PÄÄKIRJOITUS

Mahdollisuuksien ikkuna on auki

Hallituksella on alle puoli vuotta aikaa tehdä tarvittavat päätökset Suomen puolesta. Sitten alkaa vaalihumu.

Tilannekuvan päivitys sujui Heureka-foorumilla, ja puolensataa päättäjää lähti tyytyväisinä – kuka budjettiriihen, kuka työmarkkinaneuvotteluihin, kuka valtionhallintoon. Tilannekuva Suomesta maailmalla ja sisäisesti tarkentui, vaikka mullistavia uutuuksia ei kuultu: tämä oli jo tiedossa. Nykyhallitus ratkaisee hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden. Syntyikö tästä oivallusta, heurekaa?

Tutkija Tiitta Vaulos esitteli arvo- ja asennetutkimusta, jonka mukaan yli puolet kansalaisista on toiveikasta, luottaa tilanteen vakauteen. Onni ja kotoilu ovat suomalaisille tärkeitä – siihen liittyvät yhä enemmän talous, raha, kotimaterialismi, työ. Minä-minä-ajattelu vahvistuu. Sama näkyy koko yhteiskunnassa: eturyhmät ajavat asioitaan, kokonaisuus ei kiinnosta ketään. Kapea oman edun valvonta on tuhoisaa.

HALLITUS TOIMII NYT SUVANTOVAIHEESSA. Kesän 2014 eurovaalikampanja rävähtää täysillä käyntiin ensi vuoden alkupuolella. Silloin puolueet alkavat nokitella toisiaan kiihtyvässä tahdissa kerätessään irtopisteitä äänestäjiltä. Kyky tehdä päätöksiä katoaa. Sitten valmistaudutaan vuoden 2015 eduskuntavaaleihin. Päätösten aika on siis nyt, ei enää ensi keväänä.

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt saivat asiantuntijoilta hyvää evästystä: Suomi on moniongelmainen, talouden perusta uhkaa romahtaa. Hyvinvointiyhteiskunta näivettyy, jos ainoat lääkkeet sen korjaamiseksi ovat verojen korotus ja velkaraha. Tällä kertaa kulutuksen käynnistyminen ja suhdanteiden elpyminen eivät pelasta eikä aika korjaa tilannetta.

Olennainen tieto on se, ettemme voikaan syyttää pelkästään ulkomaailman muutosta vaikeuksistamme. Monet niistä on luotu täällä itse – kuten kustannuskilpailukyvyn rappio ylisuurilla palkankorotuksilla. Suomi on jäämässä hitaan talouskasvun, heikkenevän julkisen talouden, rakenteellisen työttömyyden, velkaantumisen ja ikääntymisen vangiksi.

Sisällissodasta talvisodan kautta sotakorvauksiin, jälleenrakennukseen ja 1990-luvun lamaan ulottuva tarina pienen kansan kyvystä selviytyä yhdessä uhkien keskellä ei ehkä saakaan jatkoa. Suomen malli saattaa olle mennyttä. Yritysten, työväen ja valtiovallan kolmiyhteys on hajonnut maapalloistumiseen.

KONSENSUKSEN KUOLEMA? kysyy Etlan ja Evan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä tutkittuaan, miksi perinteinen kolmikanta ei enää toimi ja mitä tilalle. Hän kuuluttaa kyllä yhteisymmärrystä: tarvitaan yhteistä näkemystä talouden tilasta ja politiikkavaihtoehdoista, mutta yksityiskohtaisten sopimusten aika on ohi. Ideologisesti kirjavat hallitukset eivät kykene päättämään, palkkaratkaisuja on vaikea rakentaa ja ne ovat olleet huonoja työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta. Kolmikanta heikentää myös demokratiaa.

Eikä Suomen malli ole oikeudenmukainen: vähimmäisturva on jäänyt heikommaksi suhteessa yleiseen tulotasoon ja osa-aikainen työ on huonompaa kuin muissa Pohjoismaissa. Työterveysjärjestelmä toimii, mutta terveydenhuollon kokonaiskehitys on juuri siksi pysähtynyt. Ne, joilla menee hyvin pitävät puolensa.

Päätöksenteko pysähtyi jo Vanhasen hallitukseen: se tiesi, mitä on tulossa, mutta ei päättänyt. Mennyttä on turha haikailla. Nykyhallituksella on tietoa, jonka pohjalta syntyy ratkaisuja ongelmiin. Niistä vallitsee nyt syvä yksimielisyys. Asiat on vietävä eduskuntaan, joka on jäänyt aivan liian syrjään. Vai tarvitaanko uudet vaalit, joissa vaihtoehdot tarjotaan äänestäjille? 

P.S. Niinistö saa Obaman illallisilla ensi keskiviikkona tärkeää tietoa USA:n ja maailman tilasta: esillä ovat talous, energia, ympäristö, turvallisuus – Syyria. Tärkeä tapaaminen vahvistaa yhteyksiä. Pohjoismaat kertovat myös näkemyksensä.