mielipide

puheenvuoro

Autonomia alennusmyynnissä?

Lappeenrannan opettajankoulutus siirretään Joensuuhun ja poliitikot vaativat yliopiston päätöksen kumoamista. Opetusministeri kertoo television pääuutislähetyksessä, että yliopistojen valintajärjestelmiä muutetaan tämän hallituskauden aikana, mainitsematta ­asian kuuluvan yliopistojen päätösvaltaan. EK moittii yliopistojen ”suojattua” asemaa, kertoo Helsingin Sanomien otsikko.

Näillä esimerkeillä on yhteinen piirre: yliopistojen autonomiaa ei niissä arvosteta. Mutta miksi se on ongelma?

Euroopan yliopistojen liiton selvitys vuonna 2009 osoitti autonomian tason vaihtelevan huomattavasti organisatorisen, rahoituksellisen, henkilöstöpoliittisen ja akateemisen autonomian osalta. Järjestö totesi yliopistojen autonomian kehittämisen olevan avain sille, että ne pystyvät vastaamaan uusiin haasteisiin yhä monimutkaisemmassa ja kansainvälisemmässä toimintaympäristössä.

Hyvä yliopisto pyrkii useisiin opetukseen, tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen liittyviin tavoitteisiin. Yliopisto ei ole yritys, jonka menestymisen tärkein viimekätinen mittari useimmiten on tuloslaskelman viimeinen rivi.

Hyvän tutkimuksen ja opetuksen vaatima luovuus ja kriittisyys edellyttävät, että tutkijoille ja opettajille taataan merkittävä liikkumavara ja itseohjautuvuus. Samalla on selvää, että rajallisten resurssien tilassa tarvitaan myös strategista ohjausta. Näidenkin vaatimusten onnistnut yhdistäminen edellyttää yliopiston luonteen syvällistä ymmärtämistä.

Yliopiston keskeisten kehittämistoimien vaikutukset saattavat näkyä vasta vuosikymmenien kuluttua. Tilaajien ja rahoittajien – eli politiikan – pakostakin lyhyen perspektiivin vaatimukset on osattava sopeuttaa yliopiston pitkäaikaiseen kehittämisperspektiiviin.

Yliopiston ohjaaminen vaatii monipuolista tasapainoilua, joka voi onnistua vain jos syvällisesti ymmärretään yliopiston olemusta ja luonnetta.

Siksi yliopiston autonomia on tärkeä. Ulkopuolinen ohjailu on parhaimmillaankin vain ulkokohtaista indikaattorien seurantaa ja palkitsemista. Tällaista toki tarvitaan järjestelmän dynamiikan tukemiseksi, mutta on myös ymmärrettävä ohjailun rajat.

Autonomia on yhteiskunnallisesti tärkeä myös sananvapaudellisista syistä: autonomia turvaa yliopiston kriittisen ja kyseenalaistavan roolin säilymistä. Yliopistojen tehtävänä on pitää ovet auki maailmaan, silloinkin kun poliittiselta kentältä kantautuu nuivempia viestejä.

Tämän vuoksi yliopistojen autonomiaa vähättelevä puhe huolestuttaa.

Tässä ilmapiirissä julkisuudessa esitetyt vaatimukset yliopistolain avaamisesta ovat huonosti harkittuja. En välttämättä luottaisi siihen, että hallitus, joka äsken on toteuttanut Suomen historian mittavimmat yliopistoleikkaukset, osaisi säännellä yliopistojen toimintaa paremmin kuin yliopistot itse.

Yliopistolailla luotua yliopistojen muodollista autonomista asemaa ei kannata asettaa uhanalaiseksi. Yliopistojen pitkässä aikaperspektiivissä laki on avannut yliopistoille mahdollisuuden kasvattaa myös taloudellista autonomiaansa. Vaikka toivonkin, että jatkossakin valtiovalta on pohjoismaisen hyvinvointivaltion perinteen velvoittamana kiinnostunut rahoittamaan korkeinta opetusta ja tutkimusta, yliopiston monipuolisemmat rahoituslähteet ja suuremmat omat puskurit rakentavat suojaa liian yksipuolisen taloudellisen riippuvuuden aiheuttamia riskejä vastaan. J

thomas wilhelmsson

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kansleri.

kirjeitä

Koraani ja Yle

Kansanedustaja Maria Tolppasen haastatteluun (SK 27/2016) oli livahtanut harhaanjohtava väite.

