◼	Fethullah  Güleniä esittävä nukke hirtettiin  väkijoukossa  Istanbulissa  heinäkuussa.
Fethullah Güleniä esittävä nukke hirtettiin väkijoukossa Istanbulissa heinäkuussa.

Terroristi vai vapahtaja?

Turkki sanoo, että terroristi nimeltä Fethullah Gülen yritti kaapata vallan. Sama mies on vuosikymmenet saarnannut rauhan ja suvaitsevaisuuden puolesta.

Fethullah Güleniä esittävä nukke hirtettiin väkijoukossa Istanbulissa heinäkuussa.

Tv-kameran edessä istuu uupuneen näköinen iäkäs mies. Studiomeikki ei riitä peittämään tummia pusseja turvonneiden silmien alla.

Yhdysvalloissa Pennsylvanian maaseudulla CNN:n kuvausryhmä on saanut kameransa paikoilleen. Pikkutakkiin ja sinivalkoruudulliseen paitaan pukeutunut Fethullah Gülen istuutuu kirjastohuoneensa nojatuoliin ja ilmoittaa olevansa valmis vastaamaan toimittajan kysymyksiin.

Hiljaisella äänellä turkkia puhuva Gülen ei vastaa mielikuvaa terroristista mutta ei myöskään karismaattisesta imaamista. Hän vaikuttaa pikemminkin konkurssiin ajautuneelta ikääntyneeltä liikemieheltä.

Fethullah Gülen, 75, on tällä hetkellä yksi maailmanpolitiikan kiistellyimmistä hahmoista.

Vielä jokin aika sitten hän oli miljoonien turkkilaisten ihailema hengellinen johtaja, joka levitti saarnoissaan rauhan, suvaitsevaisuuden ja lähimmäisen palvelemisen sanomaa.

Turkin heinäkuisen vallankaappausyrityksen jälkeen tuhannet ihmiset hurrasivat Istanbulin Taksimin aukiolla, kun Güleniä muistuttava räsynukke roikkui hirressä.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan syyttää Güleniä henkilökohtaisesti vallankaappauksen yrittämisestä ja vaatii Yhdysvaltoja luovuttamaan Gülenin välittömästi Turkkiin tuomittavaksi.

Gülen puolestaan tuomitsi vallankaappausyrityksen julkisesti heti sen tapahduttua ja kiistää painokkaasti olleensa osallisena millään tavoin.

Gülen kuitenkin myön­tää, että kaappausyrityksessä on saattanut olla mukana gülenistejä, ihmisiä, jotka kuuluvat hänen nimeään kantavaan liikkeeseen.

He ovat kuitenkin toi­mineet täysin vastoin liikkeen periaatteita, Fethullah Gülen painottaa.

Fethullah Gülen syntyi pienessä itäturkkilaisessa kylässä Korucukissa 75 vuotta sitten. Hänen isänsä oli kylän imaami, ja myös äidin kerrotaan opettaneen kylässä Koraania. Näin siitä huolimatta että maata johdettiin tuolloin tiukan maallisen Kemal Atatürkin hengessä.

Fethullah Gülenin muodolliset opinnot jäivät vähäisiksi. Uskonnollisesta koulusta, madrassasta, hän sai valmiudet imaamin työhön.

Gülen alkoi kerätä mainetta innoittavana saarnaajana ja intellektuellina 1970-luvulla Izmirin kaupungissa Turkissa. Gülenin keskeiset ajatukset on ammennettu sufilaisuudesta, islamin oppisuuntauksesta, joka korostaa suvaitsevaisuutta ja siltojen rakentamista eri uskontojen välille.

Panostus laadukkaaseen koulutukseen oli Gülenin ajattelun toinen kulmakivi. Ensimmäiset yksityiset Gülen-koulut perustettiin Turkissa 1980-luvun alkupuolella. Nyt näitä kouluja on kaikkiaan toistatuhatta. Suurin osa niistä on Turkissa ja muissa turkinkielisissä maissa. Yhdysvalloissa kouluja on jo 150.

Koulut painottavat opetuksessaan luonnontieteitä, mutta myös etiikkaa, vuoropuhelua ja rauhankasvatusta.

Liike on perustanut myös yliopistoja, hyväntekeväisyyssäätiöitä, sairaaloita ja media-alan toimijoita eri puolille maailmaa. Gülen itse on saanut lukuisia rauhanpalkintoja.

Gülen ja hänen perustamansa Hizmet-liike puhutteli erityisesti yhteiskunnan parempiosaisia. Hizmet on turkkia ja tarkoittaa palvelemista. Koska kunnon muslimin tuli lahjoittaa osa tuloistaan hyväntekeväisyyteen, Gülen tarjosi tähän juuri sopivan ja järkevän väylän, joka olisi hyödyllinen myös antajalle itselleen.

