◼	Pääjohtaja Reijo Karhinen haluaa OP-ryhmän vaihtavan leiriä.
Pääjohtaja Reijo Karhinen haluaa OP-ryhmän vaihtavan leiriä.

Reijo Karhisen iso harppaus

OP-ryhmä aikoo loikata Finanssialan keskusliitosta Paltaan. Se vauhdittaisi elinkeinoelämän järjestöjen murrosta, joka voi vaarantaa ”Suomen mallin”.

Pääjohtaja Reijo Karhinen haluaa OP-ryhmän vaihtavan leiriä.

Osuuspankissa on radiohiljaisuus.

”Kukaan meiltä ei kommentoi tätä asiaa. Me kaikki keskitymme nyt sen päätöksen valmisteluun”, vastaa OP-ryhmän johdon edustaja pyyntöön saada haastattelu pääjohtaja Reijo Karhiselta.

Vuorineuvos Reijo Karhinen on vuoden 2016 elinkeinoelämän näkyvin toimija. Pian Karhinen tekee seuraavan siirtonsa, kun OP-ryhmä päättää, eroaako se sisällissotaan ajautuneesta Finanssialan keskusliitosta. Todennäköisesti eroaa.

Karhinen vetäytyi näyttävästi Finanssialan keskusliiton puheenjohtajan tehtävästä sen jälkeen, kun vakuutusyhtiö If oli kannellut Kilpailu- ja kuluttajavirastolle OP:n bonusjärjestelmästä. Karhinen raivostui ja jätti paikkansa myös Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksessa, jossa oli rahoitusalan edustajana.

Kiistassa törmäsi kaksi jättiläistä ja FK:n päärahoittajaa: Karhinen ja hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos sekä heidän taustavoimansa OP ja Sampo.

Osuuspankkien ero Finanssialan keskusliitosta olisi riemuvoitto palvelualojen työnantajia edustavalle Paltalle. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ja sen jäsenjärjestö Palta ovat varovaisesti vikitelleet osuuspankkeja vaihtamaan järjestöä.

Viime vuosina profiiliaan nostaneen Paltan johdosta muistutetaan, että OP:n loikka ei olisi ainutkertaista. MTV Oy hyppäsi tämän vuoden alussa Viestinnän keskusliitosta Paltaan.

OP-ryhmän valmisteilla oleva päätös olisi perusteltavissa sen muodonmuutoksella. Paikallispankki on tuunattu rahoituslaitokseksi, joka lainojen lisäksi tar­joaa vakuutuksia ja selkäleikkauksia.

Finanssialan keskusliitolle OP:n ero olisi vakava suonenisku. Liiton kymmenen miljoonan euron vuosibudjetista OP on maksanut 1,7 miljoonaa euroa.

Lisäksi Finassialan keskusliitto (FK) on jo siirtänyt rahoitusalan palkkaneuvottelut Paltalle. Järjestön hallituksen tehtäväksi on jäänyt ainoastaan hyväksyä tai hylätä neuvottelutulokset.

OP:n ero ja työmarkkinatoiminnan ulkoistus muuttavat FK:n roolin ja aseman. Tyypillinen etujärjestö muuttuu enemmän lobbariksi ja tutkimusyksiköksi, joka seuraa alan kansainvälistä kehitystä ja pitää yhteyksiä suomalaisiin lainsäätäjiin.

Wahlroosista tulee FK:n valtias. Muut pankit ja vakuutuslaitokset ovat selvästi pienempiä kuin hänen johtamansa Sampo-konserni ja Nordea, joka on Sammon osakkuusyhtiö. Wahlroosin väitetään ajavan FK:n eroa EK:sta.

”Se on roskaa, että FK hajoaa, jos OP lähtee”, liitosta vakuutetaan.

Karhisen jälkeen FK:n hallituksen puheenjohtajakasi valittu Danske Bankin toimitusjohtaja Risto Tornivaara myöntää, että OP:n lähtö tekisi kipeää, mutta se ei ole liiton loppu.

”Ei tämä tähän kaadu. Budjettipohja rapautuu hieman. Meillä on edelleen yhteisiä asioista esimerkiksi maksuliikenteessä ja vakuutuspuolella”, Tornivaara sanoo.

