kohtaamiset

◼	Ramones esiintyi ­Provinssirockissa 1988. Dee Dee ­Ramone (vas.) ja ­Joey Ramone.
Ramones esiintyi ­Provinssirockissa 1988. Dee Dee ­Ramone (vas.) ja ­Joey Ramone.

Musiikki

One, two, three, four!

Ramonesin ensimmäinen albumi on yksi rockin historian peruskivistä.

Levyn kansikuvassa seisoo neljä miestä tiiliseinän edessä. Heillä on mustat hiukset, nahkatakit, farkut ja halvat kumitossut. Heistä kukaan ei ole enää elossa.

Ramonesin ­alkuperäisillä jäsenillä oli poikkeuksellisen huono tuuri. Heistä kolme kuoli syöpään. Basisti Dee Dee Ramone menehtyi heroiinin yliannostukseen.

New Yorkissa vuonna 1974 perustetun Ramonesin ensimmäinen albumi ilmestyi keväällä 1976. Usein sitä pidetään punkin lähtölaukauksena. Esimerkiksi Sex Pistolsin ainoa albumi julkaistiin vasta syksyllä 1977.

Ramonesin debyytti kestää alle puoli tuntia. Sen 14 biisiä ovat lyhyitä, nopeita, melodisia ja äänekkäitä. Sanoitusten aiheina toimivat muun muassa ihmissuhteet, liiman haistelu, prostituutio ja väkivalta.

Ilmestyessään Ramones-albumin kaupallinen menestys oli mitätön. Se ylsi Yhdysvaltojen albumilistalla sijalle 111.

Nykyään Ramones-kiekkoa pidetään yhtenä rockin histo­rian peruskivistä. Yhtyeen t-paitoja voi ostaa jopa Hennes & Mauritz -vaatekaupoista.

Suomessa Ramones esiintyi ensimmäisen kerran toukokuussa 1977 Helsingin Kulttuuritalolla ja Tampereen Tekulla. Vähän aiemmin oli ilmestynyt yhtyeen toinen albumi Leave Home.

Tampereen keikalla olivat läsnä myös aloittelevan Eppu Normaalin jäsenet.

”Ramones oli bändi, josta me kaikki tykättiin. Porukalla hyväksyttiin, että tässä on kova meno”, kertoo Eppu Normaalin rumpali Aku Syrjä.

”Kun Ramones tuli Tampereelle, se piti tietenkin nähdä. Siellä sitten istuttiin luentosalissa ja katsottiin rajua punkbändiä.”

Ramonesilla on maine yksinkertaisena ja kaavamaisena yhtyeenä, mutta sen jäsenet eivät olleet eilisen teeren poikia. He olivat soittaneet bändeissä jo ennen Ramonesia ja tiesivät mitä tahtoivat.

Ramonesin debyytti äänitettiin nopeasti ja halvalla, mutta kaikki oli tarkoin harkittua. Suunnitelmat kantoivat jopa paljon kyseistä levyä pidemmälle. Jo ennen kuin sitä ruvettiin tekemään, bändillä oli lista 35 biisistä, jotka se halusi äänittää mahdollisimman pian.

”Ramones toi yksinkertaisen, menevän popkappaleen takaisin. Se oli se säväyttävä juttu. Ja tietenkin se, että olihan Ramones kaikin puolin raisumpi kuin vaikka Beatles”, kuvailee Aku Syrjä.

Piakkoin julkaistavalla juhlapainoksella Ramones-levy on levitetty kolmelle cd:lle ja yhdelle vinyylilevylle. Ensimmäisellä cd:llä on varsinainen albumi sekä stereo- että monoversiona. Toisella kuullaan lähinnä demoja ja kolmannella kaksi lähes identtistä livesettiä.

Vinyylille on kaiverrettu levyn monomiksaus.

Lavalla Ramones kaahasi biisinsä läpi vielä nopeammin kuin levyillä. Se teki suuren vaikutuksen Eppu Normaalin jäseniin.

”Me kehitettiin se juttu aika äärimmilleen. Myös meidän keikoilla tempot oli 70-luvun lopulla ihan järjettömiä”, sanoo Aku Syrjä.

”Me haettiin biiseihin maksiminopeutta, millä ne pysyi läjässä. Se oli vähän kuin urheilua. Kun intoa piisasi ja toistojen määrät olivat valtavia, niin kyllähän siinä nuori ihminen kehittyi.” J

tero alanko

Ramones, Ramones: 40th Anniversary Deluxe Edition. Rhino. ­Ilmestyy 9. syyskuuta.

Eppu Normaali esiintyy Tampereella Ratinan stadionilla 6. elokuuta.

◼	Red Hot Chili Peppers.
Red Hot Chili Peppers.

levy

Rentoa ja välitöntä

Red Hot Chili Peppersin oli pakko muuttua.

