◼	Kesän 2016 Kapteeni Amerikassa vieraili laaja joukko hahmoja muista supersankarielokuvista.
Kesän 2016 Kapteeni Amerikassa vieraili laaja joukko hahmoja muista supersankarielokuvista.

Pelkkää superia

Vuonna 2007 Suomessa nähtiin kaksi supersankarielokuvaa. Ensi vuonna niitä tulee 11. Näin Hollywood muuttui supersankaritehtaaksi.

Kesän 2016 Kapteeni Amerikassa vieraili laaja joukko hahmoja muista supersankarielokuvista.

Mikä on maailman tuottoisin elokuvasarja?

Ehkä se on James Bond? 007-seikkailuja on tehty 22 kappaletta. Pitkälle keski-ikään ehtinyt agentti on yli 50 vuodessa kerännyt lipputuloja viisi miljardia euroa.

Myös fantasiakirjoihin perustuvat Sormusten herra- ja Harry Potter -elokuvat ovat rahasampoja. Mutta kun rahan arvon muutos huomioidaan, 007 menee yhä niistä ohi. Agentti saa kuitenkin kumartaa sarjakuvasankarien edessä.

Maailman menestynein elokuvasarja on 13-osainen. Sen ensimmäinen osa tuli ensi-iltaan toukokuussa 2008. Kahdeksassa vuodessa sarjakuvakustantamo Marvelin hahmojen seikkailut ovat keränneet kymmenisen miljardia euroa pelkästään elokuvateattereissa.

Näiden Bondiakin tuottoisampien sankarien lista kuulostaa koomiselta: väkivahva trikoomies Kapteeni Amerikka, jolla on tuhoutumaton kilpi. Verrattoman hyvin jousipyssyllä ampuva Haukansilmä. Suuttuessaan jättimäiseksi vihreäksi räyhääjäksi muuttuva Hulk. Iron Man, jolla on lentävä, raskaasti aseistettu metallipuku.

Supermiljardit on tähän asti kerännyt lähinnä Disney, joka osti Marvelin reilulla kolmella miljardilla eurolla vuonna 2009. Apajille alkaa kuitenkin olla tungosta. Vuonna 2007 Suomen valkokankaille tuli kaksi supersankarileffaa. Ensi vuonna ensi-iltoja on ainakin yksitoista.

Warner Bros. on yksi Hollywoodin perinteisimmistä elokuvastudioista. Sen logossa soi Casablancan tunnussävel. Warnerin klassisia tähtiä ovat olleet Humphrey Bogart ja Clint Eastwood.

Nyt Warner lanseeraa omaa supersankarielokuvien ketjuaan, malli on kopioitu Marvelilta ja hahmot hankittu kilpailevalta sarjakuvatalolta, DC Comicsilta. Tekeillä on peräkkäin yksitoista jättibudjetin leffaa, joissa seikkailevat ristiin samat hahmot: Lepakkomies, Teräsmies sekä esimerkiksi Ihmenainen ja ääntä nopeampi Salama.

Kesän suuri kysymys Hollywoodissa on, täyttääkö elokuva nimeltä Suicide Squad yleisöodotukset. Se esittelee kymmenkunta DC:n supersankaria ja näiden supervastustajaa, kuten uuden Jokerin, jota näyttelee Jared Leto. Elokuva saa ensi iltansa 5. elokuuta ja se saapuu ainakin 30 000 valkokankaalle ympäri maailmaa. Sen budjetin on arvioitu nousseen yli 200 miljoonaan euroon.

Yhteensä Hollywoodissa on lähivuosiksi julkistettu yli 30 supersankarielokuvaa, joiden maailmanlaajuiset ensi-iltapäivämäärät on lyöty lukkoon. Esimerkiksi vuoden 2020 huhtikuun ensimmäinen viikonloppu on maailman teattereissa jo nyt varattu DC-hahmo Cyborgin omalle leffalle.

Jos et ole ikinä kuullutkaan Cyborgista, ei syytä huoleen. Hahmon esitteleminen suurelle yleisölle on vasta alussa. Teräsmiehen kaltaisten tuttujen sankarien lisäksi omia leffojaan ovat saaneet jo Marvelin kakkosketjun hahmotkin, kuten muurahaismies Antman.