Jutun mukaan: ”Tolppanen ei ole muuttanut kantaansa, jonka mukaan Koraania ei pitäisi lukea Ylen radiokanavilla. ’Jos Koraania luetaan, pitäisi myös selittää, mitä eri ilmaisut tarkoittavat. Pelkkä lukeminen saattaa provosoida joitakuita johonkin’, hän muotoilee.”

Yle Radio Yhdessä tosiaan luet­tiin Koraani 60 osassa vuonna 2015. Hankkeen perustava idea oli tekstien selitys, jota kansanedustaja kaipasi. Jokaisen jakson alussa professori Jaakko Hämeen-Anttila ja imaami Anas Hajjar keskustelivat siitä, mitä tullaan kuulemaan ja asettivat tekstit historialliseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen kontekstiinsa. Luentasarja keskusteluineen on yhä kuunneltavissa Yle Areenassa. J

Kaj Färm

Ohjelmapäällikkö, Yle Radio 1

Mitä kuoleman jälkeen?

Pastori Petri Hiltunen (SK 27/2016) ihmettelee, kuinka pastori Leena Huovinen saattaa väittää, että ”kaikki on arvailua”, kun puhutaan kuolemanjälkeisistä asioista.” Hiltunen korostaa, että kysymys on Raamattuun perustuvasta ilmoituksesta ihmisille ja että ”ihmisen kuolemanjälkeinen tila ei riipu suorituksista, vaan yksin armosta ja yksin uskon kautta.” Hiltunen vielä lisää, että ”omilla suorituksilla eli ansioilla päädytään kristinopin mukaan sinne huonompaan paikkaan.”

Emmeköhän me useimmat ihmiset kuitenkin aprikoi, mitä kuoleman jälkeen todella mahtaa tapahtua. Kukaan ei ole palannut kertomaan. 2000 vuotta sitten saimme sen ilmoituksen, josta kristinusko opettaa, mutta on ymmärrettävää, että moni silti miettii tai tulkitsee tätä asiaa­ omintakeisesti. J

HARRY BLÄSSAR

Helsinki

Kansanäänestystä tarvitaan

Valtaosa perussuomalaisten kansanedustajista on sitä mieltä, että EU:ssa ja eurossa pysymisestä on järjestettävä kansanäänestys. Suomessa ei kysytty kansan mielipidettä Euroopan talous- ja rahaliittoon liittymisestä. Ruotsi teki toisin ja säilytti oman valuutan.

Ruotsin kruunu kelluu, vienti vetää, kilpailukyky on kunnossa ja talous kasvaa neljä prosenttia, Suomessa alle prosentin. Ruotsin valtiovarainministeri Magdalena Andersson sanoi: ”On selvää, että kriisivuosina meille oli eduksi oma valuuttamme.” (HS Talous 9.7.).

Suomen nettojäsenmaksut ja tullimaksujen tilitykset EU:lle jäsenyysajalta ovat olleet miljardeja. EU:n talous- ja rahaliiton jäsenenä vastuumme kriisimaiden veloista ovat nelisen miljardia. Venäjä-pakotteiden vaikutus maatalouden kriisiin on ilmeinen. EU-jäsenyyttä turvallisuuden takaajana liioitellaan. Talousnobelisti Paul Krugmanin mielestä Suomi maksaa nyt eurojäsenyydestä.(HS 27.11.2011). Kansanäänestykselle on tilaus. J

Taito Taskinen

Kuopio

Oikaisu

Munkkivuoren ostoskeskuksesta kertovassa jutussa (SK 28/2016) oli Zadonna-vaateliikkeen omistajan Riikka Järnholmin ikä väärin. Hän on 50-vuotias. J

Sähköposti:

sk.kirjeet@otavamedia.fi

Osoite: Suomen Kuvalehti, Kirjeitä,

Maistraatinportti 1,

00015 OTAVAMEDIA