MIELIPIDE

Katri Merikallio
Kolumnisti on SK:n toimittaja.

Kolumni

Aishan kasvot

Tytön kasvot muistan hyvin. 6-vuotiaan Aishan silmät olivat kuin kipunoivat tähdet. Niissä oli samaan aikaan uteliaisuutta ja lähes ilkikurista naurua.

Vaaleat korkkiruuvikiharat valuivat tytön olkapäille ja hento vartalo kääntyi herkeämättä suuntaan, jossa valokuvaaja liikkui. Kun kuvaaja laski kameransa alas, Aisha tuijotti ammattilaiskameran nappuloita lähes haltioituneena.

Aishan äitiä on vaikea muistaa. Wessam Mostafa Ali, 35, laski kasvonsa peittävän hunnun alas vain haastattelun ajaksi. Kun kamera tuli esiin, hän peitti heti kasvonsa. Ja nosti kätensä ylös V-merkkiin.

Kohtasin Aishan ja hänen äitinsä Rabaan moskeijan edustalla Kairossa heinäkuun puolivälissä, paikassa, jossa tuhannet ja tuhannet syrjäytetyn presidentti Mursin kannattajat jatkoivat hiljaista mielenosoitustaan.

Aisha, hänen kaksi sisarustaan ja äiti viettivät paastopäivää paahtavan kuumassa naisille varatussa teltassa. Naiset rukoilivat ja lukivat Koraania. Aishan pikkuveli Mohamed, 11 kuukautta, pyöri äitinsä helmoissa ja nyhti tämän hansikkaita samaan aikaan kun Aisha leikki nahkakantisen Koraanin vetoketjulla.

Äiti kertoi, että vain pari päivää aiemmin hän ja lapset olivat joutuneet toisaalla Kairossa aamuyön tunteina juoksemaan pakoon luoteja ja kyynelkaasua. Se oli kauheaa, hän kuvaili. Mutta presidentti Mursin vapauttamisen puolesta hän oli lapsineen valmis vaikka marttyyrikuolemaan.

Aisha hymyili taas, mutta tytön katseesta päätellen häntä kiinnosti enemmän valokuvaajan kaulassa oleva kamera kuin marttyyriksi ryhtyminen.

VAIN PARI VIIKKOA sitten uutiset kertoivat, että Egyptin armeija oli iskenyt Rabaan edustalle ja murskannut mielenilmauksen verisesti. Armeija oli ampunut sumeilematta alueella olevia naisia, miehiä ja lapsia. Satojen kerrotaan kuolleen tuolla samalla paikalla.

En voi olla miettimättä, tuliko Aishasta sittenkin marttyyri.

Jos tuli, niin kenen tai minkä edestä hänen henkensä uhrattiin. Demokratian? Islamin? Sotilaiden? Egyptin? Ihmisoikeuksien?

VIDEOKUVAT Damaskoksen lähiöstä Syyrias­ta viime viikolla pysäyttivät. Lasten ruumiita rivissä. Pienimmät vasta vauvoja. Video tytöstä, noin Aishan ikäisestä, joka haukkoo syvästi traumatisoituneena henkeä ja toistelee hoitajalle, olen elossa, olen elossa. Tytön vanhemmat eivät enää olleet.

Kemiallisilla aseilla myrkytetyt syyrialaislapset eivät hekään saneet valita, olisivatko mieluummin jatkaneet koulunkäyntiä, hyppineet narua tai kiinnostuneet kameroista. Maailma keskittyi riitelemään siitä, kuka kaasua oli levittänyt.

Jo 7 000 syyrialaislasta on kuollut kolmatta vuotta jatkuvassa sodassa.

Niin Egypti kuin Syyriakin ovat allekirjoittaneet YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, joka yksiselitteisesti määrittelee, että jokaisella lapsella on oikeus elämään ja että valtion tehtävä on taata lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset.

Sen enempää amerikkalaisten tukema Egyptin sotilasjuntta kuin venäläisten tukema Syyrian diktaattorikaan eivät piitanneet vähääkään lapsen oikeudesta hänen ainutkertaiseen elämäänsä.

Kuten eivät ole heidän tukijansakaan.

YK:n turvaneuvosto kiiruhti kokoukseen heti kun epäilys kemiallisen aseen käytöstä heräsi. Sopimusta oli rikottu.

Miksi sama neuvosto ei aloittanut hätäkokousta, kun lasten kimppuun alun perin hyökättiin? 

mainos