Väite on uskottava. Wahlroos huolehtinee siitä, ettei Karhinen pääse tanssimaan FK:n ruumiin ympärillä.

Riitelevistä yhtiöistä on korostettu, että kiistassa ovat vastakkain asiat, eivät ihmiset. Väite joutuu testiin muutaman vuoden kuluessa.

Karhisen eläkeikä on 63 vuotta. Hänen urakkansa on pulkassa tammikuussa 2018. Wahlroos on Karhista hieman yli kaksi vuotta vanhempi.

Osuuspankkien ratkaisun ikuisuutta epäilevät muistuttavat Valion poukkoilusta. Valio lähti Elintarviketeollisuusliitosta 2012, kun Arla oli kannellut Valion perusmaitojen hinnoittelusta.

Markkinaoikeus tuomitsi Valion ­­ 70 miljoonan euron sakkoihin.

Vuosien ja henkilövaihdosten jälkeen Valio palasi takaisin Elintarviketeollisuusliiton jäseneksi 2015. Yhtiö hiipi takaisin EK:n jäsenjärjestön suojiin, vaikka kantelun käsittely on yhä kesken korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

OP-ryhmän jäsenyys olisi riemuvoitto Paltan toimitusjohtajalle Riitta Varpelle ja EK:n toimitusjohtajalle Jyri Häkämiehelle. Uusi jäsen vahvistaisi merkittävästi palvelualojen ja Paltan asemia EK:ssa, joka perinteisesti on ollut vientiteollisuuden vuorineuvosten hyppysissä.

Keskitetyt työmarkkinaratkaisut kieltävä sääntömuutos, jäsenkunnan uudistuminen ja liittojen marina korkeista kustannuksista pakottavat EK:n uudistamaan strategiansa.

Metsäteollisuuden lähtö kavensi vientialojen valtaa EK:ssa. Ero oli sekä henkinen että taloudellinen takaisku. Jäsenmaksuista katosi noin miljoona euroa eli noin neljä prosenttia järjestön budjetista.

Kaupan liitto ja sen jäsenet Apteekkiliitto ja Autoalan liitto ovat vihjailleet erosta, ellei kuluja leikata. Liiton selvityksessä vaaditaan, että EK:n 110 henkilön organisaatio pitäisi puolittaa.

Uusi strategia on jo tekeillä. Valmistelua johtaa Häkämies. Ensimmäisen ver­sion pitäisi olla valmis vielä tänä syksynä.

Jäsenliittojen johtajien mielestä EK:sta ei saa tehdä työmarkkina- ja teollisuuspolitikan perinneyhdistystä, vaikka se vetäytyykin palkkaneuvotteluista. Vastapelureita ja kilpakumppaneita jää jäljelle.

Hoikistunut EK keskittyisi elinkeinoelämän muuhun edunvalvontaan. Tähtäin siirtyy palkkaneuvotteluista työ- ja elinkeinoelämän lainvalmisteluun, so­siaalipolitiikkaan, verotukseen ja Euroopan unionin toimintaan.

Uusien jäsenten kosiskelu saattaa olla uuden strategian yksi taktinen sovellus. Häkämies mainostaa mielellään ja ahkerasti, että EK on myös pienyritysten keskusjärjestö.

EK ja Suomen yrittäjät ajautuivat törmäyskurssille, kun melkein tupo-pöytään päässyt Suomen yrittäjät ei kuitenkaan allekirjoittanut kilpailukykysopimusta. Häkämies ja yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ottivat tiukasti yhteen julkisuudessa.

Etelärannan uudistuminen Helsingissä jatkuu senkin jälkeen, kun OP-ryhmä on kotiutunut työnantajapalatsiin. Malli voi löytyä ammattiyhdistyliikkeen kehdosta Helsingin Hakaniemestä.

Ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n neljä teollisuusliittoa yhdistyvät ensi vuonna. Metalliliitto, Paperiliitto, Puuliitto ja Team sulatetaan yhdeksi vientiliitoksi.

