironisoi raportin luovan kirkkaita ”roiston ja hyviksen rooleja”.

Upin neuvottelukunnan puheenjohtaja, Sdp:n kansanedustaja Susanna Huovinen ei pitänyt raportin sävystä ja tyylistä ja kertoi ottavansa raportin esiin neuvottelukunnassa. Lisäksi hän totesi Demokraatti-lehdelle raportin julkistuksen yllättäneen.

Kyseessä oli Alexander Stubbin (kok) hallituksen tilaustyö, jonka tiedot löytyvät julkisesti valtioneuvoston kanslian verkkosivuilta. Sdp oli mukana Stubbin hallituksessa.

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari hämmästelee puoluetovereidensa reak­tioita.

Upin Venäjä-analyysissa ei hänen mielestään ollut mitään yllättävää tai sellaista, joka olisi poikennut muista viime aikoina esitetyistä arvioista.

Kohu on osoitus siitä, ettei Suomessa ole vieläkään totuttu käymään avointa keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, Jaakonsaari uskoo. Vaikenemisen kulttuuri ja yhden virallisen tarinan kaipuu on kova.

Siitä kertoo hyvin se, että puheenjohtaja Rinne haukkui Upin tutkimuksen puutteelliseksi, koska siinä ei kuultu Aleksanteri-instituutin tutkijoita.

Rinteelle ei ilmeisesti riitä, että valtioneuvoston kanslia rahoittaa nyt myös kahta Aleksanteri-instituutin tutkimusta. Niissä selvitetään Venäjän hyb­ridisodan ja turvallisuuspolitiikan vaikutuksia Suomeen.

Jaakonsaari muistuttaa, ettei mikään yksittäinen näkökulma riitä koskaan kattamaan koko totuutta. Paras lopputulos saadaan, kun esitetään mahdollisimman monia perusteltuja näkemyksiä.

”Siitä ei ole kovin kauan, kun turvallisuuspolitiikka oli vielä tabu.”

Eduskunta perusti Ulkopoliittisen instituutin vuonna 2006 osin ruokkimaan juuri tällaista keskustelua. Vielä tärkeämpi syy oli tiedon tarve.

Päätöksenteon tueksi kaivattiin faktoihin perustuvaa analyysia. Se piti kuitenkin saada käyttöön nopeammin kuin mihin perustutkimukseen keskittyvät yliopistot kykenivät.

Ehkä kaikkein kipeimmin tietoa tarvitsivat juuri sosiaalidemokraatit, jotka miehittivät tuolloin ulkopolitiikan johtopaikat lähes täydellisesti.

Tarja Halonen toimi presidenttinä, Tuomioja ulkoministerinä, Jaakonsaari eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Eduskunnan puhemies oli pitkäaikainen voimademari ja entinen pääministeri Paavo Lipponen.

Demareiden värisuoran rikkoi vain keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen.

Upista voidaan Jaakonsaaren mukaan puhua jopa sosiaalidemokraattien luomuksena. Siksi omien kritiikki tuntuu hänestä entistä kummallisemmalta.

”Tuntuu, että jokin Upissa oli hiertänyt jo pitempään, ja tämä nostatti sen pintaan.”

Upin tuottama tieto on nopeusvaatimuksesta huolimatta ollut riittävän laadukasta ja ymmärrettävää. Aivan kuten oli tarkoituskin.

”Keskustelu osoittaa, että Upi on vihdoin löytämässä sen roolin, jota eduskunta sille alusta alkaen suunnitteli.” J

Tuomas pulsa

Vaikea Venäjä

Näkyvimmät Venäjän politiikkaa tutkivat tahot Suomessa ovat Ulkopoliittinen instituutti ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutti. Kumpikin on saanut paljon kritiikkiä, joka on usein koskenut muita asioita kuin tutkimuksen sisältöä.

Ulkopoliittista instituuttia on syytetty käytännössä sen perustamisesta lähtien liian Nato-myönteiseksi. Hurjimmat ovat jopa nähneet instituutin salajuonena, jonka tavoitteena on tehdä Suomesta sotilasliiton jäsen.

Aleksanteri-instituuttia kriitikot ovat puolestaan pitäneet Venäjän poliittista linjaa myötäilevänä.

Venäjän taloutta sen sijaan on saatu tutkia varsin rauhassa Suomen Pankissa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja Turun yliopistossa. J