mielipide

Kolumni

Viisas ulkopolitiikka pohjautuu realistiseen tilannekuvaan

Ulkopoliittisen instituutin raportti Venäjän tilasta on avannut Suomessa oven tunkkaiseen menneeseen. Jotkut ovat pitäneet raporttia pelotteluna tai haitallisena Suomen Venäjän-suhteille. Tällainen kielenkäyttö on tuttua maamme lähihistoriasta – ja sinne se pitää jättääkin.

Viisas ulkopolitiikka pohjautuu realistiseen tilannekuvaan ja ongelmien avoimeen analysointiin. Vain silloin voimme tehdä päätöksiä, jotka nojaavat omiin arvoihimme ja avoimeen demokraattiseen keskusteluun. Tähän keskusteluun tarvitsemme niin tutkijoita, mediaa, päättäjiä kuin tavallisia suomalaisiakin.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden tilannekuva Venäjästä on pääosin oikea. Maan sisäinen kehitys etenee epädemokraattiseen suuntaan. Venäjä pyrkii hajottamaan EU-maiden yhtenäisyyttä ja käyttää luonnonvarojaan ulkopolitiikkansa strategisena välineenä.

On totta, että EU ja länsi tekivät 2000-lu­- vun alussa useita virheitä Venäjää vähek­syessään. Venäjälle ja sen identiteetille ulkopolitiikan keskeinen tavoite on aina ollut kollektiivinen suuruus. Kun sitä ei saavutettu Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen talouden ja diplomatian keinoin, Venäjä palasi entistä vahvemmin sotilaallisen voimankäytön pelotteeseen. Venäjä haluaa ennen kaikkea, että se otetaan vakavasti. Kunnioittavaa diplomatiaa kannattaa siis yhä käyttää.

Mikään tästä ei kuitenkaan tee Venäjän toiminnasta tai etupiiriajattelusta hyväksyttävää. Venäjän ”palkitseminen” voimankäyttöä lisäävästä ulkopolitiikasta myönnytyksillä johtaisi vain lisääntyvään voimankäyttöön. Jos sillä saa valtaa, sitä Venäjä käyttää.

Viimeistään kesällä 2015 Venäjän toiminta Kroatian venäläisrahoitteisine pöytälaatikkoyhtiöineen osoitti, kuinka tärkeä Rosatomin ja Fennovoiman ydinhanke on Venäjän valtiolle. Lopulta Fortumin osallistuminen hankkeeseen ei varmasti johtunut Fennovoiman kaupallisesta kannattavuudesta. Suomi ajautui ei-toivottuun riippuvuuteen, joka olisi voitu välttää.

Suomen on vahvistettava ulkopolitiikallaan EU:n yhtenäisyyttä. Ruotsin tulkinta on, että EU:n solidaarisuuslauseketta tukevana maana se ei voi olla länsimaiden ja Venäjän välisen jännitteen ulkopuolella.

Suomikaan ei voi sitä tehdä, jolloin on ymmärrettävä kolme asiaa.

Ensinnäkin mahdollisimman hyvä eurooppalainen ulko- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on Suomen etu. Ensisijaisesti yhteistyötä kannattaa syventää Ruotsin kanssa. Askeleiden on oltava maltillisia. Nato-jäsenyyden haikailu tässä tilanteessa ei ole vakautta tuova ratkaisu, mutta sitä ei ole myöskään Venäjän myötäily.

Toiseksi Suomen on aktiivisesti rakennettava energiaunionia ja vahvistettava omaa energiahuoltovarmuuttamme. Kotimaisen uusiutuvan energian käyttöönottoa on vauhditettava. Suomen kannattaa ajaa Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistä investointiyhtiötä energiayhteistyön syventämiseksi.

Kolmanneksi Suomen on ohjattava EU-maiden yhteistä ulkopolitiikkaa suuntaan, jossa kansainvälistä oikeutta kunnioittava turvallisuusjärjestely Venäjän kanssa on mahdollinen. Realistinen tilannekuva ei tarkoita äkkikäännöksiä ulkopolitiikkamme suunnassa.