Hollywoodin tulevaisuus on lähivuosiksi kiinnitetty näiden lastenfantasiaksi miellettyjen olentojen varaan. Miten tässä näin kävi?

Sarjakuvissa supersankarit eivät ole mikään uusi ilmiö, niitä on ilmestynyt jo 90 vuoden ajan. Enää ne eivät kuitenkaan ole vain lasten ja varhaisnuorten viihdettä.

Lähtökohta on kaikilla hahmoilla sama: ne kamppailevat ihmisyyden ja yli-ihmisyyden ristipaineessa. Tyypillinen supersankari on nuori mies, joka huomaa itsellään kummallisia kykyjä.

”Tarinoiden keskeisin vetovoima on identiteettikriisi”, sanoo elokuvakäsikirjoittaja ja fantasiakirjallisuuden tuntija Ilja Rautsi.

Perusainekset ovat valta ja velvollisuus. Alkutaipaleellaan Teräsmieskin kärsi lähinnä lapsen uhmaikää muistuttavista oireista.

Marvel-kustantamo toi 1960-luvulla supersankarisarjakuviin yhä enemmän sellaisia kasvutarinoita, jotka puhuttelivat varttuneempia teini-ikäisiä, ulkopuolisuuden tunteesta kärsiviä lukijoita.

”Seuraavan sukupolven tarinat julkaistiin 1980-luvulla. Frank Millerin Yön ritarissa Batman on fasisti ja Alan Mooren satiirinen Watchmen kysyy, millaisia supersankarit olisivat oikeassa maailmassa. Ne olisivat uhka, ne olisivat suurvaltapolitiikkaa, ne olisivat kuin ydinpelote.”

Uudet tulkinnat tekivät supersankareista uskottavia. Kunnianhimoisimpia tarinoita pidettiin jo aikuisten kirjallisuutena. Koska sanalla sarjakuva oli lapsellisuuden painolasti, Watchmeniä kutsuttiin graafiseksi romaaniksi. Time-lehti nosti Watchmenin 1900-luvun sadan parhaan romaanin listalleen.

Kun supersankareita yritettiin tuoda valkokankaalle, tulokset olivat heikkoja. Poikkeuksia olivat vuoden 1978 Superman ja vuoden 1989 Batman, johon ohjaaja Tim Burton toi aiempaa synkempiä sävyjä. Kummallekin tehtiin useita jatko-osia, joista viimeiset tosin olivat silkkaa campia.

Varsinaisesti supersankarieloku­vien valtakausi alkoi vuosituhannen vaihteessa. Ensin tuli Bryan Singerin ohjaama mutanttisaaga X-Men (2000), sitten Sam Raimin Spider-Man (2002), ja kumpikin elokuvista oli aika hyvä.

Ajoituksen osasyy oli erikoistehosteiden kehittyminen. Yliluonnollisia asioita voitiin jo näyttää uskottavasti. Tietokoneanimaation avulla Raimin Hämähäkkimies saattoi heilua pilvenpiirtäjien välissä sulavuudella, johon verrattuna 1970-luvun Teräsmiehen lentokohtaukset olivat karkeaa paperinuken liitelyä erillistä taustaa vasten.

Lisäksi vuosituhannen alussa amerikkalaiset kaipasivat uutta sankaria. World Trade Center -isku tapahtui Spider-Manin kuvausten jo päätyttyä. Elokuvaan lisättiin ajankohtaista New York -hehkutusta.

”Mutta tärkeintä oli tapa, jolla hahmojen yksityiselämät tuotiin isoksi osaksi tarinaa”, Rautsi kertoo.

”Tim Burtonin Batmaneissa vielä näki, että ei Burtonia kiinnostanut Batmanin ihmispersoona Bruce Wayne ollenkaan. Spider-Man -elokuvassa jokamies Peter Parker oli se ykkösjuttu ja hänen yli-inhimillinen sivupersoonansa Hämähäkkimies oli kakkosena.”

Uuden sukupolven tekijät ottivat supersankarit siis vakavasti. Raimi ja Singer olivat itsekin supersankarisarjisten kasvatteja.