Joskus on helppo huomata, mikä on vialla. Stadium Arcadium -levy (2006) oli niin pitkä, että kukaan ei jaksanut kuunnella sitä alusta loppuun. I’m With You -albumi (2011) taas oli niin tavallinen, että jopa Red Hot Chili Peppersin fanit unohtivat sen saman tien.

Nyt kalifornialaisella bändillä on apunaan uudet yhteistyökumppanit. Tuottaja Danger Mousen meriittilistan nimiä ovat esimerkiksi Beck ja The Black Keys. Levyn miksannut Nigel Godrich kuuluu Radioheadin luottomiehiin. Veikkaan, että heidän vaikutuksensa The Getaway -levyn rentouteen ja välittömyyteen on suuri.

Red Hot Chili Peppersin soundi The Getaway -levyllä on muuttunut mutta tunnistettava. Nyt ei edes tavoitella turboahdettua stadionsoundia. Siksi musiikki on todella helposti kuunneltavaa.

Usein rumpali Chad Smith ja basisti Flea leipovat rytmi­taustan läjään kuin muina miehinä, sortumatta turhaan machoiluun tai näyttämisen haluun. Laulaja Anthony Kiedis vuorottelee tuttuun tapaan rytmikkään puhelaulun ja melodisemman ilmaisun välillä. Hänen tekstinsä ovat monin paikoin samaa hölynpölyä kuin ennenkin.

Kitaristi Josh Klinghofferin monipuolinen tyyli tuo mieleen edeltäjänsä John Fruscianten. Heidän vaikutteensa ovatkin hyvin samanlaiset, Jimi Hendrixistä 1980-luvun omapäisiin postpunk-muusikoihin. Ja heidän soittonsa Red Hot Chili Peppersin ylivoimaisesti kiinnostavin musiikillinen elementti. J

tero alanko

Red Hot Chili Peppers, The Getaway. Warner Bros. 2016.

Vesa Heikkinen ja  Tapio Pajunen:Kansalaistaito. Miten politiikkaa voi ymmärtää, jos sitä voi ymmärtää? 351 s. Teos 2016.
Vesa Heikkinen ja Tapio Pajunen:Kansalaistaito. Miten politiikkaa voi ymmärtää, jos sitä voi ymmärtää? 351 s. Teos 2016.

kirja

Kansalaistaidon kurssi

Ihmiset tarvitsevat politiikan kielen taitoa.

Politiikassa tapahtumia kuvataan usein tienä, kulkemisena tai matkana. Puhutaan niin Kreikan kuin Suomenkin tiestä, junista, joiden kyydistä jäämme tai risteyksistä, joissa on tehtävä oikeita valintoja, esitellään tiekarttoja ja suuntaviivoja.

Kielentutkija Vesa Heikkistä ja politiikan toimittaja Tapio Pajusta puhuttelee politiikan kieli. Sitä he ovat syynänneet Ylen ohjelmassa Puheet päreiksi. Kirjassa Kansalaistaito Heikkinen ja Pajunen opettavat kansalaisille politiikan luku- ja kirjoitustaitoa. Sen he tekevät demokratiaa kunnioittaen, letkauttelevaa huumoria viljellen ja ajankohtaisin esimerkein.

Kirjassa tarkennetaan katse niin Alexander Stubbin sori siitä -lausahdukseen kuin Jyrki Kataisen kyynelten kostuttamaan Kanerva-puheeseen. Juha Sipilän lempilapsi yhteiskuntasopimus puretaan kärsivällisesti osiin.

Politiikan kentillä taistellaan sanojen merkityksistä. Valta määritellä sanojen tulkinnat on usein niillä, joilla on valta muutenkin. Politiikkaa tehdään kielellä, mutta ennen kaikkea kielessä.

Taloustermeilläkin tehdään politiikkaa. Tämä tulee muistaa aina kun joku alkaa puhua vakavalla naamalla tuottavuusloikasta tai kilpailukyvystä.

Pronominien käyttöön on myös syytä kiinnittää huomiota. Kun Jorma Ollila ilmoittaa, että ”meidän suomalaisten ei tule elää yli varojemme”, se kuulostaa härskiltä, katteettomalta me-pronominilla propagoinnilta. Viesti tinkimisestä olisi viisaampaa suunnata vain niille, joilla on mistä tinkiä.

Kansalaisuuden arvostamisen luulisi olevan itsestään selvää, mutta ehei. Kirjoittajat lainaavat mediatutkija Anu Koivusta, joka analysoi keskustan, kokoomuksen ja Sitran kauppaamaa ”strategista hallitusohjelmaa”. Ohjelmasta löytyy kaikenlaista hankkeista prosesseihin. Puuttuu vain kaksi: kansalaiset ja demokratia. J

herman raivio