pääkirjoitus

Parantumaton tauti

Kaikki me tiedämme, että Suomi juostiin maailmankartalle. Sehän tapahtui jo ennen itsenäistymistä, kun Hannes Kolehmainen, ”hymyilevä Hannes”, voitti Tukholman olympialaisissa 1912 omana joukkueenaan kilpailleelle Suomelle kolme kultamitalia.

Juoksu maailmankartalle jatkui, kun seuraavalla vuosikymmenellä ”suuri yksinäinen” Paavo Nurmi ja ”Peräseinäjoen susi” Ville Ritola voittivat yhteensä 14 olympialaisten kultamitalia.

Nämä myyttiset urheilijahahmot ovat saaneet seuraajia olympiadi olympiadilta.

Itse asiassa Suomella ja Ruotsilla on pisin katkeamaton olympiamitalien putki. Se on alkanut jo vuoden 1908 Lontoon olympialaisista.

Suomen esimerkki alkaa olla jo sadan vuoden ikäinen, mutta huippu-urheilulla on edelleen erityinen asema kansallistunteen rakentamisessa.

Terve kansallinen itsetunto antaa voimaa eikä ole keneltäkään pois. Muutkin urheilun julkilausutut ihanteet, kuten teesi reilusta pelistä, ovat silkkaa kultaa. Kilpaillaan yhdessä sovittujen sääntöjen mukaan, ja paras voittakoon.

Näistä ihanteista ollaan tällä hetkellä valitettavasti kaukana. Huippu-urheilu sairastaa.

Doping on äärimuodossaan järjestelmällisesti valtio-ohjattua. Sen osoitti viimeksi Venäjän tapaus. Kansainvälisessä olympiakomiteas­sa ja kansainvälisissä jalkapalloliitoissa FIFAssa ja UEFAssa kukkii korruptio. Lahjonta on esimerkiksi osa arvokisojen hakukamppailua.

Tautiin ei taida edes olla parannuskeinoa, vaan se on vaikeaa, kroonista lajia.

Valtiollisten intressien lisäksi kieroutunutta toimintakulttuuria ylläpitää huippu-urheilun valtava taloudellinen mittakaava.

Hampaaton ja fanittava urheilujournalismi johtaa siihen, että mädät rakenteet päätyvät median huomion kohteeksi liian harvoin.

Eikä pieni ja sisukas Suomikaan saa terveen papereita. Lahden vuoden 2001 doping-ohjelma kuuluu jo lähihistoriaan. Keväällä paljastuneet tiedot Suomen olympiakomitean rahankäytöstä ja opetusministeriön ”valvonnasta” kertovat, että osataan sitä meilläkin.

Vuonna 2014 olympiakomitea sai julkista tukea 9 miljoonaa euroa, mutta tarkastuksessa kävi ilmi, että siitä 1,3 miljoonaa pitäisi perusteettomana periä takaisin. Opetusministeriö päätti kohtuullistaa summan vajaaseen kolmannekseen, jotta olympiakomitea ei joutuisi taloudellisiin vaikeuksiin.

Kun sama ministeriö oli vuosien saatossa myöntänyt väärin perustein Jalasjärvelle 35 miljoonaa euroa tukea bussikuskien oppisopimuskoulutukseen, ministeriö peri summan takaisin viimeistä killinkiä myöden. Sen seurauksena meni nurin ja lopetettiin koko Jalasjärven kunta.

Monessa paikassa hölmöillään, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. J

Ville Pernaa


Mädät rakenteet päätyvät median huomion kohteeksi liian harvoin.