mielipide

puheenvuoro

Helsingistä ihmisten ideoiden ja osaamisen käyttöliittymä

Ihmiskunta muuttaa vilkkaasti kaupunkeihin, joihin keskittyy yhä suurempi osa ihmisten osaamisesta ja kokemuksesta. Kaupungeissa tehtävät ratkaisut ovat avainasemassa tämän potentiaalin valjastamisessa. Suomessa katseet kääntyvät ensi sijassa Helsinkiin.

Yksi merkittävistä maailmaa muuttavista trendeistä on se, että AirBnB:n ja Googlen kaltaiset tiedon vapaaseen jakamiseen perustuvat alustayritykset valtaavat markkinoita vanhoilta yrityksiltä.

Syynä on internetin tuoma murros, jossa käyttäjämäärän kasvu kasvattaa käyttä­jien tuotteesta saamaa hyötyä ja arvoa. Tämä synnyttää it­seään ruokkivan kehän, jossa osallistujien saama hyöty kasvaa uusien ihmisten tullessa mukaan.

Myös kaupunki on syytä nähdä alustana, jonka tehtävä on mahdollistaa arvoa luovaa vuorovaikutusta.

Kaupungit ovat luonteeltaan tuotannon ja kulutuksen keskittymiä. Kaupungit tarjoavat runsaasti tuotteita, palveluita ja toimintaa niin asukkailleen kuin vieraillekin.

Vielä 1990-luvulla kaupunkiin muuttava joutui turvautumaan lehti-ilmoituksiin ja ilmoitustauluihin esimerkiksi harrastusryhmien löytämiseksi tai perustamiseksi. Nyt tämä käy helposti ja reaaliaikaisesti verkossa. Post-lokaalinen, ylipaikallinen internet parantaa myös paikallisen toiminnan edellytyksiä.

Kaupungit – ja julkishallinto ylipäätään – ovat perinteisesti toimineet tiedon säätelijöinä ja joskus panttaajinakin estäen­ uutta luovan toiminnan. Asetelma on nyt muuttunut. Julkishallinnolla ei enää ole monopolia tietoon.

Kommunikaatioteknologian huima eteneminen on johtanut tilanteeseen, jossa käytännöllisesti katsoen jokaisella kansalaisella on taskussaan sekä kaikki maailmassa julkaistu tieto että lukuisia julkaisualustoja.

Kaupungin mieltäminen arvoa luovana alustana edellyttää myös osallisuuden käsitteen uutta määrittelyä.

Kansalaisten osallisuus ja osallistaminen on nähty voittopuolisesti demokratian näkökulmasta – kuka päättää, millä prosessilla päätetään, ketä on kuultu, onko otettu huomioon.

Tämä on tietenkin keskeinen osallisuuden määritelmä, mutta se on jättänyt katveeseen toisen vähintään yhtä tärkeän: kuinka yksilöiden ja yhteisöjen osaaminen ja muu potentiaali saadaan parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien käyttöön?

Jotta tässä onnistuttaisiin, seuraavien perusedellytysten pitää täyttyä: ilmaisunvapaus, tiedon avoimuus, tasa-arvo ja riittävä koulutustaso.

Suomessa kaikki nämä elementit ovat tarjolla.

Erityisesti Helsingin kaupunkiyhteisöllä korkeine koulutustasoineen, avoimen datan ohjelmineen ja lukuisine keskustelufoorumeineen on kansainvälisessäkin vertailussa poikkeuksellisen hyvä tilaisuus kehittyä uutta arvoa luovaksi alustaksi.

Kaupunkiorganisaation tulee oppia ymmärtämään itsensä kaupunkilaisten toiminnan ja keskinäisen vuorovaikutuksen edesauttajana.

Helsingin kaupunginvaltuuston vastikään hyväksymä pormestari- ja toimialamalli avaa toimintakulttuurin muutokselle hienot mahdollisuudet.

Helsinki voi toimia edelläkävijänä avoimeen tietoon ja vapaaseen keskusteluun perustuvan yhteiskunnan rakentamiselle.

