◼	Domenico Fortunato aloittaa työvuoron Helsingin Kallion ja Vallilan kulmilta, koska sieltä saa yleensä hyvin keikkoja.
Domenico Fortunato aloittaa työvuoron Helsingin Kallion ja Vallilan kulmilta, koska sieltä saa yleensä hyvin keikkoja.

Tilaus toimitettu

Kun Domenico Fortunaton kännykkä kilahtaa, se tietää ruokalähetille keikkaa. Millaista on mobiilisovellusten keikkatyöläisten arki?

Domenico Fortunato aloittaa työvuoron Helsingin Kallion ja Vallilan kulmilta, koska sieltä saa yleensä hyvin keikkoja.

Suomalaiset: kansa, joka kykenee nauttimaan raskaan kebab-annoksen kello yksitoista aamupäivällä.

Wolt-ruokalähetti Domenico Fortunato, 25, saa olla siitä tyytyväinen. Se tarkoittaa, että päivän ensimmäistä keikkaa ei yleensä tarvitse odottaa kauan.

Lauantaiaamupäivänä hän on pysäköinyt mustan skootterinsa Helsingin Vallilaan Dallapénpuiston eteen, vakiopaikalleen.

Selässä on iso, kulmikas Woltin ruoankuljetuslaukku, jossa kulkevat niin pizzat, sushit, salaatit kuin täytetyt patongit. Hän vilkuilee kännykkäänsä.

Brasilialainen Fortunato on työskennellyt lähettinä viime keväästä asti. Kun asiakas tilaa mobiilisovelluksella ruokaa ravintolasta, tieto keikasta kilahtaa lähetin puhelimeen.

Lähetille ilmoitetaan, monenko minuutin päästä annos on valmis ja minne tilaus toimitetaan. Hän liikkuu työvuoronsa ajan GPS-paikantimen seurannassa, jolloin hänelle ohjautuvat tilaukset lähellä olevista ravintoloista.

”Aluksi liikuin polkupyörällä ja olin Woltin ensimmäinen polkupyörälähetti, mutta vaihdoin skootteriin. Ajoa tuli usein 30–35 kilometriä työvuoron aikana. Muuten se menisi, mutta kun pitää vielä treenata illalla, se on aika paljon”, Fortunato kertoo.

São Paulosta kotoisin oleva, toiselta kansalaisuudeltaan italialainen Fortunato on asunut koko aikuisikänsä Euroopan maissa, toiveissa on ura ammattijalkapalloilijana.

Fortunato, pelaajanimeltään Dudu, tuli Suomeenkin jalkapallon perässä. Hän tavoitteli keväällä liigasopimusta HIFK:sta, mutta sitä ei syntynyt.

Nyt hän pelaa Oulunkylän Gnistanin edustusjoukkueessa ja tienaa elantonsa ruokalähettinä.

Fortunato toimii keikkatyöntekijänä ja varaa työvuoronsa aina viikoksi eteenpäin. Wolt-lähetit eivät ole työsuhteessa vaan saavat tuntikorvausta arkena 9 euroa ja viikonloppuna 10 euroa, ja lisäksi palkkion toimitetuista tilauksista.

Hyvällä säällä Domenico Fortunato istuu mielellään ulkona, katsoo vaikka kännykältä Game of Thronesia. Sateella hän odottelee sisätiloissa: kotonaan, kahvilassa tai kauppakeskuksessa.

Mutta tavallisesti töitä tulee tasaiseen tahtiin.

Kello 11.21 kännykkä kilahtaa ensimmäisen kerran. Tilaus on läheisestä King Kebabista, kuinkas muuten. Perillä pitää olla seitsemän minuutin päästä.

Nopeat syövät hitaat. Torstaiaamuna Hakaniemen torin kulmalta kaartava Anton, 26, irrottaa kädet ratista ja näpyttelee kiivaasti kännykkäänsä.

Hänen autostaan tulee kohta matkustajia kuljettava Uber, mutta sitä ennen on hoidettava kiireellinen asia, joka meinasi unohtua.

Myös Anton työskentelee Wolt-lähettinä, ja autoilevien lähettien työvuorot tulevat jakoon torstaiaamuisin. Niistä käydään ankaraa kisaa, ja nyt Anton klikkailee nopeasti vuorot, jotka ovat vielä vapaina.

Pari viikkoa sitten Anton nukkui pommiin torstaina ja sai vain yhden vuoron koko viikolle.

”Nyt otin kaiken, minkä sain. En katsonut, montako tuntia. Katson myöhemmin tarkemmin”, hän toteaa ja jatkaa huoltoasemalle tankkaamaan.

