Taide syntyy täällä

Yksi yöpyy kontissa, jotta pystyy työskentelemään

mie­lei­ses­sään tilassa. Toinen tarvitsee ympä­­­rilleen kasveja, kolmas järjestystä.

Kaikilla taiteilijoilla ei ole ateljeeta. Joillain on valtava halli.

”Kyllä halli pitää olla, sellainen missä pystyy ajamaan trukilla”, kuvanveistäjä Laura Könönen sanoo. ”Ja trukin pitää olla diesel, muissa ei riitä voima.”

Könösen trukki on Hyster. Vehmaalta, Turusta Kustaviin vievän tien varresta löytyvä työhuone on puolestaan Suomen Kiviteollisuuden entinen, 1900-luvun alkupuolella valmistunut makasiini.

”Rahaa menee remontointiin paljon, sillä työskentelen täällä ympäri vuoden. Seuraavaksi rakennuksen uusi laajennusosa olisi purettava. Onneksi vanha osa on perusteiltaan käyttökunnossa.”

Yönsä taiteilija viettää toistaiseksi toimistokontissa – yleensä pari viikkoa kerrallaan. Helsingissä virallisesti asuva Könönen halusi työhuoneen kaupungin ulkopuolelta, jotta pystyisi ”lillumaan teosten kanssa omassa ajassa ja omassa maailmassa”.

”Kun karsin pois muun elämän, voin työnteon lisäksi käyttää paljon aikaa haaveiluun. Tyhjä tila on kaikkein arvokkainta, niin hallissa kuin aivoissakin.”

On kuin maineikas espanjalainen klubimusiikin ja elektronisen taiteen festivaali Sonar olisi saapunut Turun saaristoon, kun kurkistaa Tuomo Tammenpään kotiin Kemiössä.

Yksi vanhan kansakoulun isoista huoneista on varattu mediataiteilijan työhuoneeksi, mutta erilaiset syntetisaattorit, kolvit, sähköjohdot, äänentoistojärjestelmät ja eri ajoilta kerääntyneet tietokoneet levittäytyvät myös muualle rakennukseen.

”Läppärin jälkeen hyödyllisin esineeni on kiinalainen laserleikkuri, joka löytyy kellarista”, Tammenpää kertoo.

Saariston syrjäisestä sijainnista huolimatta Tammenpää pitää kiinni kollektiivin voimasta. Kasvotusten syntyy nopeasti ideoita, joten Kemiössä nähdään usein Tammenpään kollegoja, ulkomailta asti. Tammenpää tarjoaa mielellään erilaisten mediataiteen festivaalien vieraille residenssitilaa.

”Kemiöön kaikki tulevat mielellään”, hän sanoo.

Kuvanveistäjä Emma Helteen mielestä täydellisessä ateljeessa on aina paljon viherkasveja ja alastomia ihmisiä.

”Tosin mallit ovat täällä vain silloin kun aloitan prosessin. Kun teen veistoksia, työskentelen piirtämieni luonnosten pohjalta”, Helle kertoo.

Viherkasveja Keravalla sijaitsevassa ateljeessa sen sijaan on. Tosin nekin menevät ja tulevat, kuten alas­tomat ihmiset, prosessin ehdoilla.

”Suurin osa kasveista on nyt näyttelytiloissa, jonne rakennan installaatiota.”

Ensimmäinen kasvi, joka Helteen ateljeessa menestyi, oli kärsimyskukka.

”Toivottavasti se on käännösvirhe. Englanniksi nimi on passion flower.”

Nykyisin Helle tekee teoksensakin kasvikunnan raaka-aineista. Ateljee­alueelta kaadetusta puusta saadut tukit muovautuvat moottorisahakäsittelyssä komeiksi figuureiksi.

”En ole toistaiseksi tehnyt suoraan alastonmallista puuhun patsasta moottorisahalla.”

Kari Cavénilla on krooninen tilan puute. Nyt vanhoista ikkunoista koostettu iso taideteos on vienyt valtaosan hänen työhuoneensa lattiapinnasta.

Cavén tekee parhaillaan teoksia erilaisista metalliverkoista, joita hän ensin jurmauttelee keilapallolla muotoonsa ja lopuksi pintakäsittelee.

”Mikä vain materiaali löytää ennemmin tai myöhemmin paikkansa teoksissani. Harvoin ostan mitään osaksi jotain kokonaisuutta.”

Varsinaisessa työskentelytilassa Helsingin Tapanilassa on useita erilaisia huoneita, joissa on kaikkea mahdollista veneiden lepuuttajista rakennustarvik­keisiin, Korppoon kunnanlääkärin työkalut, lentokone katossa ja rajusti romurautaa.

”Minulla on erikseen vielä varasto, jossa säilytän niitä tavaroita, joille en voi kuvitella mitään käyttöä lähitulevaisuudessa.”

Pro Finlandia -mitalilla palkittu Cavén tekee työhuoneellaan töitä virka-aikana, ”kymmeneltä sisään, viideltä kotiin”. Varsinainen keräily hoituu vapaa-ajalla.

”Parhaita paikkoja ovat Tattarisuon erilaiset romukaupat, mutta myös kesäpaikkani lähellä oleva Korppoon lajitteluasema.”

Kun taiteilija Ilkka Väätti saapuu työhuoneelleen aamulla, hän keittää vettä vihreää jääteetä varten. Mukaan hän laittaa hunajaa ja minttua.

”Teen aina neljä isoa mukillista. Se riittää puoleksi päivää”, Väätti kertoo.

Kun tee jäähtyy, Väätti siivoaa edellisenä päivänä syntyneen epäjärjestyksen pois. ”Yön aikana on voinut tulla pölyä.”

Työhuoneella ovat esillä vain ne maalaukset, jotka ovat valmistumassa. Väätti tarkkailee, vaativatko ne vielä hiomista. Muut ovat varastossa. Samoin ovat kaikki pensselit, työkalut ja tarvikkeet, lajiteltuina.

”Työskentelen hyvin systemaattisesti – olen vaikuttunut japanilaisesta käsityökulttuurista”, tarkkaa graafista, geometristä maalausta tekevä Väätti kertoo. ”Taiteilijalle työhuone on tärkein työväline.”

Ja lopulta, kun iltakymmeneltä on aika lähteä ateljeetalo Pesulasta, entisestä Hatanpään sairaalan rakennuksesta Pyhäjärven rannalta, Väätti siivoaa, jälleen kerran.

”En kuitenkaan pidä siivoamisesta. Se on keskittymiskeino.” SK