KOHTAAMISET

KUVATAIDE

Uutisia Teletappimaasta

Pekka Ruuska antoi Nancy Holtin ja Agnes Denesin maataideteoksille uuden elämän.

Pekka Ruuska, 30, joutuu viikottain selittelemään nimeään. Hän ei ole Rafaelin enkeli -kappaleen tekijä. Hän on Geneve University of Art and Designista valmistunut kuraattori ja taiteilija, joka työskentelee Strata-hankkeessa kuuluisien maataideteosten kunnostamiseksi.

Teokset valmistuivat pirkanmaalaiseen Pinsiön kylään 1990-luvulla. Niiden tarkoitus oli rujojen soranottopaikkojen maisemointi. Paikallisen kuvataiteilijan Osmo Rauhalan verkostojen kautta tekijöiksi järjestyi maataiteen huippunimiä. Isot teokset saivat paljon huomiota ulkomaillakin.

Viime vuosina ne ovat kuitenkin houkutelleet lähinnä pussikaljoittelevia teinejä, jotka ovat jättäneet paikalle pikaruokakääreitään. Myös rikkakasvit ovat vallanneet alaa.

Ruuska rinnastaa maataideteokset puistoon.

”Puistojakin roskataan – ja niissäkin luonto haluaa kasvaa ja ottaa tilan haltuun.”

ISOJA MAATAIDETEOKSIA on Pinsiössä kaksi. Unkarilais-amerikkalaisen Agnes Denesin Puuvuori on loiva, kartiomainen soramäki, johon on istutettu 10 600 mäntyä matemaattisen kaavan mukaan.

Ruuska kertoo, etteivät Puuvuoren nuoret taimet istutuksen jälkeen kestäneet vieraita. Taimia tallottiin ja jopa varastettiin. Kohdetta päätettiin olla markkinoimatta, ja se joutui unohduksiin noin 15 vuodeksi.

Puut ovat vihdoin riittävään mittaisia, jotkin jopa nelimetrisiä. Tiedotus voi alkaa.

The New York Times on jo ehtinyt edelle. Se teki jutun Puuvuoresta viime joulukuussa.

TOISTAKAAN TEOSTA ei voinut alkujaan markkinoida, koska lähistöllä tehtiin vielä suuria soranottoja. Maataiteen pioneerin, yhdysvaltalaisen Nancy Holtin Yltä ja alta koostuu tunneliverkosta, nurmikentistä ja lammista. Kolmen hehtaarin alueelle levittäytyvä teos sai lempinimen Teletappimaa.

Vuosien kuluessa tunnelit täyttyivät graffiteista ja lammet puhkottiin. Nyt teos on kunnostettu. Onpa tunneleista raijattu poltettu autokin.

Ruuskan mukaan maataideteoksia ei kannata kunnostaa sen vuoksi, että maataide itsessään kiinnostaisi ihmisiä.

”Pikemminkin kyse on siitä, mitä on maataiteen jälkeen.”

Kerran Ruuska yllätti tunneleista joukon airsoft-sotapelin pelaajia. He hätääntyivät kiinni jäämisestä, mutta Ruuska alkoi visioida pelitapahtumaa.

”Ihmisethän nämä paikat ovat keksineet, ja ihmisiä varten niitä halutaan kehittää.”

RUUSKAN AIEMPIIN projekteihin kuuluu kansainvälinen Arteies-taideresidenssi, jonka hän perusti ystäviensä kanssa Hämeenkyröön kyläkouluun.

Ruuska jättäytyi lopulta pois menestyvästä yrityksestä. Hän kiintyi liikaa taiteilijakollegoihin, jotka häipyivät residenssikuukauden jälkeen kotimaihinsa.

Esimerkki Ruuskan omasta taiteesta on Geneven valokuvataiteen museoon rakennettu iglu, jossa oli polaroid-kuvia kävijöistä. Ruuskan mielestä taideteoksen muoto voi olla mikä tahansa, vaikka kokous.

Wikipedia väittää Ruuskan syntyneen ”Podgornoessa” entisessä Neuvostoliitossa. Oikeasti hän on Jämsästä. Tarkoitus on muistuttaa, ettei Wikipediaan­ voi aina luottaa. Artikkelin ovat kirjoittaneet Ruuskan kaverit.

Sanna-Kaisa Hongisto

KUVAT © MARJO TYNKKYNEN

KIPERÄT

Pakkausmaa vai valmistusmaa?

Vastaajana Ruokakeskon tuotetutkimuspäällikkö Matti Kalervo.

Viikko sitten Ruokakesko ja S-ryhmä ilmoittivat ulkomaisten marjojen A-hepatiittivaarasta. Kyseessä olivat Rainbow’n mansikat sekä Euro­shopperin marjasekoitus ja mansikat. Pusseissa luki ”pakkausmaa Belgia”, mutta pakkauksissa oli marokkolaisia marjoja. Miksi marjapussissa ei voi lukea, mistä maasta marjat ovat?

”Kotimaisissa pakastemarjoissa meillä lukee, että tuote on kotimainen, koska sen on katsottu tuovan tiettyä lisäarvoa, mutta esimerkiksi Euroshopper-merkillä merkitään vain pakkaaja. EU:n uuden elintarviketietoasetuksen myötä pakkauksemme ovat tosin muuttumassa ja paketteihin merkitään alkuperämaa. Kun täydentävä lainsäädäntö saadaan julkistettua, muutamme pakkausmerkintämme sen mukaisiksi.”

Miten kuluttaja voi selvittää marjojen alkuperän, jos pussissa lukee vain pakkausmaa?

”Meillä on kuluttajapalvelu, johon voi soittaa tai lähettää sähköpostia. Sieltä saa halutessaan tietoa minkä tahansa oman tuotemerkkimme ainesosan alkuperästä.”

Laura Koljonen

KUVAT © LEHTIKUVA