Vuonna 2005 alkoi elokuvasarja, joka määritteli supersankarileffat taas uudelleen. Vähän yli kolmikymppinen brittiläinen elokuvaohjaaja Christopher Nolan toi Batman-tulkinnallaan supersankarielokuviin ehdottomuutta. Christian Balen näyttelemä Lepakkomies muistutti James Bondia. Batmanilla ei ole yliluonnollisia kykyjä, hänen tärkein erikoisominaisuutensa on lähes rajoittamaton omaisuus.

”Nolan on tosikko, joka julistaa, että tämä on vakava elokuva, tuntekaa teemojeni paino. Mutta se onnistui, yleisö piti”, Rautsi kuvailee.

Marvelin suosion salaisuus on sarjatuotanto. Elokuvat markkinoivat toi­siaan ristiin. Mitä enemmän elokuvia, sitä enemmän markkinointivoimaa.

Vanha malli oli ottaa sankari, tehdä elokuva ja jos se menestyy, tehdä jatko-osa aikaisintaan pari vuotta myöhemmin. Nyt näitä eri tarinoita ja hahmoja sekoittavia seikkailuja valmistuu Marvelin hihnalta kolme vuodessa. Esimerkiksi huhtikuussa ensi-iltaan tulleessa uusimmassa Kapteeni Amerikka -seikkailussa vieraili laaja muistakin leffoista tuttu hahmokatras.

Eräs vierailijoista oli Iron Man, jolla on jo ennestään oma kolmiosainen elokuvasarjansa. Aiemmin Iron Man on piipahtanut Hulk-elokuvassa ja hänelle on kirjoitettu roolit myös tulevaan Hämähäkkimies-elokuvaan. Kun mukaan lasketaan vielä laajan sankarivalikoiman yhteen kokoava The Avengers -eloku­vien sarja, on rautamies mukana yhteensä kymmenessä elokuvassa.

Ulkopuoliselle supersankaritehtaan toiminta voi näyttää yksinkertaiselta: elokuvia suolletaan teattereihin, ja ne menestyvät. Päätösten takana ei kuitenkaan ole vain luottamus markkinointiin, vaan studiot tekevät laajoja markkinatutkimuksia. On tärkeää, että elokuvat eivät vetoa ainoastaan kaikkein ilmeisimpään nuorten miesten kohderyhmään.

”Otantakoot ovat luokkaa 30 000 vastaajaa, ja siitä lähdetään analysoimaan isoja trendejä”, kertoo SF Studiosin Suomen teatterilevityksen johtaja Timo Räisänen.

Suomen suurin elokuvien levitysyhtiö SF Studios edustaa meillä Warner Brosia. Kun Räisästä lähestyttiin haastattelua varten, hän oli Los Angelesissa viikon kestäneissä kokouksissa, joissa käsiteltiin lähivuosien DC-lanseerauksia. Niitä hän luonnehtii ”jyräksi”.

Supersankarien houkuttelevuutta mediajättien näkökulmasta selittävät myös oheistuotteet. Kyse ei ole vain elokuvasta. Lelujen, pelien ja tietenkin myös sarjakuvien myynti voi olla moninkertaista lipunmyyntiin verrattuna. Ei ihme, että Marvelin huima kasvu on tapahtunut nimenomaan tuoteperheiden mestarin Disneyn siipien alla.

Markkinatutkimuksissa halutaan tietää kulutustottumuksista laajemminkin, eikä vain sitä, millainen tarina houkuttelisi espanjalaisäidin viemään lapsensa Teräsmiestä katsomaan. Esimerkiksi Lepakkomies seikkailee näyteltyjen elokuvien lisäksi seuraavaksi palikka-animaatiossa The Lego Batman Movie.

”Brändin arvo kolminkertaistuu, kun lasketaan lelut ja muut”, Räisänen toteaa.

Hänen mukaansa Marvel on ”liekeissä”, ja kilpailijan supersankareille tuoma noste auttaa DC-tuoteperheenkin kasvua.

Kevään 2016 suurimman supersankarileffan, DC-sarjaan kuuluvan Batman v Superman: Dawn of Justicen heikoksi arvioitu menestys ei ole Räisäsen mukaan ongelma. Jos elokuvia tehdään sarjatyönä, ei haittaa, jos yksi jättiläistuotanto vain jää omilleen. Se markkinoi silti tulevia jatko-osia.

”Se oli öljyä rattaisiin.”

