Kemiallinen reaktio

Kaasuaseen käyttö käänsi Syyrian sodan kurssin.

Kemiallinen reaktio

Kaasuaseen käyttö käänsi Syyrian sodan kurssin.

TEKSTI KATRI MERIKALLIO

TEKSTI KATRI MERIKALLIO

Kuvamateriaali Damaskoksen läheltä keskiviikolta 21. elokuuta järkytti koko maailman.

Lasten ruumiita rivissä, henkeä haukkovia nuorukaisia, suusta pursuavaa vaahtoa, lattialle tuupertuneita pikkupoikia. Eikä kenelläkään näkyviä fyysisiä vammoja.

Vajaa viikko tapahtuman jälkeen vallitsi yksimielisyys siitä, että Damaskoksen ulkopuolella Ghoutan lähiössä oli käytetty jotain kaasua. Mitä aine oli tai kuka ammukset laukaisi, sitä ei ole vielä kiistattomasti osoitettu.

Se, että presidentti al-Assadin armeija moukaroi aluetta samaan aikaan raskaalla tykistöllä, antaa vahvan perusteen epäillä, että myös kemiallinen ase lähti samasta osoitteesta.

Ghoutan isku ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun Assadin hallinnon epäillään käyttäneen kemikaaleja omaa väestöään vastaan.

Syyrialla tiedetään olevan suuret varastot kemiallisia aseita eri puolilla maata. Maan johto on itse kertonut, että sillä on ainakin sariinia, VX:ää sekä somaania. Ne kaikki ovat äärimmäisen tappavia hermokaasuja.

Lisäksi varastoissa on sinappikaasua.

Esimerkiksi sariini aiheuttaa hengityselimistön lamaantumisen ja sen myötä nopean tukehtumiskuoleman jo hyvin pienenä annoksena. Oksentaminen, kouristelu ja vaahdon tuleminen suusta kuuluvat myös oireisiin.

Ja vaikka iskusta selviäisi hengissä, sariini invalidisoi uhrinsa pysyvästi.

Alueella vierailleen Lääkärit ilman rajoja -järjestön mukaan sairaaloihin tuotiin keskiviikkona 21. elokuuta lyhyessä ajassa yli 3 600 potilasta, joilla oli hermostomyrkytyksen oireita. Potilailla oli ollut kouristuksia ja hengitysongelmia, ja monen pupillit olivat pienentyneet. Myös se on vahva viite hermokaasun käytöstä.

Järjestön mukaan potilaista 35 kuoli. Syyrian oppositioryhmät puhuvat yli 1 300 kuolleesta.

YK:N NIMEÄMÄT kemiallisen aseen tarkastajat pääsivät paikalle selvittämään tapahtunutta vasta maanantaina 26. elokuuta, runsas viisi vuorokautta iskun jälkeen.

Länsimaiden johtajat ovat toistuvasti varoittaneet, että todistusaineistoa on ehditty tuhota ja että näyttöä voi olla vaikea ellei mahdoton saada.

Professori Paula Vanninen, Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutin Verifinin johtaja, pitää huolta turhana.

”Erilaisista pinnoista, maasta tai räjähteiden palasista saadaan luotettavia näytteitä vielä pitkään tapahtuman jälkeen.”

Myös potilaiden verinäytteistä ja kudoksesta voidaan edelleen kiistatta jäljittää, jos kyse on ollut esimerkiksi sariinista.

YK:n tarkastajat ovat maanantaina ja tiistaina tutkineet iskussa vammautuneita potilaita ja ottaneet näytteitä.

”Kansainväliset järjestöt ovat kehittäneet testausmenetelmiä jo pitkään, ja todentamiseen on olemassa erittäin hyvät menetelmät”, Vanninen sanoo.

Vaikka iskun tekijä olisi pyrkinyt tuhoamaan todistusaineistoa, kuten uhrien vaatteita, niin sanotulla tuhoamisliuoksella, tutkijat pystyvät jopa tästä liuoksesta selvittämään, mistä kemiallisesta aineesta on ollut kyse. ”Se on vaikeaa, mutta esimerkiksi me täällä Helsingissä olemme tehneet sitä jo pitkän aikaa”, Paula Vanninen sanoo.