Venäläinen Anton ei halua esiintyä omalla nimellään, koska Uber on viranomaisten silmissä yhtä kuin pimeä taksi. Poliisi tekee kuljettajasta rikosilmoituksen. Viime keväänä eräs kuljettaja menetti oikeuden päätöksellä kaikki tienaamansa reilut 12 000 euroa.

Poliisi on pysäyttänyt Antonin kerran yöaikaan, mutta hän ei jäänyt kiinni.

”Matkustajat sanoivat heti, että tämä on kaverimme Anton ja hän vie meidät kotiin.”

Matkustajat olivat nähneet Uberin tilatessaan kuljettajan etunimen ja kuljettaja tilaajan nimen, joten he osasivat esiintyä toistensa tuttavina.

Anton pysäköi huoltoaseman parkkipaikalle, hakee kahvin ja tupakkaa. Jos keikkoja ei ole, hän kuluttaa aikaa vaikka lukemalla. Tällä hetkellä kesken on tietokirja muinaisesta riimukirjoituksesta. Välillä hän opiskelee suomea taskusanakirjasta.

Puolen vuoden aikana Anton on ajanut vajaat 900 Uber-keikkaa, keskimäärin neljä tai viisi joka päivä, ja tienannut usein noin 10 euroa tunnissa.

Ihmisiä on mukava kyyditä ja laskut saa maksettua, mutta varmuutta toimeentulosta ei ole. Kesällä saattoi mennä viikko, että asiakkaita ei vain ollut. Esimerkiksi viikon loma ja kotiseudulle Smolenskiin matkustaminen kerran tai kaksi vuodessa on iso taloudellinen uhraus.

Nykyään hän suosii ruokalähetin työtä, koska se on laillista. Lisäksi siitä saa tuntikorvausta, kun Uberilla tienaa vain ajetuista keikoista.

Siellä missä puhutaan työelämästä, puhutaan uberisaatiosta.

Elinkeinoelämän asiantuntijat sanovat, kuinka suomalaistenkin pitää päästä mukaan uber-talouteen, luoda omia ubereita, jotta emme jää kehityksen kelkasta.

Maailmalta löytyy huvittavuuteen asti startupeja, joiden päämäärä on olla ”sen-ja-sen” alan Uber.

Siis koukuttavan mukava mobiilisovellus, joka hyödyntää joustavaa työvoimareserviä ja skaalautuu kansainväliseksi bisnekseksi.

Samaan aikaan kun Uberista on tullut työn murroksen symboli, Uber-kuljettajat pakoilevat poliiseja ja jännittyvät, kun ohi suhahtaa perinteinen taksi.

”Taksinkuljettajat vihaavat meitä”, Anton sanoo keltaisen taksikuvun nähdessään.

Taksiala pitää Uber-kuljettajia epäreiluina kilpailijoina, jotka eivät hanki lisenssejä eivätkä maksa kalliita vakuutuksia.

Silloin tällöin Ubereita tilaavat ihmiset, jotka haluavat vain päästä purkamaan kiukkua kuljettajiin. Näistä kuljettajat varoittavat toisiaan omalla keskustelufoorumillaan.

Jotkut taksinkuljettajat tosin ajavat Uber-keikkoja itsekin, Anton kertoo.

Anton on asunut Suomessa viisi vuotta ja suorittanut kansainvälisen liiketalouden tutkinnon, mutta kielitaito ei riitä oman alan töiden saamiseen.

Hän jakoi valmistumisen jälkeen lehtiä yötyönä ja siivosi päivisin, mutta se kävi raskaaksi.

”Olin kuullut, että Suomesta saa laadukkaan koulutuksen, jolla työllistyy hyvin. Mutta se on paljon vaikeampaa kuin olin luullut.”

Hän voisi palata Venäjälle, mutta kotiseudunkaan työllisyystilanne ei houkuta. Venäjän poliittinen tilanne huolestuttaa. Anton arvelee, että pyrkii työllistymään yrittäjänä Helsingissä tai muualla Euroopassa, kunhan yritysidea kirkastuu.

Anton starttaa kohti keskustaa. Tuulilasiin alkaa ripsiä vesipisaroita. Se on hyvä merkki: sateella joku aina nappaa kyydin.

Kamppiin ehtiessä sade on yltynyt, ja kännykkään pirahtaa viestiääni – päivän ensimmäinen asiakas.

Kauppa, liikenne, majoitus, ravintola-ala, kiinteistötoimi ja hallintopalvelut. Ainakin näissä nähdään pian lukuisia uusia ubereita.

