◼	Kittilän lento­kentän ­liikennemäärä ei ole kymmenessä vuodessa kasvanut.
Kittilän lento­kentän ­liikennemäärä ei ole kymmenessä vuodessa kasvanut.

Matkailija ei pääse Lappiin

Lentoyhteyksiä Lappiin on liian vähän, sanovat matkailuyrittäjät. Yhteistyösopimus tosin kieltää viideltä isolta toimijalta Finnairin arvostelun.

Kittilän lento­kentän ­liikennemäärä ei ole kymmenessä vuodessa kasvanut.

Huonot lentoyhteydet ovat jo kauan olleet lappilaisen matkailuyrittäjän suurin huoli.

”Paikkoja lennoille ei saa, tai ne ovat järjettömän kalliita. Tilanne on kestämätön ja huonompi kuin koskaan.”

Näin sanoo 43 vuotta matkailuyritystä Sodankylän Kakslauttasessa pyörittänyt Jussi Eiramo, 71, joka syyttää tilanteesta valtion lentoyhtiötä Finnairia ja valtion lentokenttäyhtiötä Finaviaa. Hän on tarjonnut teesiään aktiivisesti julkisuuteen jo vuosikymmenten ajan, viimeksi pari viikkoa sitten Kauppalehden haastattelussa.

Lapin liiton toimitusjohtaja Mika ­Riipi esittää erilaisen näkemyksen.

”Eihän yhteyksiä koskaan ole tarpeeksi, mutta viimeisten vuoden, puolentoista aikana tilanne eli Lapin saavutettavuus lentokoneella on parantunut huikeasti. Asiantuntijoiden mielestä tilanne on nyt parempi kuin koskaan.”

Riipi hämmästelee Eiramon lausuntoja ja kertoo pahoitelleensa niitä Finnairille ja Finavialle lähettämissään viesteissä.

Pahoittelut vain lisäävät vettä Eiramon myllyyn: ”Riipin väitteet eivät pidä paikkaansa. Pahoittelut kuvaavat asian luonnetta. Jotkut täällä pelkäävät, mutta minä pysyn kannassani.”

Jotkut ehkä pelkäävätkin, mutta kuten Suomen Kuvalehti tällä viikolla verkkosivuillaan kertoi, useiden merkittävien pohjoissuomalaisten yrittäjien suut on suljettu Finnairin kanssa tehdyllä sopimuksella.

Levin Matkailu Oy, Ylläksen Matkailuyhdistys ry, Inari-Saariselkä Matkailu Oy, Ruka-Kuusamo Matkailu ry ja Rovaniemen Matkailu ja Markkinointi Oy tekivät Finnairin kanssa tammikuussa 2014 kolmivuotisen yhteistyösopimuksen.

Julkisuuteen ei kuitenkaan ole kerrottu, että yrittäjät maksavat lentoyhtiölle 200 000 euroa vuodessa samalla kun Finnair lupaa mahdollisuuksiensa mukaan lisätä lentoja pohjoiseen.

Salaisessa sopimuksessa on myös erikoiselta tuntuva pykälä, jonka mukaan ”Lapin matkailunedistäjät pyrkivät kaikessa toiminnassaan tuomaan mahdollisimman hyvin esille positiivisen asenteen yhteistyökumppaniaan Finnairia kohtaan.”

Totuus lentojen saatavuudesta lienee jossakin Eiramon ja Riipin kantojen välillä. Lapin matkailuelinkeinon tarvitsemat lentoyhteydet ovat parantuneet, mutta ne ovat edelleen huonot. Sama pätee ­koko kotimaan lentoliikenteeseen. Lappi on kuitenkin ainoa alue, jossa lentokoneelle ei juuri ole vaihtoehtoja.

Luvut ovat surullisia. Kehitys näyttää täydellisesti pysähtyneen tai ottaneen ­jopa takapakkia.

Kotimaan lentoliikennettä yli 80 prosentin markkinaosuudella hallitseva Finnair tarjosi vuonna 2005 kotimaassa myyntiin 1 915 miljoonaa matkustajakilometriä. Tästä tarjonnasta 54 prosenttia saatiin myytyä. Matkustajia oli 2,1 miljoonaa.

Viime vuonna Finnair tarjosi kotimaassa enää 1 446 miljoonaa matkustajakilometriä ja myi niistä 68 prosenttia. Tarjonta siis vähentyi kymmenessä vuodessa lähes neljänneksen. Matkustajamäärä oli 1,95 miljoonaa eli seitsemän prosenttia pienempi kuin 2005.

Lapin turistikenttien liikennemäärä polki paikoillaan. Ivalon matkustajamäärä oli vuonna 2015 vain kaksi prosenttia suurempi kuin 2005. Kittilässä määrä laski kymmenessä vuodessa noin prosentin.

Kasvua oli vain Rovaniemellä, mutta 25 prosenttia kymmenessä vuodessa on kuitenkin vaatimaton kasvuvauhti.

Jussi Eiramolla oli Kakslauttasessa vuosituhannen alussa tyypillinen lappilainen matkailuyritys: ohjelmapalveluja, 25 mökkiä, ravintola, kaksi savusaunaa ja Eiramon itsensä kehittämiä lasi-igluja, joista voi tarkkailla Kakslauttasenkin ehkä suurinta vetovoimatekijää, revontulia. Iso osa asiakkaista tuli ja tulee yhä Aasiasta.

