kohtaamiset

◼	Helene Schjerfbeckin näyttely kiersi Japania ­viime keväänä.
Helene Schjerfbeckin näyttely kiersi Japania ­viime keväänä.

kuvataide

Suomalaiset naistaiteilijat valloittavat Japanissa

Parhaillaan kiertää Marimekko-näyttely, elokuussa esitellään Aino Aallon töitä.

Tove Jansson, ­Helene Schjerfbeck, Armi ­Ratia, Vuokko Nurmesniemi ja ­Maija ­Isola ­sekä uusimpana Aino Aalto – parina viime vuonna suomalaisten naistaiteilijoiden ja -muotoilijoiden näyttelyt ovat kiertäneet ympäri Japania.

Elokuun alussa A4 -galleriassa Tokiossa avataan Aino Aallon työtä arkkitehtina, sisustusarkkitehtina ja muotoilijana esittelevä näyttely. Aino Aalto kiinnostaa, koska nyt ymmärretään aikaisempaa laajemmin hänen merkityksensä arkkitehtuurin luomisprosessissa Alvar Aallon rinnalla. Japanissa kiinnostukselle on toinenkin syy, sanoo Ulla Kinnunen, joka seurasi Suomen Japanin-instituutissa suomalaisten naistaiteilijoiden näyttelyjen vastaanottoa.

”Japanissa on juuri nyt naisen perinteinen asema muuttumassa. Maassa keskustellaan kiivaasti siitä, kuinka naisilla olisi tehtävää muuallakin yhteiskunnassa kuin vain kotona. Aino Aalto oli 1920- ja 30-luvuilla hyvin moderni. Hän yhdisti työn ja kodin, arkkitehdin ja perheenäidin tehtävät.”

Suomalaistaiteilijoiden näyttelyputken aloitti syksyllä 2014 itseoikeutetusti Tove Jansson, ovathan muumit Japanissa suositumpia kuin konsanaan Suomessa. Ateneumin tuottama ja alunperin Ateneumissa esitetty näyttely sai suorastaan haltioituneen vastaanoton.

Kaikenikäiset muumifanit saattoivat nähdä Tove Janssonin muuta tuotantoa sekä myös henkilökohtaisen puolen taiteilijan elämästä. Japanissa vetonaulana oli luonnolliseen kokoon esineistöä myöten rakennettu jäljennös Janssonin ja Tuulikki Pietilän Klovharun kallioluodon mökistä. Näyttely kiersi viidessä taidemuseossa ja sai yhteensä yli 260 000 kävijää. Sitä voi pitää erinomaisena saavutuksena.

Suomen kansainvälisesti tunnetuinta taiteilijaa seurasi Suomen kansainvälisesti arvostetuimman taiteilijan, Helene Schjerfbeckin, näyttely viime vuonna, sekin Ateneumin tuottama. Schjerfbeckin viimeisten vuosien omakuvien sarja on tehnyt voimakkaan vaikutuksen kaikkialla, missä se on ollut esillä. Näin myös Japanissa, kertoo Ulla Kinnunen: ”Kuolemaa lähestyvät omakuvat saivat japanilaiskatsojat itkemään ääneen. Näyttelysaliin piti saada vanhempi naisopas, joka osasi tyynnyttää itkeviä näyttelyvieraita.”

Parhaillaan Japania kiertää Marimekko-näyttely, jossa on vahvasti mukana alkuaikojen suunnittelijoiden Vuokko Nurmesniemen, Maija Isolan, Annika Rimalan ja Liisa Suvannon tuotantoa.

Designmuseon kokoelmista koottu näyttely on tänä ja ensi vuonna esillä kaikkiaan seitsemässä museossa, Tokiossa esimerkiksi arvostetussa Bunkamuran taidemuseossa joulukuussa. Tästäkin näyttelystä tullee yleisömenestys, näkeehän Tokiossa esimerkiksi enemmän marimekko-kasseja kuin Helsingissä.

Aino Aalto on tällä hetkellä ajankohtainen myös New Yorkissa, missä Artek ja Aallot -näyttely on esillä Bard Graduate Center Galleryssä Manhattanilla. Niin New Yorkin kuin Tokionkin näyttelyt on toteutettu yhteistyössä Alvar Aalto -mu­seon kanssa. Tokiossa näyttely on avoinna lokakuun loppuun. J

Timo-Erkki Heino

◼	Roine Stolt (vas.) ja Jon ­Anderson.
Roine Stolt (vas.) ja Jon ­Anderson.

musiikki

Progeveteraanit virkeinä

Stoltin ja Andersonin yhteislevyllä palataan progressiivisen rockin juurille.

Roine Stolt oli vain 17-vuotias liittyessään ruotsalaisyhtye Kaipaan vuonna 1974. Proge eli kultakauttaan ja Jon Andersonin Yes oli noussut musiikkityylin keskeisimpien vaikuttajien joukkoon.

