mielipide

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kolumni

Koulutustasoltaan eksyneet

Korkeakoulut ovat olleet Sipilän hallituksen hampaissa ehkä enemmän kuin mikään muu taho. On leikattu rahoitusta, puututtu niin opetukseen kuin tutkimukseenkin. Pääsykokeista halutaan eroon ja korkeakoulujen määrää halutaan pienentää.

Nyt opetusministeriöllä on lisää suunnitelmia: tulevaisuudessa korkeakouluille halutaan jakaa rahaa sen perusteella, ovatko valmistuneet työllistyneet koulutustasoaan vastaavasti.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen asettaman työryhmän mallissa esitetään, että laadullinen työllistyminen olisi yksi korkeakoulujen rahoituskriteeri vuodesta 2019 alkaen. Grahn-Laasosen mukaan muutoksella halutaan edistää työllisyyttä ja kannustaa korkeakouluja yhteistyöhön työelämän kanssa. ”Koulutustasoa vastaava työllistyminen kertoo, että korkeakoulun antama koulutus on laadukasta”, ministeri kertoi opetusministeriön viikon takaisessa tiedotteessa.

En tiedä, mistä kohtaa lähtisin purkamaan työryhmän onnetonta ajatusta. Ensinnäkään opintoputken alku- ja loppupään ei pidä olla liian riippuvaisia toisistaan. Ihmisiä koulutetaan sellaista yhteiskuntaa varten, jota ei vielä ole, kun opinnot alkavat.

Rahoitusmallilla tähdättäisiin ilmeisesti siihen, että huonosti työllistyville aloille koulutetaan vähemmän väkeä. Koulutuspaikkojen leikkaamisessa pitää aina olla hyvin tarkkana. Nyt saatetaan leikata koulutuspaikkoja aloilla, joilla kysyntää olisi rutkasti viiden, ehkä kymmenen vuoden päästä. Muutosta ei voi ennustaa, mutta silti siihen pitää varautua. Globaalissa maailmassa kaikki käy nopeasti – ja toisaalta Suomen kokoisessa maassa yhdenkin ison firman mahalasku voi näkyä yksittäisten alojen hetkellisissä työllisyysluvuissa.

Koulutustasoa vastaavaan työllistymiseen nojaava rahoitusmalli joutuisi välittömästi määritelmä- ja mittausongelmiin. Mikä on koulutusta tai koulutustasoa vastaavaa työtä? Useimmat korkeakoulututkinnot ovat luonteeltaan sellaisia, ettei yhtä ainoaa ammattia tai yhtä ainoaa porrasta yritysorganisaatiossa kerta kaikkiaan ole.

Malli myös suosisi ”yleispäteviä” aloja. Suomessa osataan palkata diplomi-insinöörejä ja kauppatieteilijöitä tehtävään kuin tehtävään, mutta humanisteja tai luonnontieteilijöitä ei. Näkyykö suomalaisia luonnontieteilijöitä johtopaikoilla?

Sanoma Oyj:n toimitusjohtaja, hollantilainen Susan Duinhoven sentään on koulutukseltaan fysikaalisesta kemiasta väitellyt tohtori.

Onko Susan Duinhoven koulutustasoaan vastaavassa työssä? Ehdottomasti.

Olenko minä koulutustasoani vastaavassa työssä, vai saisiko Helsingin yliopisto uudessa rahanjakomallissa sanktioita siitä, että tohtoriksi väitelleestä perinnöllisyystieteilijästä tulikin kirjailija ja kiukkuinen kolumnisti?

Jo nyt yliopistoissa on tehty paljon valmistuvien työllistymisen parantamiseksi. Opintoihin kuuluu aiempaa enemmän työelämään valmentavia opintoja, ja väylää akateemiseen yrittäjyyteen on pyritty leventämään. Yliopistoista löytyy tukipalveluita ja yrityshautomoita.

Hallitus voisi välillä suunnata katseensa korkeakoulujen sijasta yritysmaailmaan. Kun moitiskellaan korkeakoulujen ja elinkeinoelämän suhdetta, syyllistä voisi etsiä siitä toisestakin osapuolesta. Mikä yritysten asenteessa mättää, kun luonnontieteilijöitä, humanisteja tai tutkijakoulutettuja ei osata työllistää?

Todellisuudessa hallitus yrittää päästä helpolla. On helpompi ottaa kuristusote korkeakouluista kuin pyrkiä vaikuttamaan elinkeinoelämään. J

Uusimmat