Suomessa supersankarien uusi leffabuumi alkoi yskähdellen. Poikkeuksia olivat Nolanin Batmanit, joista Yön ritari sai meillä yli 300 000 katsojaa. Ehkä sivujuoni terrorismista sai tarinan tuntumaan aidommin merkitykselliseltä. Supersankareihin nuivasti suhtautuneet katsojat saattoivat unohtaa, että elokuvan pääosassa seikkailee lepakoksi pukeutunut mies.

Sarjakuvissa esimerkiksi Hämähäkkimies ei ole koskaan meillä ollut samanlainen suosikkihahmo kuin Yhdysvalloissa. Iron Manin seikkailuja ei edes juuri julkaistu paperimuodossa.

”Kymmenen vuotta sitten Marvel oli Suomessa kirosana. Silloiset Marvel-leffat tekivät tappiota meillä”, Räisänen kertoo.

Vuonna 2008 alkanut Marvelin strategia rakentaa elokuvista toisiaan markkinoiva verkosto puri myös Suomessa. Toinen Thor-elokuva sai meillä kolme kertaa niin paljon katsojia kuin ensimmäinen. The Avengers -leffat ovat eräänlaisia Marvel-hahmojen kokoontumiselokuvia. Niistä ensimmäinen oli maailmanlaajuisesti ja useimmissa länsimaissa vuoden 2012 katsotuin elokuva. Suomessa se hädin tuskin mahtui 20 katsotuimman joukkoon, mutta viime vuonna julkaistusta kakkososasta tuli meilläkin iso hitti.

”Joskus sanomme Hollywoodiin, että ei tämä hahmo meidän markkinoilla toimi, mutta meille vastataan, että olette väärässä, koska tutkimuksemme Euroopasta kertovat toista”, Räisänen sanoo.

Maailmanlaajuista menestystä ovat vauhdittaneet kolmannen maailman kehittyvät elokuvamarkkinat. Niillä supersankarit ovat suosittuja, vaikka alkuperäisiä sarjakuvia ei tunneta lainkaan. Elokuvissa on vauhtia, mäiskettä ja spektaakkelia. Nyrkkitappelu on kansainvälinen kieli.

Viihde-elokuvien vetovoima on perinteisesti perustunut nimekkäisiin näyttelijöihin, tähtiin. Supersankari-ilmiö on rikkonut tämän perinteen. Nyt mennään katsomaan sankaria ja erikoistehosteita, ei näyttelijää naamion takana. Hämähäkkimiehen näyttelijä on vaihdettu kymmenen vuoden aikana kolmasti, ja nyt roolin on palkattu lähes tuntematon 20-vuotias britti Tom Holland.

Ennen trikoisiin sonnustautuminen oli riski näyttelijän uskottavuudelle. Nyt jokaisen Hollywood-tähden kannattaa hankkia myös supersankarikiinnitys.

Kaksi Oscaria draamarooleistaan voittanut Jennifer Lawrence on mukana X-Men-elokuvissa mutanttisankarina, samoin toinen nuoren polven lahjakkaimpiin näyttelijöihin luettu Oscar-ehdokas, Michael Fassbender. Marvelin tämän syyskauden Doctor Strangen näyttelijöiden lista on kuin ykkösluokan vakavasta draamasta: Benedict Cumberbatch, Tilda Swinton ja Mads Mikkelsen.

Kuvioissa vierailevat myös monet vanhemman sukupolven suosikit: esimerkiksi Puhalluksen ja Presidentin miesten veteraani Robert Redford esitti uudessa Kapteeni Amerikassa pahishahmoa.

Myös ohjaajiksi on saatu ykkösluokan nimiä draaman parista. Thorin ohjasi britti Kenneth Branagh, joka tunnetaan Shakespeare-tulkinnoistaan. Pian supersankarileffan ohjaa myös Oscar-voittaja. Ben Affleck on sitoutunut ohjaamaan Batmanin seuraavan ”oman” seikkailun, jonka käsikirjoituksen hän jo laati.

Ne harvat näyttelijät, jotka ovat tehneet itsestään korvaamattomia, tienaavat enemmän kuin kollegansa koskaan aiem­min. Hollywoodin suurituloisin tähti on vuosien ajan ollut Robert Downey Jr. Liki sadan miljoonan euron vuositienestien syy on yksi rooli, Tony Stark eli Iron Man. Downey ymmärsi laatia sopimuksen, johon kuuluu prosenttiosuus kaikkien niiden elokuvien tuotosta, joissa hahmo nähdään.