Suomessa keskustelua kännykkäsovellusten keikkatyöstä, niin sanotusta alustataloudesta, käydään kuitenkin jälkijunassa. Tätä mieltä on innovaatiotutkija, Aalto-yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston dosentti Mervi Hasu, joka työskentelee vanhempana tutkijana Työterveyslaitoksella.

Keskustellaan ääripäistä: on yltiöpäistä hehkutusta ja toisaalta maailmanlopun maalailua.

”Tämä on osa globaalien työmarkkinoiden nopeaa murrosta, eikä se pysy Suomen rajojen ulkopuolella. Tietoa pitäisi tuoda esiin kiihkottomasti. Ei lähdetä mustamaalaamaan ilman faktoja eikä myöskään perusteettoman positiiviseen hypeen”, Hasu sanoo.

Etenkin Yhdysvalloissa alkaa jo olla mobiilisovellus tai digitaalinen markkinapaikka vähän joka työn välitykseen. Suomessa voi tilata keikkasiivoojan, mutta Yhdysvalloissa myös stylistin, autonkorjaajan tai vartijan. Suomessa on jo tarjolla etälääkäripalveluita, mutta Yhdysvalloissa lääkärin saa keikkalääkärien ubereilla myös kotikäynnille.

Lakimiespalvelu LawTrades tarjoaa juristin apua. Kehitteillä oleva ”sijaisopettajien uber” Parachute taas etsii GPS-paikantimella sijaisen, joka ehtii paikalle tunnin varoitusajalla.

Useilla kuljetuspalveluilla, kuten PostMatesilla, voi tilata nopeasti mitä tahansa mistä tahansa.

Kuluttajille palveluiden paratiisi on koukuttava. Vain pari klikkausta, ja aina löytyy läheltä kuriiri, joka juoksuttaa tilauksen kohtuuhintaan.

Vaikka digitaalinen alusta organisoi työn ja tekijät uudella tavalla, keikkatyössä itsessään ei ole mitään uutta.

Jo nyt Suomessakin työskentelee itsensätyöllistäjinä satojatuhansia ihmisiä. Mervi Hasun mukaan monet kokevat työn murroksesta puhumisen jopa huvittavaksi, kun joustava keikkatyö on ollut täällä iät ja ajat.

Myös nämä sadattuhannet itsensätyöllistäjät tankkaavat työautonsa omaan laskuun, sairastavat ja lomailevat omalla kustannuksellaan, kantavat riskin ja saavat vastineeksi vapauden.

”Kävihän porvareilla pyykkäreitä jo sata vuotta sitten”, Hasu toteaa.

Sama jatkuu: amerikkalaiset tilaavat pesulakuljetuksia Washio-sovelluksella, jonka keikkailijoita firma kutsuu ”ninjoiksi”.

Ruokalähetti Domenico Fortunato kohtaa tuttuja kaikkialla, minne hän menee.

Kebabravintolan ulkopuolella vastaan tulee tyttöystävä, niin ikään Woltin sinisessä takissa. Molemmat kiertävät samoja ravintoloita skoottereilla.

Kun Fortunato kurvaa Kallion ja Vallilan väliä, vaikuttaa selvältä, että lähettinä kannattaa toimia kaksipyöräisellä. Skootteri on näppärä, se ei kuluta paljon ja sen voi pysäköidä mihin vain.

Eräs nimetön ruokalähetti – autoilija – kertoi viime vuonna lehtijutussa kehnosta toimeentulostaan ja siitä, kuinka isä kustantaa bensat työntekoa varten.

Kun tilauksen toimituksesta saa arke­na euron ja viikonloppuna 2 euroa eks­traa, autoilevalle lähetille voisi jopa olla kannattavampaa istua parkissa perustuntikorvauksella kuin ajaa keikkoja.

Fortunato sen sijaan vaikuttaa aidosti tyytyväiseltä. Hän sanoo, että työllä tienaa riittävän elannon, eikä hän tällä hetkellä kaipaa muuta.

”Ravintolanpitäjistä on tullut hyviä tuttuja, ja olen saanut monia työtarjouksiakin. En ole halunnut vaihtaa, sillä pidän tämän työn vapaudesta”, hän kertoo.

Domenico Fortunato lienee ihanteellinen mobiilin keikkatyön tekijä. Hän on nuori, vapaa ja joustava, halukas vaihtamaan maata ja suunnitelmia. Hän aikoo vielä opiskella tutkinnon, kunhan keksii oman alansa.

Väliaikaisesti Suomessa asuvalla nuorukaisella ei ole tarvetta kerryttää täällä eläkettä, eikä hän myöskään aio jäädä katsomaan, millaista on suhata talven lumessa ja sohjossa.