”Varakkailla liikemiehillä on ollut keskeinen asema liikkeen kasvamisessa. Heidän säännöllisesti lahjoittamillaan varoilla tuetaan laajan kouluverkon ja sairaaloiden toimintaa”, sanoo verkoston toimintaan perehtynyt Ville Päivänsalo, joka toimii globaalin teologian, maailmankuvien ja aatevirtausten apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa.

Gülen on julkaissut lukuisia kirjoja, joissa hän avaa maailmankatsomustaan. Ville Päivänsalo sanoo, että kirjojen perusteella Gülen on ennen kaikkea muslimioppinut, joka tutkii islamilaisia lähteitä ja selittää niitä kuulijakunnalleen modernissa muodossa.

”On helppo ymmärtää, että hänen tulkintansa demokratian ja ihmisoikeuksien merkityksestä puhuttelee ihmisiä näinä levottomina aikoina.”

Gülenin kouluista ja yliopistoista Turkissa alkoi jo 1990-luvulla valmistua pätevää väkeä, ja verkosto piti huolen, että he myös nousivat keskeisiin asemiin erityisesti poliisissa, oikeuslaitoksessa, mediassa ja armeijassa.

Verkoston jäsenet pitivät tiiviisti yhteyttä keskenään, ja heiltä odotettiin sitoutumista liikkeen arvoihin ja toimintaan. Kuten uskonnollisessa lahkossa tavallisesti käy, gülenistit alkoivat nähdä johtajansa lähes jumalan kaltaisena vapahtajana. Liikkeestä irrottautuminen tehtiin vaikeaksi.

Turkin vallanpitäjien suhtautuminen saarnaaja-Güleniin ja tämän yhä kasvavaan verkostoon on vaihdellut sen mukaan, palveleeko se heidän omia intressejään.

Ensimmäisen kerran Gülen pidätettiin 1970-luvulla. Häntä epäiltiin valtion vastaisesta toiminnasta.

1990-luvun lopulla julkisuuteen tuli Gülenin pitämä puhe, jossa hän kehotti liikkeen jäseniä etenemään ”järjestelmän valtimoissa” niin ettei kukaan huomaa heitä: ”Teidän täytyy odottaa, kunnes aika on kypsä, kunnes kaikki valtiovalta on käsissänne ja voitte kannatella koko maailmaa harteillenne.”

Maan johto syytti Güleniä pyrkimyksistä kaataa maallinen valtio ja perustaa Turkkiin islamilainen valtio. Gülen pakkasi tavaransa ja muutti Yhdysvaltoihin. Tiettävästi hän ei ole sen jälkeen käynyt Turkissa.

Poliittista puoluetta Gülen ei ole perustanut. Kun islamiin nojaava AK-puolue ja Recep Tayyip Erdoğan alkoivat vahvistaa asemiaan 1980-luvulla, työnjako hänen ja Gülenin välillä oli luonteva. Gülen tarjosi kansalle hengen ravintoa ja kanavoi kansalaisyhteiskunnan tukea AKP:lle. Erdoğan puolestaan keskittyi raivaamaan polkua puolueen nousulle.

Vuosikymmenten ajan miehet olivat läheisiä yhteistyökumppaneita.

Gülenistien ja AKP:n varsinainen yhteinen voimannäyte oli 2008 Turkissa käynnistetty Ergenegon- ja Sledgehammer-oikeudenkäyntien sarja: kaksikko taustavoimineen puhdisti satoja maallisia upseereita armeijasta, virkamiehiä oikeuslaitoksesta ja toimittajia mediasta. Vallankumousyrityksestä ja terroristisesta toiminnasta määrättiin sadoittain pitkiä vankeusrangaistuksia.

Myöhemmin on osoitettu, että suuri osa todisteista oli tekaistuja.

Nyt Erdn sanoo, että gülenistit harhauttivat tuolloin myös hänet.

Vanhempi tutkija Toni Alaranta Ulko­poliittisesta instituutista sanoo, että näistä oikeudenkäynneistä lähtien on ollut hyvin tiedossa, ettei Fethullah Gülen suinkaan ole vain rauhaa rakastava imaami Pennsylvaniasta vaan kyse on Turkin sisällä olevasta laajasta verkostosta, jolla on vahvoja valtapyrkimyksiä.