Tony Stark on omantuntonsa haastama upporikas asetehtailija, jolla ei ole supervoimia vaan lentävä asepuku, joka tekee hänestä lähes kaikkivoivan Iron Manin. Stark kärsii alkoholismista, tosielämässä Downey on taistellut päihderiippuvuutta vastaan.

Supersankarien kaavasta on tehty muutamia omintakeisia poikkeuksia. Ilja Rautsi mainitsee suosikikseen Guardians of the Galaxyn, jossa on avaruusoopperan piirteitä ja itseironiaa. Ironinen Deadpool puolestaan on tekevinään pilaa supersankareista ja itsestään.

Sen maailmassa on myös seksiä, joka ei yleensä kuulu supersankarien keskenkasvuiseen kosmokseen. Ryan Reynoldsin näyttelemä hahmo on tahditon suunsoittaja, jota on verrattu toiseen amerikkalaiseen ilmiöön, Donald Trumpiin.

Ilja Rautsi ei usko, että nykyisen kaltainen supersankaritehtailu voi jatkua enää kovin pitkään. Jos jotain uutta ei pian keksitä, kupla puhkeaa.

”Väsymys iskee, sillä kuvio on niin yksinkertainen”, Rautsi sanoo.

”Sarjan ensimmäinen leffa esittelee uuden hahmon. Siinä hahmo käsittelee ristiriitaansa tavallisuuden ja supersankariuden välillä. Seuraavissa elokuvissa vierailevat toiset supersankarit.”

Usein supersankarielokuvat ovat myös taantuneet takaisin sille lapsellisuuden tasolle, josta parhaat sarjakuvat onnistuivat nousemaan. Toiseuden ja ulkopuolisuuden pohdinnat ovat kaukana esimerkiksi uuden Kapteeni Amerikan juonikuvauksesta: ”Age of Ultronin tapahtumien jälkeen päättävät maailman viranomaiset rekisteröidä kaikki ihmisten supervoimat säädelläkseen niitä. Kostajilla on eri käsitys asiasta. Iron Man kannattaa rekisteriä ja Captain America on sitä vastaan.”

Samalla supersankarielokuvista on katoamassa se piirre, joka vuosituhannen alussa veti suuret massat niiden ääreen.

”Yksityiselämä kirjoitetaan tarinoista pois, sille ei enää ole aikaa. Se ei toimi, kun supersankarit ottavat toisistaan mittaa.”

Marvel-ketjussa seuraava suuri juttu on ennennäkemätön yhteenotto, jossa eri elokuvista kootut hahmot pieksevät toisiaan avaruudessa tai toisessa ulottuvuudessa. Tarinan huipennus saapuu valkokankaille vuosina 2018 ja 2019, kun Infinity War -tarinoihin perustuvat kaksi elokuvaa valmistuvat.

”Mitä sitten? Kosmisen yhteenoton jälkeen kaikki on ohi”, Rautsi toteaa.

”Mutta ehkä hahmojen tarinat aloitetaan sitten alusta, uusin näyttelijöin.”

SF Studiosin Räisänen suhtautuu supersankarien tulevaisuuteen optimistisemmin. Tekeminen jatkuu siksi, että supersankaritehtailu pienentää todennäköisyyttä, että yksi suuren budjetin elokuva epännistuu täysin.

”Kun tuoteperhe saadaan toimimaan, riski seuraavan elokuvan tekemiseen on yhä pienempi. Studiot käyttävät elokuvien­ pitkään ja kalliiseen kehittelytyöhön menevät rahan mieluummin markkinatutkimuksiin.”

Tällä hetkellä markkinatutkimukset näyttävät osakkeenomistajille, että supersankarit kannattavat. Viimeisimpien ennusteiden perusteella olisi jo pieni ihme, jos Suicide Squad ei elokuussa menestyisi.

”Riskaabelilla alalla halutaan varmuutta. Tutkimustuloksia vastaan on vaikea väitellä.” SK

Tunnukset Pentti Otsamo

lähde: comicsalliance.com