Koska kansainvälinen politiikka käy kiihkeänä Syyrian ympärillä, Vanninen pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, että juuri YK:n puolueettomat tutkijat ovat ottaneet näytteet ja että ne kuljetetaan valvottuina Haagiin. Siellä sijaitsee OPWC, kansainvälinen järjestö, joka valvoo kemiallisen aseen kieltävää kansainvälistä sopimusta.

Haagissa näytteet jaetaan osiin. Ainakin kaksi näyte-erää lähetetään eri laboratorioihin tutkittavaksi, yksi osa jää Haagiin.

Tutkimuslaboratorioihin lähetään myös lumenäytteitä, eikä tutkiva laboratorio tiedä, mitä näytteitä missäkin on.

”Näin voidaan varmentaa laboratorion laatu”, Vanninen sanoo.

Helsingin Kumpulassa toimiva Verifinin laboratorio on yksi maailman 17 laboratoriosta, jotka voivat ottaa OPWC:n näytteitä tutkittavaksi.

”Teemme hyvin läheistä yhteistyötä järjestön kanssa koko ajan”, Vanninen sanoo.

Tutkittiinpa näytteet Helsingissä tai jossain muualla, prosessi on pitkä ja tulokset julkistetaan Haagissa aikaisintaan kolmen viikon päästä.

SYYRIAN HALLITUS on summittaisella tykkitulituksella ja ilmaiskuilla tappanut runsaan kolmen vuoden aikana yli 100 000 syyrialaista.

Heistä 7 000 on ollut lapsia.

Kuohunta, jonka kemiallisen aseen käyttö on nostattanut, herättää kysymyksen, eikö muunlainen tappaminen olekaan yhtä tuomittavaa.

Suomen Syyrian-suurlähettiläs ja pitkäaikainen asevalvonta-asiantuntija Kari Kahiluoto sanoo, että kemiallisen aseen käyttö on muuttanut kuvion täysin.

”Kun kemiallista asetta käytetään, on rikottu perimmäinen tabu, joka liittyy joukkotuhoaseen käyttöön. Joukkotuhoase ei valikoi kohdettaan eikä tee lainkaan eroa siviilin ja sotilaan välillä”, Kahiluoto sanoo.

”Lisäksi se on äärimmäisen vastenmielinen ase.”

Myös kuva koko Lähi-idän turvallisuudesta muuttui. Nyt kaikki tietävät varmuudella, että naapurustossa on kapasiteetti käyttää kemiallista asetta. Ja kun käyttökynnys on ylitetty, ei yksikään valtio voi sulkea pois mahdollisuutta, että isku voisi suuntautua myös sen maaperälle.

Erityisesti Israelille tilanne on tukala, mutta myös Turkki on reagoinut voimakkaasti. Se on ilmoittanut olevansa valmis vastatoimiin minkä tahansa koalition kanssa, myös ilman YK:n hyväksyntää.

Kahiluoto ei kuitenkaan usko, että viime viikon isku olisi alkulaukaus laajemmalle kemiallisen aseen käytölle alueella, ei edes konfliktin kiihtymiselle Syyriassa.

”Voi vain toivoa, että tämä käänne saisi YK:n turvaneuvoston viimein tekemään päätöksiä, joita tarvitaan, ja että suurvallat löytäisivät poliittisen ratkaisun.”

Suurin kysymys Kahiluodon mielestä on kuitenkin se, kenen käsiin Syyrian kemiallisen aseen arsenaali jää sen jälkeen, jos tai kun Syyriassa tapahtuu vallanvaihto.

”Kysymys kuuluu silloin, kykeneekö kansainvälinen yhteisö suostuttelemaan Syyrian mukaan kemiallisen aseen kieltosopimukseen ja hävittämään aseet.”

KEMIALLINEN ASE otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aikana. Taistelukentille kuljetettiin säiliöittäin myrkyllisiä aineita, kuten klooria, fosgeenia ja sinappikaasua, joita sitten vapautettiin ilmaan – ja toivottiin, että tuuli puhaltaa myrkyt vihollisen taisteluhautojen suuntaan.

Usein tuleen suunta kuitenkin muuttui, ja tappiot myös omien puolella olivat raskaat.

Sodan aikana arviolta 100 000 sotilasta tukehtui taistelukentille, ja arviolta miljoona uhria kärsi kaasujen aiheuttamista vaurioista lopun elämäänsä.