Marraskuun lopussa hän lähtee Brasiliaan, palaa keväällä vähäksi aikaa ja mahdollisesti muuttaa seuraavaksi tyttöystävän kanssa Australiaan.

Olemmeko kohta kaikki keikkailijoita uber-taloudessa?

Tuskin kuitenkaan. Tutkija Mervi Hasu pitää todennäköisenä, että työnvälitysalustoista tulee ennen kaikkea osa-aikainen ja täydentävä tulonlähde, mahdollisesti hyvinkin laajalle joukolle ihmisiä, esimerkiksi opiskelijoille. Sellaisena ne voivat toimiakin hyvin.

Suomessa hiljattain aloittanut Treamer välittää 15–29-vuotiaille yksityisten ihmisten ja paikallisten yrittäjien keikkatöitä, vaikka auton pesua tai lastenhoitoa. Näistä työn teettäjä maksaa myös työnantajamaksut, ja välitysalusta hoitaa käytännön rahaliikenteen.

Ankeampi tulevaisuudenkuva olisivat kahden kerroksen työmarkkinat, joissa osa ihmisistä sinnittelee pelkästään satunnaisten, algoritmien määräämien pikkutöiden varassa kaikkien turvaverkkojen ulkopuolella.

Ay-liike ja uberisaatio eivät tunnu mahtuvan samaan lauseeseen, mutta Hasun mukaan ammattijärjestöjen pitäisi kiireesti aktivoitua selvittämään ilmiötä ja tukemaan keikkatyöntekijöitä, koska uusi työ on täällä joka tapauksessa.

Esimerkiksi Saksan suurin ammattiliitto IG Metall kerää ja jakaa tietoa työnvälitysalustojen kautta keikkaileville. Tanskassa osa järjestöistä on avannut keskustelun keikkapalveluiden kanssa.

Uberisaation ei sitä paitsi ole pakko tarkoittaa sääntelemätöntä keikkatyötä, Hasu toteaa. Tulevaisuudessa työnvälitysalustoja voi syntyä myös esimerkiksi työn tekijöiden osuuskuntina.

Siinä missä useimmat välitysalustat ovat ulkoistaneet riskin keikkailijoille, jotkut ovat tehneet toisin. Newyorkilainen siivoussovellus MyClean siirtyi keikkatyövoimasta vakituiseen henkilökuntaan, koska sen työllistämä satunnainen työvoima ei saanut tarpeeksi hyviä arvioi­ta. Muutoksen jälkeen arviot paranivat selvästi.

Maine onkin sovelluksille kaikki kaikessa. Uber-talouden perusideaan kuuluu se, että jokainen keikkailija altistuu asiakkaiden julkisille arvioille. Yhden tai kahden tähden palvelua ei tilaa kukaan.

On lounasaika, ja sade jatkuu. Kaduilla harppoo pieniä ihmisryhmiä kauluspaidoissaan kulkukortit kaulassa.

Antonin kännykässä kartalla näkyy punainen nelikulmio. Se kuvaa aluetta, jolla kysyntä on korkea, samoin taksat.

Vaikka Anton ei ole työsuhteessa, Uber manageroi häntä kuten työntekijäänsä määrittämällä kunkin hetken hinnat.

Anton ehtii juuri ja juuri punaisen alueen­ reunalle, kun tulee tilaus. Amerikkalainen pariskunta nousee kyytiin ja matkustaa Espoon Otaniemeen.

Suomalaisista Uberilla ajavat useimmin nuoret aikuiset, mutta amerikkalaisista sitä suosivat myös ikäihmiset. Turisteille Uberin käyttö on vieraassa kaupungissa tuttua ja selkeää, vähän niin kuin McDonald’sissa syöminen.

Toisen ajon jälkeen Anton on tienannut 20 euroa. Asiakkaita voisi riittää enemmänkin, mutta hän haluaa kotiin tauolle. Yöunet jäivät lyhyiksi, joten lepohetki on tarpeen ennen seuraavaa, iltamyöhään jatkuvaa työrupeamaa.

Anton poistuu sovelluksesta, ja hänen autonsa katoaa Uberin kartalta.

Kun kello tulee kolme, Uber-auto muuttuu Wolt-autoksi, ja hän lähtee kuljettamaan ruokaa. SK

Artikkeli ilmestyy osana kaksivuotista Ajolähtö-hanketta, jota rahoittaa Koneen Säätiö. Ajolähtö tutkii nuoria aikuisia uuden työn markkinoilla.