Kohtaamiset

MUSIIKKI

Kitaran mustalaisruhtinas

Tuoreen elämäkerran mukaan Django Reinhardt soitti taivaallisesti ja oli piru mieheksi.

Jean Reinhardt jäi historiaan nimellä Django.

Django Reinhardt (1910–1953) ankkuroi jazzin Eurooppaan. Kitaristi tajusi improvisoinnin merkityksen jo uransa alussa 1930-luvulla. Hän paitsi sisäisti sävellykset kertakuulemalta, myös täydensi niitä tyylitajuisesti. Reinhardtista kehkeytyikin virtuoosi, joka yllätti aina niin kanssasoittajat kuin yleisön.

Juuri suomennetun elämäkerran mukaan Reinhardt myös raivostutti. Ranskalainen kirjailija ja jazzkriitikko Noël Balen kertoo kirjassaan, kuinka kitaristi saattoi jättää keikan väliin jos häntä ei huvittanut soittaa.

Maineen myötä luonnetta terävöitti itsetietoisuus. Kiistoissa paloivat välit muun muassa viulisti Stéphane Grappelliin ja kitaristia usein tuuranneeseen Joseph-veljeen. Jälkipolville jäi kuitenkin ehtymätön perintö: sävellyksiä kuten Nuages tutkitaan yhä. Lukemisen lomassa huomaakin plaraavansa hyllystä Djangoa soittimeen.

Balen kartoittaa tarkoin miehen tien mustalaiskulkurista mestariksi, jonka musiikki elää nimikkofestivaalien ja -yhtyeiden ohjelmassa, myös Suomessa.

Balenin samoin kuin suomentaja Otto Särkän työ on esimerkillistä avatessaan mennyttä niin, että kohde säilyy ihmisenä – kunnioitettavine ja luotaantyöntävine piirteineen.

Teos on samalla uuden Aviador Kustannuksen avaus. Kulttuuriteko, ja kertakaikkisen hieno sellainen. 

Matti Komulainen

KUVAT © AFP / LEHTIKUVA