Esimerkiksi sinappikaasua hengittänyt saattoi elää vielä viikkoja ennen tuskallista kuolemaansa.

Tukehtumalla kuolleiden nuorten miesten kohtalo järkytti maailmaa niin suuresti, että Kansainliitto luonnosteli sopimuksen, joka kielsi kemiallisen ja biologisen sodankäynnin. Tämän Geneven protokollan allekirjoitti jo vuonna 1925 kaikkiaan 30 valtiota.

Kemiallisen aseen kehittämistä ja valmistamista kuitenkin jatkettiin sodan jälkeen. Harva maa suunnitteli sen käyttöä ensimmäisenä. Ajatus oli, että vain jos joku muu käyttää asetta ensin, myös vastaiskuun käytäisiin kemikaalein.

Jäljelle jäi kuitenkin suuret kemiallisten aineiden varastot.

Yhdysvallat käytti napalmia niin Japanissa toisen maailmansodan aikana kuin Vietnamissa 1960-luvulla. Myös tonnikaupalla dioksiinia, Agent Orangena tunnettua ainetta levitettiin Vietnamin viidakoihin, kun Yhdysvaltain armeija yritti tuhota pohjoisvietnamilaisten taistelijoiden piilopaikkoja.

Vielä tänä päivänä Vietnamissa syntyy vakavasti epämuodostuneita lapsia, joiden epäillään kärsivän Agent Orangen pitkäaikaisvaikutuksista.

SADDAM HUSSEININ johtama Irak oli ensimmäinen maa, joka otti hermokaasut sodankäynnin välineeksi. Iranin vastaisessa sodassa 1980–1988 Irak levitti sariinia ja sinappikaasua iranilaissotilaita vastaan. Noin 100 000 iranilaissotilaan arvellaan kuolleen kemikaaleihin.

Heti sodan jälkeen 1988 Irak levitti sariinia ja VX:ää – hermokaasuista tappavinta – Pohjois-Irakissa kurdeja vastaan Halabjan kaupungissa. Kuvat leikkien keskelle kuolleista lapsista ja arkitouhujen äärelle tuupertuneista naisista järkyttivät maailmaa. Arviolta 5 000 ruumista lojui pitkin teitä, peltoja ja pihamaita.

Saddam Hussein kiisti alkuun jyrkästi, että hallitus olisi ollut millään tavoin vastuussa Halabjan joukkomurhasta. Pian kuitenkin kävi ilmi, että Saddamin serkku ja luottomies, kemikaali-Alina tunnettu komentaja oli iskun takana.

Kemikaali-Ali hirtettiin kolme vuotta sitten tuomittuna kansanmurhasta.

Seuraavan kerran sariini nousi otsikoihin, kun terroristiryhmä käytti sitä kahdesti Tokiossa vuosina 1994 ja 1995.

Vuonna 1997 yli 70 vuotta jatkuneet ponnistelut tuottivat lopulta tulosta. Kemiallisen aseen kieltävä kansainvälinen sopimus astui voimaan, kun riittävä määrä valtioita oli sen ratifioinut. Sopimus kieltää niin kemiallisten aseiden kehittämisen, valmistamisen, käytön kuin luovuttamisen muille osapuolille.

Sopimus tähtää myös kemiallisten aseiden hävittämiseen kaikkialta maailmasta.

Tähän mennessä sopimuksen on ratifioinut 188 valtiota. Sen ulkopuolella ovat edelleen Angola, Pohjois-Korea, Egypti, Etelä-Sudan – ja Syyria.

Israel ja Burma ovat allekirjoittaneet sopimuksen, mutta eivät ole ratifioineet sitä.

Kemiallisia aseita on edelleen hallussa ainakin Yhdysvalloilla, Venäjällä, Intialla, Irakilla, Etelä-Korealla, Libyalla ja Albanial­la. Ne piti tuhota vuoden 2012 huhtikuun loppuun mennessä, mutta Yhdysvallat ja Venäjä ovat ilmoittaneet ylittävänsä takarajan. SK

KUVAT © LOCAL COMMITTEE OF ARBEEN / EPA / AOP, AP / LK, THREE LIONS / GETTY IMAGES, HULTON ARCHIVE