Uutisviikko

raha

Euroalue testissä

Italian pankkikriisi horjuttaa pankkiunionia.

Italialla on mennyt jo pitkään huonosti, ja brittien Brexit-kansanäänestyksen jälkeen sillä menee vielä huonommin.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi 12. heinäkuuta, että Italian bruttokansantuote kasvaa tänä vuonna vain vajaan prosentin ja ensi vuonna vain hiukan enemmän.

Italia kärsii pitkästä ja syvästä taantumasta. Maan bkt noussee huippuvuoden 2008 lukuihin vasta vuonna 2025.

Pankit ovat maan akuutein ongelma. Niiden surkea kunto johtuu osin taantumasta, osin siitä, että niitä on johdettu huonosti.

Markkinat jännittävät Italian tilannetta taas 29. heinäkuuta, jolloin EU:n pankkiviranomainen EBA julkistaa suurten pankkien stressitestin tulokset.

Arviot Italian pankkien uuden pääoman tarpeesta vaihtelevat 10 miljardista eurosta 100 miljardiin. Yksityisiltä sijoittajilta rahaa ei tipu. Viime kuukausina pankkien osakekurssit ovat romahtaneet.

Johtopäätös on siis selvä: julkisen vallan on otettava vastuu. Lehtitietojen mukaan Italian pääministeri Matteo Renzi ja Italian keskuspankin pääjohtaja Ignazio Visco ajattelevat, että kriisipankit pitäisi pääomittaa valtion varoin. Myös Euroopan keskuspankin (EKP) portugalilainen varapääjohtaja Vítor Constâncio on samoilla linjoilla.

Näinhän pankit on yleensä pelastettu – veronmaksajien rahoilla tai takuulla – ja samalla turvattu yritysten, kotitalouksien ja osin myös valtion rahoitus.

Nyt asia on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Euroalue on näet siirtynyt pankkiunioniin, jonka lainsäädäntö rajoittaa merkittävästi valtion­tuen käyttöä pankkien taseiden paikkaamiseksi.

Pankkiunionin tavoite on katkaista heikkojen valtioiden ja huonojen pankkien kohtalonyhteys ja säästää veronmaksajien rahaa.

Tavoitteeseen pyritään toteuttamalla sijoittajanvastuu. Ensin kriisipankin tappioita kattavat osakkeenomistajat ja muut sijoittajat, joilla on salkussaan pankin velkapapereita. Vasta sen jälkeen tulee julkisen ”kriisinratkaisijan” vuoro.

Valitettavasti pankkiunionin arkkitehtuuri on tältä osin huonosti suunniteltu – nimenomaan Italiaa ajatellen.

Sijoittajanvastuu piti sälyttää ennen muuta pankeille, vakuutusyhtiöille ja sijoitusrahastoille, mutta Italiassa tavallisilla kansalaisilla on pankeilta noin 200 miljardin euron velkapaperisaatavat.

Renzillä on edessään lokakuussa 2016 kansanäänestys poliittisista uudistuksista, jotka tehostaisivat merkittävästi maan päätöksentekoa.

On suuri vaara, että hän kärsii tappion ja joutuu eroamaan, jos kadunmies, tavallinen eläkesijoittaja, joutuu pankkikriisin maksumieheksi. Potin korjaisi luultavasti eurokriittinen Viiden tähden liike.

Kyse on siitä, miten poliitikot soveltavat kriisinratkaisun pelisääntöjä. Saksalle ja sen hengenheimolaisille pankkiunionin uskottavuus on ymmärrettävästi johtotähti, ja ne haluavat estää valtiontuen pankeille. Liittokansleri Angela Merkel on sanonut, ettei pankkiunionin sääntöjä voi muuttaa vähän väliä.

Jos tämä linja voittaa, sillä voi olla kova hinta. Se voi johtaa spekulaatioon Itexitistä, mikä taas lisäisi koko Euroopan epävakautta.

Toivottavasti Suomen hallitus ymmärtää Italian ongelmat ja toimii joustavasti niiden ratkaisemiseksi.

Italian asia on meidänkin asiamme. J

kustaa hulkko

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

ITALIAN pankkien mahdollinen  lisäpääoman tarve. Lähde: Goldman Sachs.
ITALIAN pankkien mahdollinen lisäpääoman tarve. Lähde: Goldman Sachs.

Pankeilla kymmenien miljardien pääomavaje

Italian luotonottajien hoitamattomien lainojen määrä on 360 miljardia euroa. Italian bkt:sta tämä potti on viidennes ja pankkien lainakannasta 18 prosenttia.

Luottotappioksi niistä on kirjattu 160 miljardia euroa, joten jäljelläolevien ongelmalainojen määrä on 200 miljardia euroa. Vastaavien vakuuksien arvo on 120 miljardia euroa. Italian lainsäädännön takia vakuuksien realisointi on hidasta.

75 prosenttia hoitamattomista lainoista on pk-yrityksillä. Kolmella neljästä ongelmavelallisesta on pieni, alle 75 000 euron laina.

Italian pankit tarvitsevat uutta pääomaa pysyäkseen pystyssä. Sitä tarvitaan myös siksi, että jumiutunut luotonanto normalisoituisi ja talouskasvu käynnistyisi.

Arviot lisäpääoman tarpeesta vaihtelevat muutamasta miljardista eurosta 100 miljardiin euroon. J