Erdoğan päätteli, että jonain päivänä gülenistit saattaisivat kääntyä häntä itseään­ vastaan. Nähtiin nopea täyskäännös. Pääministeri alkoi nimittää entisiä liittolaisiaan ”valtioksi valtion sisällä” ja syyttää Gülenia vallankaappaus­tavoitteesta. Todisteiksi kaivettiin tuttu 1990-luvulla nauhoitettu puhe järjestelmän valtimoissa etenemisestä.

Lopullinen välirikko tapahtui 2013, kun oikeuslaitoksessa työskentelevien gülenistien käynnistämä korruptiotutkinta kohdistui Erdoğanin omaan lähipiiriin. Erdoğanille se oli sodanjulistus.

Gülenistejä alettiin erottaa tehtävistä. Keväällä 2016 järjestö julistettiin terroristiliikkeeksi. Sen jälkeen Turkin media on johdonmukaisesti käyttänyt gülenisteistä kirjainyhdistelmää FETÖ (Fethullahçı Terör Örgütü), Fetullah Gülenin terroristijärjestö.

Toni Alaranta ei pidä epäilyjä val­tapyrkimyksistä tuulesta temmattuina.

”Päivä päivältä tulen vakuuttuneemmaksi siitä, että vallankaappauksen yrittäjät olivat gülenisteja.”

Olennainen kysymys on se, toimivatko kaappaajat Gülenin käskystä. Ja oliko mukana myös muita toimijoita, jotka olivat vain kyllästyneet Erdoğanin yhä itsevaltaisempaan toimintatapaan.

Alarannan mukaan vaikuttaa siltä, että kaappausta suunniteltiin melko pitkään. Kun sen suunnittelijoille paljastui, että Turkin tiedustelupalvelu oli saanut heidän aikeistaan vihiä, heille tuli kiire toteuttaa suunnitelmansa.

”He tiesivät, että gülenisteiksi luokiteltuja ihmisiä aiottiin puhdistaa armeijasta. Listat olivat jo olemassa.”

Kaikki sadattuhannet liikkeen kannattajat eivät välttämättä ole Gülenin käskyläisiä. ”Turkista tulee niin paljon disinformaatiota, että on entistä vaikeampaa piirtää Gülenista luotettavaa kuvaa.”

Kuukauden sisällä 82 000 Turkin valtion virkamiestä ja sotilasta on potkittu viroistaan. Yli 13 000 on pidätetty. Heistä vajaa 9 000 on sotilaita, 2 100 tuomareita ja syyttäjiä, 1 500 on poliisia ja 690 siviilejä, joiden joukossa on kymmeniä toimittajia.

Turkin valtamediasta on turha etsiä artikkeleita, joissa kannettaisiin huolta pidätettyjen oikeusturvasta. Kriittisiä lehtiä ja nettisivustoja on suljettu.

Amnesty International sanoo, että kaappauksesta epäiltyjä on kidutettu, raiskattu ja hakattu pidätyskeskuksissa. Heiltä on evätty ruokaa, vettä ja sairaanhoito.

Amnestyn mukaan järjestöllä on vahvaa näyttöä siitä, että tunnustuksia on saatu kiduttamalla.

Yhdysvallat on nyt joutunut Turkin sisäpolitiikan tulilinjalle. Erdogan on ilmoittanut, että Yhdysvaltain on valittava: joko Gülen vai Turkki. Jos Gülenia ei luovuteta tuomiolle Turkkiin, maiden välit menevät poikki. Kuin viestiä vahvistaakseen Erdoğan matkusti elokuun alussa Pietariin hieromaan sopua presidentti Vladimir Putinin kanssa.

Tilanne on Yhdysvalloille äärimmäisen vaikea. Keskeisen Nato-liittolaisen menettäminen Venäjän leiriin olisi presidentinvaalien alla suuri takaisku demokraateille.

Jos taas Gülen luovutetaan, on hyvin epätodennäköistä, että hän saisi millään tavoin oikeudenmukaista tuomiota. Virallisen Turkin kovasta retoriikasta huolimatta gülenistit tuskin vastaavat kansainvälistä näkemystä terroristijärjestöstä.

Poispotkitut gülenistit jättävät suuren aukon Turkin valtion elimiin. Erdoğan ja AKP tarvitsevat uuden työkalun, jolla säilyttää ote uskonnolliseen kansalaisyhteiskuntaan.

Toni Alaranta sanoo, että Turkissa on useita muita uskonnollisia veljeskuntia, jotka ovat valmiina täyttämään tyhjiön. Hän pitää todennäköisenä, että uusi liittolainen haetaan nopeasti.

Muutoksen vaikutuksia voi vasta arvailla. Kaikki Turkin uskonnolliset vel-­­ jeskunnat eivät suinkaan saarnaa uskontojen välisen vuoropuhelun ja suvaitsevaisuuden puolesta.