”Finnairin yhteydet olivat silloin selvästi nykyisiä paremmat. Aikataulut sopivat ja paikkoja lennoilla riitti”, Eiramo sanoo.

Nyt Kakslauttasessa on 45 lasi-iglua, 40 keloiglua, 65 kelokämppää, kaik­kiaan 400 vuodepaikkaa, uusi, maailman suurimmaksi mainittu keloravintola – ja ainakin Eiramolle täysin riittämättömät lentoyhteydet.

Hänen tarpeensa olisi keskimäärin 150 paikkaa päivässä Ivaloon sesonkiaikana 1.12.–30.3. Se jää haaveeksi. Asiak­kaita on tuotava maakulkuneuvoilla muilta pohjoisen kentiltä, Norjan Kirkkoniemestä ja jopa Ruotsin Luulajasta, josta Kakslauttaseen on kuuden tunnin bussimatka.

Tarjonnan lisäksi Eiramoa ja muita Lapin matkailuyrittäjiä hiertää Finnairin hinnoittelu. Norwegian hillitsee ­sitä ­loka–maaliskuussa, mutta muulloin hinnat vaikuttavat hurjilta.

Esimerkiksi Helsinki–Ivalo–Helsinki maksaa helposti lähes 500 euroa, toiseen suuntaan enemmänkin. Australiaan pääsee nykyisin vain hieman yli 800 eurolla.

”Meidän hintamme ovat kilpailukykyiset”, Finnairilta kuitenkin kerrotaan.

Inarin tuore kunnanjohtaja Jyrki Hyttinen pitää lentoyhteyksiä todellisena ongelmana. Sitä valittavat hänen mukaansa muutkin matkailuyrittäjät kuin Eiramo. Hyttisellä on myös runsaasti omakohtaista kokemusta, sillä perhe asuu vielä etelässä. Lennot ovat etenkin kesällä todella kalliita, ja Finnair myy erittäin usein eioota.

Eiramo syyttää tilanteesta kahta valtionyhtiötä. Lentoyhtiö unohtaa Lapin tarpeet, ja lentokenttäyhtiö hinnoittelee palvelunsa niin, ettei Finnairille tule kilpailijoita.

Syytetyt ovat yllättyneitä. Finnairilta kerrotaan, että Lapin yhteyksiä on viime aikoina merkittävästi parannettu. Ensi talvikaudella Lappiin tarjotaan 140 000 lentopaikkaa. Lisäys on tammi–maaliskuussa 18 000 paikkaa.

Heinäkuussa Finnair kertoi lisäävänsä Lapin-lentoja sesonkiaikana kymmenen prosenttia. Kittilään aletaan lentää kerran viikossa Turusta ja Tampereelta. Helsingin yhteydet Kittilään ja Ivaloon hoidetaan yhä kolmioreiteillä, jotka ovat asiakkaalle selvästi huonompia kuin suorat lennot.

Finavia muistuttaa investoineensa Lapin kenttiin 35 miljoonaa euroa vuosina 2014–2016. Ivalossa on uusi terminaalirakennus, ja Rovaniemen kentän päällyste on uusittu. Maksujensa Finavia mainostaa kuuluvan Euroopan halvimpiin.

Lapin ja laajemminkin kotimaan lentoliikenteen ongelmia setvitään parhaillaan EU:n rahoittamassa Itä- ja Pohjois-Suomen lentoliikenteen kehittämishanke -nimisessä projektissa. Tulokset ovat koruttomat. Suomi todellakin on kotimaanlentojen kehitysmaa, ainakin vertailussa läntisiin naapureihimme.

Ruotsin maakuntakenttiä käytti vuonna 2014 noin 18 miljoonaa ja Norjan 30 miljoonaa matkustajaa. Suomessa määrä oli neljä miljoonaa.

Suurin ero syntyy suorista lennoista ulkomaille. Sekä Ruotsin että Norjan alueel­lisilla kentillä oli vuonna 2013 noin yhdeksän miljoonaa ulkomaanmatkustajaa. Suomessa heitä oli 1,3 miljoonaa.

Suomessa niin liikennepolitiikka kuin keskeiset toimijat eli Finnair ja Finavia haluavat ohjata kaiken kansainvälisen liikenteen Helsinki-Vantaan kautta. Tämä periaate vahvistettiin viimeksi liikenne- ja viestintäministeriön strategiassa viime vuonna.

Lapin lumo on kuitenkin niin vahva, että ulkomaiset yhtiöt alkavat nakertaa tämän tuhoisaksi osoittautuneen strategian pohjaa.

Lappiin on jo kauan tullut suoria tilauslentoja, mutta viikkocharterit eivät ainakaan Eiramon mielestä ratkaise kuljetusongelmaa. Ainoa ratkaisu on reittiliikenne, ja sitä alkaa nyt syntyä.

Norwegian, saksalaiset Lufthansa ja Germania sekä brittiyhtiö Monarch lentävät ensi talvena kahdeksaa reittiä Saksasta, Sveitsistä ja Britanniasta Lappiin.

Näitä reittejä lennetään kuitenkin vain muutamana päivänä viikossa ja vain sesongin aikana. Ne ovat hyvä alku, mutta eivät vielä ratkaise Lapin lentoyhteys­ongelmaa, Eiramon pahinta päänsärkyä. Se ratkeaa vain kotimaisin voimin. SK