kohtaamiset

◼	Katariina Lillqvist.
Katariina Lillqvist.

ELOKUVA

Tampereelta Espanjan sisällissotaan

Animaatio-ohjaaja Katariina Lillqvistille historia on henkilökohtaista.

Ruotsissa Espanjan sisällissodasta palaavia vapaaehtoisia pidettiin sankareina. Suomessa heitä odotti mustamaija­ ja turvasäilö, Katariina Lillqvist kertoo.

Lillqvistin uusi animaatioelokuva Radio Dolores kertoo kapakkamuusikosta, joka lähtee 1960-luvulla etsimään isänsä jälkiä Espanjasta. Isä on kadonnut Malagan piirityksessä vuonna 1937. Francon Espanjassa etsijää ei katsota hyvällä.

Kansainvälisesti ehkä tunnetuin suomalainen animaatio-ohjaaja Lillqvist, 53, on tehnyt jo 25 vuotta komeita nukke-elokuvia, jotka sijoittuvat menneisyyteen.

Niistä tunnetuin, Uralin perhonen (2008), herätti kohun antamalla ­Mannerheimista vakiintuneesta poikkeavan ­kuvan.

Espanjan sisällissota syttyi 8o vuotta sitten. Tarkkaan ei tiedetä, kuinka paljon suomalaisia lähti kansainvälisiin prikaateihin taistelemaan Francoa ja fasisteja vastaan. Arviot liikkuvat parinsadan tienoilla.

Syyrian konfliktiin vapaaehtoisesti Suomesta lähteneet lienevät erilaisia kuin Espanjan-kävijät, mutta heihinkin suhtaudutaan epäilevästi.

”Isisin riveihin lähtevät ehkä tuntevat, ettei heillä ole juuri mahdollisuuksia elämässä”, Lillqvist pohtii.

”Useimpien Espanjaan lähteneiden elämä taas oli järjestyksessä. He jättivät vakinaisen työpaikan, moni myös perheen. Ne olivat suuria uhrauksia. Vuoden 1918 traumojen takia he tiesivät, mitä odottaa.”

Radio Doloresin aihe on Lillqvistille poikkeuksellisen henkilökohtainen. Lapsena Tampereella häntä kiehtoivat jutut, joita hänen isänsä ja tämän ystävä kertoivat pelatessaan šakkia.

Pelikaveri oli palannut Espanjasta, mutta hänen toverinsa, Katariinan isän kasvatti-isä oli kadonnut siellä. Vanha herra antoi kymmenvuotiaalle Katariinalle kokemuksistaan kertovan omakustannekirjansa Pyreneiden yli.

”Tein hänestä 12-vuotiaana esitelmän kouluun”, Lillqvist muistelee. ”Historianopettaja, joka oli kirkkoherran rouva, keskeytti sen. Espanjan sisällissotaa ei paljon käsitelty meidän koulussa.”

Lillqvist luki nuorena muun muassa Federico García Lorcan runoja. Kiinnostus Espanjaan on kestänyt vuosikymmeniä.

Lillqvistin mukaan hänen elokuvassaan ei ole kysymys oikeasta ja väärästä, vaan sodan vaikutuksesta ihmisiin.

”Isään hänen isähahmonsa katoaminen jätti aukon, joka ei koskaan täyttynyt.”

Espanjan sisällissodan harrastus huipentuu hankkeessa, jossa animaatiolyhäri on vain yksi osa. Suomessa on jo esitetty Lillqvistin radiodokumentti aiheesta. Elokuva nähdään meillä ensi vuonna.

Malagassa Radio Dolores esitetään aiemmin. Tukholmasta alkanut A Train to Spain -kiertue matkaa halki Euroopan. Lillqvist on pannut hankkeen alulle ja edustaa Suomea. Mukana on taiteilijoita myös muista Pohjoismaista.

Ruotsalainen Nils ­Claesson teki kokeellisen animaa­tion Francon vastaisista mielenosoituksista, joihin osallistui 1970-luvulla. Tanskalainen installaatio kertoo kolmesta Espanjaan pyöräilleestä veljeksestä.

”Kiertuetta varten syntyi kirjava verkosto, jossa on mukana yliopistoja, kansalaisjärjestöjä ja anarkisteja”, Lillqvist kertoo.

Matkan varrella etelään pidetään näyttelyitä, elokuvaesityksiä ja seminaareja. Kansainvälisten prikaatien saapumisesta Espanjaan tulee ­ 80 vuotta 14.10. Silloin siellä alkaa aiheen muistelu. Malagan yliopiston galleriassa avataan A Train to Spain -hanketta esittelevä näyttely.

”Se on isoin esiintymisemme. Aihe on Espanjassa yhä arka. Maa on vieläkin jakaantunut. Tasavaltalaiset toivottavat meidät tietysti tervetulleiksi, mutta on mielenkiintoista nähdä, kuinka esimerkiksi kirkko suhtautuu.”

Pahin ruutitynnyri on Lillqvistin mukaan Madrid, jossa mielenosoitusvapauksia on rajoitettu jo ennen kansainvälisten prikaatien juhlapäivää. Lillqvist aikoo johtaa karavaaninsa myös Madridiin ensi vuonna. J

Harri Römpötti