Siinä on ”venäläinen vihje”, sanoo EK:n toimintaa läheltä seurannut ja muistuttaa Metsäteollisuuden irtautumisesta.

EK:n jäsenet Teknologiateollisuus ja Kemianteollisuus saattavat liittoutua Metsäteollisuuden kanssa. Kolmen teollisuuden työnantajaliiton olisi vaivatonta neuvotella yhdessä palkoista, vaikka yksi liitto onkin keskusjärjestön ulkopuolella.

Palkansaajapuolen pääsopija olisi SAK-lainen uusi teollisuusliitto.

Järjestely käytännössä tappaisi Teollisuuden palkansaajat, johon kuuluu liittoja kaikista kolmesta palkansaajien keskusjärjestöstä.

Järjestöremontit saattavat nopeuttaa keskitettyjen palkkaratkaisujen kuolinkamppailua. Vaaraan voi joutua myös porvarihallituksen junaileman kilpailukykysopimuksen oheistuote: Suomen malli.

Mallissa vientiliitot olisivat palkkaneuvotteluiden avaajia ja määrittelisivät palkankorotusten rajat. Samaan muottiin valettaisiin sekä yksityisten alojen ja julkisen sektorin sopimukset.

Puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd) on Pekka Oivion jälkeen ensimmäinen SAK:n johtaja, joka on tehnyt ay-uran julkisen sektorin järjestössä. Hän epäilee Suomen mallia, jos palkoista päättävät työnantajien teollisuusliitot ja SAK:n oma suurliitto.

”Kuka sitoutuu siihen, jos keskusjärjestöjen välistä koordinaatiota ei ole? Jos vientiliitot sopivat keskenään, muut eivät halua sitoutua siihen”, Eloranta sanoo.

Elorannan mukaan Suomen malli voi tarvita tuekseen tasa-arvoeriä matalapalkka-alojen ansiokehityksen turvaamiseksi. Niihin on usein liittynyt verotus, josta päättää valtio.

Myös teollisuudessa tiedetään hankkeen vaarat. Huolestuneen vuorineuvoksen mukaan Suomen malli voi romuttaa julkisen sektorin. Valtion ja kuntien talous ei kestä yhtä suuria palkankorotuksia kuin pääomavaltaiset vientialat.

Uuden neuvottelujärjestyksen pitäisi olla käytössä syksyllä 2017, jolloin alkavat seuraavat palkkaneuvottelut.

Suomen mallia on vielä mahdotonta soveltaa, koska kilpailukykysopimuksen viivästymisen vuoksi järjestöt eivät ole ehtineet sopia uudistuksesta.

Kiky-sopimus on harvinaisuus: se on tehty porvarihallituksen aloitteesta ja siinä leikataan palkansaajien etuja.

Koska hallitus ja eduskunta päättävät palkkasopimuksiin liitettävistä veroratkaisuista, keskusjärjestöjen välisiä kokonaisratkaisuja eli tupoja ei ole vielä syväjäädytetty. Valtion into osallistua palkkasopimuksiin riippuu politiikan suhdanteista. Tämä tiedetään sekä Hakaniemessä että Etelärannassa.

”Jos Sdp on seuraavassa hallituksessa, silloin varmaan yritetään jonkinlaista talous- ja työmarkkinapolitiikan sovittamista yhteen”, arvioi työantajien vaikuttaja.

Hallituksella on aina vastuu julkisesta sektorista ja kansalaisten palveluista. Julkisen talouden vaikeudet lisäävät poliitikkojen intoa tehdä keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja.

Niskuroivia järjestöjä hallitus voi houkutella mukaan sekä kepillä että porkkanalla. Ensin tarjotaan pitkää keppiä, josta kauhistuneet järjestöt myöhemmin tarttuvat lyhyeen porkkanaan.

Huhtikuussa 2019 kansa valitsee uuden eduskunnan. Hallitus muodostettaneen samana keväänä 2019. Mahdollisesti jo seuraavana syksynä alkavat palkkaneuvottelut.

Suomen mallin lisäksi neuvottelujen marssijärjestykseen vaikuttaa merkittävästi eduskuntavaa­lien tulos. SK