Suomen kannattaa olla avoin ikkuna vuoropuhelulle Venäjän kanssa. Mutta on muistettava, että ikkuna on kiinni länsimaisen rakennuksen seinässä. Jos irtaudumme siitä, jäljelle jäävät karmit vailla kotia. J

ville niinistö

Kirjoittaja on vihreiden puheenjohtaja.

puheenvuoro

Turvallisuusuhat kiirehtivät palautuksia

Pääsihteeri Kristiina Kumpulan kirjoitus (SK36/2016) hahmottaa edelleen vajavaisesti EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan lähestymistapaa. Eurooppa-neuvosto korosti jo Suomen puheenjohtajuuskaudella 2006 sen käsittävän laittoman maahanmuuton torjumiseen liittyvät politiikat ja laillisen muuttoliikkeen hyödyntämisen yhteistyössä kolmansien maiden kanssa. Jo silloin sovittiin, että EU vahvistaa palauttamisjärjestelyjä koskevaa vuoropuhelua ja yhteistyötä kaikkien asianomaisten maiden kanssa.

Muuttoliikkeen taustalla oleviin syihin on tartuttava mm. luomalla toimeentulomahdollisuuksia ja poistamalla köyhyyttä alkuperämaissa. Paperittomia ei luo Suomen laki vaan laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjunnan laiminlyöminen. Turvapaikanhakijoiden suuri määrä ja hajasijoittamisestakin seuranneet turvallisuusuhat kiirehtivät palautuksia kotimaahan joko vapaaehtoisesti tai viime kädessä pakolla täytäntöön pannen. Sillä estetään tänne jääminen ilman pätevää perustelua ja laittomasti ”paperittomana”. J

Kari rajamäki

Sisäministeri 2003–2007 (sd)

Voisiko Brexit toistua myös meillä?

Suomen Kuvalehdessä (34/2016) oli laaja kuvaus nyky-Unkarista ja sen suhtautumisesta EU:hun. Maan puolidiktaattori Viktor Orbán suhtautuu EU:hun hyvin kriittisesti muttei ole tehnyt selväksi, kannattaako hän suoranaisesti eroamista EU:sta.

Orbánin kanta on ymmärrettävä, sillä 60 prosenttia unkarilaisista kannattaa EU:ssa pysymistä. Näköjään unkarilaiset ja puolalaiset ovat EU-myönteisimpiä kansoja Euroopassa. Entä Skandinavia ja Suomi? Voisiko Brexit toistua myös meillä? Tuskin, sillä kaikki isot puolueet kannattavat EU:ssa pysymistä. J

ralph jaari

Valtiot.maisteri, Helsinki

Ei yksin Suomessa?

Pekka Ervasti kirjoitti PolKom-palstalla (SK 36/2016), että Suomi on ainoa maa, jossa saa kuulla veetuilua, jos pukeutuu hyvin tai käyttäytyy korrektisti.

Ehkä ei kuitenkaan. Luin kauan sitten, että Britannian pääministeri, työväenpuolueen Harold Wilson laittoi uuden puvun housut ensiksi yöksi patjan alle, jotta ne eivät näyttäisi prässeissään liian herraskaisilta. J

Heikki a. ollila

Kangasala

1660-luku ei ole keskiaikaa

Arviossaan 1660-luvulle sijoittuvasta elokuvasta Tulen morsian (SK 36/2016) Kalle Kinnunen kirjoitti elokuvan sijoittuvan myöhäiskeskiaikaan. 1600-luku lasketaan historiassa uuden ajan alkuun eli varhaismoderniin aikakauteen. Keskiaika oli jäänyt taakse jo noin 150 vuotta aiemmin. J

jaakko sivonen

Helsinki

Oikaisu

Jyvät & akanat -palstan (SK 36/2016) viimeinen leike oli julkaistu uusisuomi.fi:ssä 18.8.2016.J

toimitus

Sähköposti:

sk.kirjeet@otavamedia.fi

Osoite: Suomen Kuvalehti, Kirjeitä,

Maistraatinportti 1,

00015 OTAVAMEDIA