Uutisviikko

Juhana Vartiainen

Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja.

näkökulma

Rikas rikastuu, köyhä köyhtyy

Tuloeroista ja niiden muuttumisesta on liian vähän tutkimusviisautta.

Globaali markkinatalous nostaa koko ajan miljoonia ihmisiä nälkärajalta siedettävään elämään Aasiassa ja entistä enemmän myös Afrikassa. Samalla vanhassa rikkaassa maailmassa koetaan angstia, jonka yhtenä pääpontimena on kokemus yhteiskunnan yltyvästä epäoikeudenmukaisuudesta.

Tässä ”rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät” -tunnelmassa on mukana paljon kuvittelua, mutta myös todellisuuspohjaa sille löytyy. Globaalin ja digitaalistuvan talouden hyödyt kerääntyvät erityisesti tulojakauman yläpäähän, eli rikkaille. Poliitikkojen rakastama laaja ”keskiluokka” ei koe asemansa paranevan. Tulo- ja varallisuuserot ovat monessa maassa kasvussa.

Tuloerojen kasvu ja niiden muutos ovat äärimmäisen monisyisiä ilmiöitä. Poliittinen keskustelu keskittyy ymmärrettävästi lähinnä siihen, miten tulot kullakin hetkellä jakautuvat ja siihen, kuinka suuria rikkaiden sekä köyhien tuloerot ovat. Suomi ja Pohjola ovat toki tässä katsannossa edelleen maailman tasa-arvoisimpia paikkoja.

Taloustieteilijän näkökulmasta tulonjako esimerkiksi yhtenä vuonna on kovin suppea yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden mittari. Kaikkien tulotaso muuttuu ajan kuluessa, ja ihmisten kulutusmahdollisuudet riippuvat myös koko elinkaaren aikana syntyvistä tuloista. Epätasainen tulonjako tiettynä vuonna on helpommin hyväksyttävissä, jos liikkuvuus on suurta – eli matalalta tulotasolta voidaan ponnistaa korkeampaan tuloluokkaan.

Tämä edellyttää tietysti myös sitä, että päinvastaista liikettä tapahtuu, köyhä voi rikastua mutta myös rikas voi köyhtyä. Vaikka epävarmuus on useimmille meistä sinänsä hyvinvointia vähentävä kustannus, toivomme epäilemättä silti yhteiskuntaa, jossa yksilön tulot voivat vaihdella ajan kuluessa.

Tällöinhän myös elinkaari­tulot jakautuvat tasaisemmin ja tämän päivän köyhä voi viiden vuoden päästä olla keskituloinen.

Tutkimuksesta hahmottuva kuva ihmisen koko elinkaaren tulojen eroista ei kovin paljon muuta yleiskuvaa siitä, mitkä maat ovat tasa-arvoisia ja mitkä eivät. Elinkaaritulot näyttävät jakautuvan epätasaisesti niissä maissa, joissa myös yhden vuoden tulojakauman tarkastelu osoittaa suurta eriarvoisuutta.

Ei myöskään näytä siltä, että suurilla tuloeroilla olisi välttämättä yhteyttä siihen, kuinka pysyvää pieni- tai suurituloisuus on. Erittäin eriarvoisissa yhteiskunnissa tuloliikkuvuus ei ole suurempaa mutta ei myöskään pienempää kuin tasa-arvoisissa yhteiskunnissa.

Kolmas kiinnostava näkökulma yhteiskunnan eri­arvoisuuteen on tuloliikkuvuus yli sukupolvien. Tällä tarkoitetaan sitä, miten vanhempien taloudellinen asema vaikuttaa lapsen taloudelliseen asemaan. Sukupolviliikkuvuus vaikuttaa myös siihen, miten suhtaudumme yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen.

Useimmat modernin maailman ihmiset toivonevat, että liikkuvuus olisi pikemminkin suurta kuin pientä – eli että köyhistäkin oloista voi päästä korkealle ja että yläluokkainen asema ei ole periytyvä erioikeus.

Ylisukupolvisen liikkuvuuden luotettava arvioiminen on vaikeaa. Yksi alan kansainvälisesti arvostetuimmista tutkijoista on Suomessa ja Ruotsissa toiminut suomalainen Markus Jäntti. Hän kuuluu siihen tutkija­sukupolveen, joka oivalsi esimerkiksi, että sukupolvien välisestä tuloliikkuvuudesta voidaan tehdä päätelmiä tutkimalla sisarusten tulojen korrelaatioita, koska sisaruksilla on sama perhetausta.

Jäntti ja hänen kollegansa esittivät niin ikään ensimmäisinä tutkimustuloksia siitä, miten tuloliikkuvuus yli sukupolvien on pienten tuloerojen Pohjoismaissa suurempaa kuin suurten tuloerojen Yhdysvalloissa. Tämä ”kultahattukäyränä” (Gatsby curve) sittemmin tunnettu tutkimustulos on vaikuttanut voimakkaasti yhdysvaltaiseen keskusteluun talousjärjestelmän oikeudenmukaisuudesta. ”Katuojasta huipulle” -mahdollisuus toteutuukin paremmin Tanskassa kuin Amerikassa.

Poliittisessa keskustelussa usein oiotaan mutkia ja väitetään, että tuloliikkuvuus on vähenemässä. Köyhät pysyvät köyhinä, rikkaat rikkaina ja yhteiskunta muuttuu entistä epäoikeudenmukaisemmaksi.

Tällaisesta ei kuitenkaan ole kovin vakuuttavaa näyttöä. Tuore amerikkalainen tutkimus osoittaa, että ainakaan Yhdysvaltojen sukupolviliikkuvuudessa ei ole näkyvissä muutosta.

Joka tapauksessa sosiaalisen liikkuvuuden syyt täytyy ymmärtää, jos liikkuvuutta halutaan lisätä. Syitä ei kuitenkaan vielä tunneta riittävästi. Yksi Suomea koskeva vahva tutkimustulos on, että peruskoulu todella vähensi perhetaustan merkitystä suomalaisten taloudellisessa onnistumisessa.

Ylisukupolvinen tuloliikkuvuus vaikuttaa suhtautumiseemme myös moneen muuhun kuumaan poliittiseen kysymykseen.

Yksi esimerkki tästä on päiväkoti ja varhaiskasvatus. Varhainen päiväkotihoito hyödyttää erityisesti vähävaraisten perheiden lasten myöhempää koulumenestystä (tästä tosin ei vielä ole Suomea koskevia tutkimustuloksia). Se voi tätä kautta vaikuttaa myös sosiaaliseen liikkuvuuteen.

Toinen ajankohtainen kysymys liittyy korkeakoulutuksen maksuttomuuteen. Jos lukukausimaksut todella vähentävät vähävaraisten perheiden lasten hakeutumista korkeakoulutukseen, alkaa ilmainen korkeakoulutus vaikuttaa ainoalta järkevältä mallilta.

Jos taas tällaista vaikutusta ei ole, on vaikea perustella sitä, miksi hyvään tulotason keskimäärin johtava korkeakouluopiskelu pitäisi saada kokonaan ilmaiseksi.

Näistä asioista emme kuitenkaan tiedä vielä riittävästi – eikä poliittinen keskustelu valitettavasti aina oikein jaksa odottaa edes sitä puutteellista tutkimustietoa, jota olisi tarjolla. J

Talous