Sittemmin Stolt on luonut uraa soolomuusikkona, sekä uusprogea soittavissa The Flower Kings- ja Transatlantic-yhtyeissä.

Andersonin yhteistyökumppaneihin on erilaisten projektikokoonpanojen ohella kuulunut niin elektronisen musiikin pioneeri Vangelis kuin jazz-viulisti Jean-Luc Ponty. Suomeen Andersonin kytkee vuosikymmenten rakkaus Sibeliuksen musiikkiin.

Invention of Knowledge on Stoltin ja Andersonin ensimmäinen yhteisproduktio. Levy-yhtiön ideasta alkunsa saanut yhteistyö sai miehet pallottelemaan luonnoksia mantereelta toiselle. Kappaleet syntyivät Andersonin aihioista, joita Stolt jalosti ja joiden viimeistelystä duo vastasi yhdessä.

Musiikillisesti Invention of Knowledge on sukua Yesin Tales from Topographic Oceans -albumin kaltaisille progressiivisen rockin mammuteille. Albumin neljästä kappaleesta kolme ensimmäistä ovat moniosaisia teoksia. Levyn päättävä Know... on sekin yli yksitoistaminuuttinen järkäle.

Flower Kings -muusikoista ja Tom Brislinistä muodostuva soittajaryhmä hoitaa tonttinsa laadukkaasti. Taustalaulajina kuullaan useissa nykyprogeyhtyeissä vaikuttavia nimiä. Kappaleiden moniulotteinen sävel- ja sovituskieli viehättävät, joskin huolitellussa tuotannossa olisi ollut varaa tavoitella mukaansatempaavaakin persoonallisuutta. 71-vuotiaan Andersonin ääni soi edelleen entiseen tyyliin. J

rami turtiainen

Anderson/Stolt: Invention of Know­ledge. Inside Out Music 2016.

Sara Stridsberg:Niin raskas on rakkaus. Suom. Outi Menna. 365 s. Tammi 2016.
Sara Stridsberg:Niin raskas on rakkaus. Suom. Outi Menna. 365 s. Tammi 2016.

kirja

Niin raskas on paatos

Stridsbergin hulluuskuvaus luhistuu mahtipontisuutensa alle.

Pohjoismaiden neuvoston palkitsema Niin raskas on rakkaus on ruotsalaisen Sara Stridsbergin ensimmäinen suomennettu romaani.

Osin omaelämäkerrallisen tarinan päähenkilö on 13-vuotias Jackie. Vanhemmat ovat eronneet. Äiti Lone matkustelee. Alkoholisti-isä Jim yrittää itsemurhaa ja lähetetään Beckombergan mielisairaalaan. Hän houkuttelee tytön luokseen yksinäisyyttään lievittämään.

Vierailut venyvät, vuodet vierivät ja sairaalan väki tulee tytölle tutuksi. Rakkaus isään on raskasta, mutta ei mahdotonta. Jim ei ole mikään hirviö, vaan lempeästi pohdiskeleva mies, joka hurmaa kaikki.

Toisella tasolla kirja kertoo Beckombergan sairaalasta, joka on potilaille onnela. Beckomberga perustettiin samaan aikaan kun hyvinvointivaltio kertojan mukaan syntyi, 1932. Kun sairaala lopetettiin 1995, valtiokin alkoi voida pahoin. Sairaalan asukit jäivät heitteille. Tämän syvemmälle Stridsbergin yhteiskuntakritiikki ei iske.

Toivoa tarjotaan sylikaupalla. Jackie saa pojan, joka on ”tuuli hänen sisällään, mahdollisuus, halkeama pimeydessä”. Juuri ennen lapsen tuloa pieni lintu lentää synnytyssaliin, mikä on Stridsbergille ominaista symboliikkaa.

Arvioissa ja blogeissa on ihastelu kirjan lyyristä kuvausta. Kjell Westö sanoo takakannessa, ettei ole lukenut vuosiin mitään näin kaunista.

Kaunista tai vaihtoehtoisesti varsin suurieleistä kielellä maalailua.

Tähdet syttyvät, kun Jim ja Jackie juttelevat. Lone-äitiä elämä ei kosketa kunnolla, vaan hän vetäytyy Jimin kanssa turvaan kuin haavoittunut eläin. Surusta puhutaan surun arkkitehtuurina. Hulluus on mielensisäinen äkkijyrkänne. Puut näyttävät siltä kuin rukoilisivat, mutta ”kuka voi lohduttaa puuta?” kysytään. ”Kevät ehkä, ensimmäinen valo.”

Niin raskas on rakkaus on pakahtua paatokseensa. Tästä taas seuraa se, että herkkyys, johon Stridsberg ilmiselvästi pyrkii, katoaa. J

herman raivio