Tästä hyötyvät niin Suomi kuin maailmakin. J

Pekka Sauri

Mikko Särelä

Sauri on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, Särelä tietoverkkotekniikan tohtori ja Aalto Living+ -alustan projektipäällikkö.

kirjeitä

Mitä Sipilä lupasi?

Vaalikampanjoissa on totuttu kuulemaan lupauksia. Viime kerralla Juha Sipilä (kesk) lupasi, ettei koulutuksesta leikata.

Sipilä lupasi myös, että hän ei tee poliittisia virkanimityksiä. Mutta käytäntö osoittaa, että tämäkin lupaus on rikottu. Hän nimitti valtiosihteerinsä Paula Lehtomäen Solidiumin hallitukseen (SK 31/2016).

Voiko kansalaisilta odottaa, että luottamus poliitikkoihin olisi kovin korkea tällaisten toimenpiteiden jälkeen? J

Anne Joutsijärvi

Hartola

Puhetta puheesta

”On aika helppo tapa kuitata monimutkaiset ongelmat kuvittelemalla, että toisessa ääripäässä ovat Nato-intoilijat ja toisessa päässä suomettuneet, ja että valinta on tehtävä näiden vaihtoehtojen välillä”, lausui Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen (SK 27/2016).

Tosiasiassa tämäkin on monelle liian vaativaa. Useimmat näkevät vain toisen ääripään – sen, jota itse ei kannata.

Jan Erola lähti (SK 29/2016) oletuksesta, joka ei perustu tutkimuksiin: ”Suomalaisten ryssänpelko ja ryssäviha istuvat meissä syvällä.” On selvää, että yksi osapuoli teoretisoi Nato-jäsenyyden edistämisstrategioita eli niin sanottua natotusta juuri tältä pohjalta.

Ilmoitettuaan, että me pelkäämme, Erola teoretisoi, että ”pelko myy”. Ollaan jo aika lähellä kehäpäätelmää. Se mahdollisuus, että Putinin pelottelulla asioistamme olisi todellista merkitystä, jää ikään kuin toisarvoiseksi.

Yhtä lailla voisi epäillä pelon lietsonnaksi verihuuruisia tarinoita, joita Nato-jäsenyyden vastustajat väittävät meille jäsenyydestä koituvan: pakkoa osallistua kaukaisiin konflikteihin omilla asevoimilla, ehdotonta alistumista Yhdysvalloille, velvollisuutta luovuttaa oma maaperä milloin millekin hyökkäykselle Venäjää vastaan.

Erotuksena Putin-juttuihin nämä tarinat on todellakin pitänyt keksiä.

Mielestäni Nato-jäsenyys ansaitsisi kunnon keskustelun itse asiasta. Miksi Erola ei kerro, mitä mieltä hän on Suomen Nato-jäsenyydestä ja millä perusteella? J

Hannes Mäntyranta

Helsinki

Tuppurainen ja tosiasiat

Tytti Tuppurainen väittää (SK 30/2016) vain tosikkojen kuvittelevan saavansa viestin perille tosiasioita toistelemalla. Silti hän tukeutuu tosiasioihin väittämällä, että pätkätöiden osuus ei ole lisääntynyt, työurat ovat pidentyneet ja palkkatyö on voimissaan. Tosiasioina esitettyjen väittämien tueksi ei tarjota tilastotietoa saati sitä, mistä aikajänteestä on kyse.

Maassamme on tilastointitavasta riippuen 350 000–500 000 työtöntä, joista akateemisen loppututkinnon suorittaneita on noin 45 000. Jos tämän ottaa huomioon, väitteet pitkien työurien ja palkkatyön vallitsevuudesta joutuvat aivan uuteen valoon. Yliopistot ja korkeakoulut ovat muuttuneet pätkätyöläisten työpaikoiksi.

Tosiasioilla voi hyvin harvassa tapauksessa argumentoida, edes tieteessä. Yleensä ”tosiasia” tarkoittaa sitä, että etsitään omaa näkemystä tukevia seikkoja ja jätetään siihen sopimattomat, kiusalliset asiat huomioimatta. J

Marja Tuohimaa

Turku

Sähköposti:

sk.kirjeet@otavamedia.fi

Osoite: Suomen Kuvalehti, Kirjeitä,

Maistraatinportti 1,

00015 OTAVAMEDIA