kohtaamiset

◼	Jay kuuluu American Cowboy -kirjan hahmokaartiin.
Jay kuuluu American Cowboy -kirjan hahmokaartiin.

VALOKUVA

Auringonlaskun ratsastajat

Karoliina Paatos löysi karjapaimenten yhä elävän maailman.

Valokuvaaja Karoliina Paatos lähti Amerikkaan etsimään karjapaimenia ja hämmästyi, kun löysi vanhan kulttuurin elossa.

”Oletin, että siellä olisi tapahtunut sama rakennemuutos kuin Suomen maaseudulla ja että cowboy-kulttuurista olisi jäljellä vain estetiikkaa”, Paatos sanoo. ”Joissakin paikoissa se onkin säilynyt aika muuttumattomana.”

Hän on kuvannut karjapaimenia vuodesta 2010 alkaen Nevadassa, Idahossa ja Oregonissa. Kuvista on juuri ilmestynyt komea kirja American Cowboy. Siinä näkyy elämäntapa, joka voisi olla peräisin elokuvista. Mitä nyt siellä täällä näkyy nykyajan merkkejä.

Totta kai cowboyt käyttävät nykyaikaisia apuvälineitä kuten autoja ja matkapuhelimia, Paatos kertoo. Mutta vuoristoisessa maastossa ja piikikkäässä pusikossa ei pääse kulkemaan kuin hevosella, eivätkä puhelimet aina toimi erämaassa.

”Maasto määrää. Stetson-hattu suojaa yhä auringolta, ja lassokin on käytössä.”

Moni kuva olisi jäänyt ottamatta, ellei Paatos ratsastaisi itse. Hän harrasti ratsastusta jo lapsena ja palasi sen pariin aikuisena.

Amerikassa Paatos harjoitteli myös lassoamista. ”Ihan vähän vain. Saan lassottua paikallaan pysyvän kohteen”, Paatos sanoo ja naurahtaa.

Lähinnä hän keskittyi kuvaamiseen ja yritti auttaa töissä, tai ainakin pysyä poissa tieltä.

Kuvissa näkyy paljon pyssyjä. Se ei johdu amerikkalaisten aseinnostuksesta, vaan käytännön vaatimuksista. Yleensä kaikilla on ase mukana karjanpaimennuksessa.

”Kerran viime talvena kellään ei ollut asetta. Vanha lehmä, joka ei enää jaksanut nousta hangesta, ei siksi saanut armonlaukausta. Aseita tarvitaan myös kojoottien ja puumien­ varalta.”

American Cowboy -kirjassa korostuu kaksi asiaa: ihmiset ja maisema. Näkymät ovat tuttuja muun muassa John Fordin elokuvaklassikoista. Ihmiset näyttävät vakavilta ja väsyneiltä.

Maisemat salpaavat henkeä, mutta kamppailu luonnon keskellä on nyt yhtä ankaraa kuin aina ennenkin.

”Elämä ja kuolema ovat siellä aina vahvasti läsnä. Elämäntapa on raskas ja yksinäinen, jopa vaarallinen. Minä en pystyisi siihen. Halusin välittää sen tunnelman, vaikka totta kai näin paljon myös ilon hetkiä.”

Paatos, 36, peri kiinnostuksen villiin länteen pienenä. Äiti ja isä olivat kovia länkkärileffojen faneja, ja isä soitti kantria stetson päässä.

Paatos innostui valokuvauksesta vakavissaan melkein sattumalta. Hän meni opiskelemaan entisöintiä, johon kuului dokumentointivaloku­vausta.

”Pääsin ensimmäistä kertaa pimiöön, ja siitä se lähti.”

Sen jälkeen Paatos on opiskellut valokuvausta Lahden ammattikorkeakoulussa ja Aalto-yliopistossa, työskennellyt lehtikuvaajana ja pitänyt näyttelyitä cowboy-kuvistaan.

Näinä päivinä Paatos muuttaa Arizonaan jatkamaan valokuvauksen opiskelua. Eikä hän ole vielä päässyt eroon karjapaimenista.

Homorodeoiden kuvaushanke saattaa päättyä ensi vuonna. Kirjassakin mukana olevia cowboy-tyttöjä hän aikoo kuvata aikuisuuteen asti.

Kirjassa kuvat toimivat omillaan. Tiiviit kuvatekstit Paatos on sijoittanut erilleen kirjan loppuun. Vaatii hieman vaivaa yhdistää tekstit oikeisiin kuviin, sillä sivunumeroita ei ole.

Paatos halusi tehdä kirjan, joka toimii puhtaasti kuvien ehdoilla. Katse saa vaeltaa vapaasti.

Kirjan kustantaja löytyi Sloveniasta.

Valokuvaaja Matej Sitarin kustantamo The Angry Bat julkaisee vain muutaman kirjan vuodessa.

”Halusin löytää kustantajan, jota kuvani kiinnostavat yhtä intohimoisesti kuin minua”, Paatos sanoo. J

Harri Römpötti

Kulttuuri