Tunturisiepoista tuli triathlonisteja

Ylin nappi on auennut, kellon koko kasvanut ja käsilaukussa loistaa valmistajan logo. Aika on muuttanut suomalaisen johtajan ruotsalaisemmaksi.

Tunturisiepoista tuli triathlonisteja

Ylin nappi on auennut, kellon koko kasvanut ja käsilaukussa loistaa valmistajan logo. Aika on muuttanut suomalaisen johtajan ruotsalaisemmaksi.

TEKSTI KARO HÄMÄLÄINEN KUVAT SAMPO KORHONEN TYYLI ANNA INTOVUORI

TEKSTI KARO HÄMÄLÄINEN KUVAT SAMPO KORHONEN TYYLI ANNA INTOVUORI

Kansanperinnekin osoittaa, miten suomalainen mies on osoittanut miehuutensa: juomalla ja urheilemalla. Kansakunnan kaikille elämänaloille ulottuvan johtajan Urho Kekkosen ympärille kehrätty legenda yhdistää myyttisen uroon tunnusmerkit sekä sanavalmiuden ja luonteen kulmikkuuden.

Myytissä ahkeran kupinkumoamisen jälkeisenä aamuna presidentti hiihti Lapin keväthangilla muut uuvuksiin ja vielä kymmenen kilometriä päälle. Vastatuuleen.

Se oli 1900-lukua se.

Nykyajan yrityssuhteita ei hoideta Koskenkorvan ja sinisen Rexin voimalla tunturimaisemissa. Ei ehditä. Eikä varsinkaan haluta.

Vuosikymmenet ovat muuttaneet kuvaa johtajan tavoiteltavista ominaisuuksista. Samalla suomalaiset johtajat ovat muuttuneet. ”Miesjohtajat ovat ruotsalaistuneet: väriä pöksyissä ja sukissa, geeliä tukassa. Naisjohtajat pimumaistuneet: hihatonta blondia vuittoneissa”, tiivistää johtajia eri vuosikymmenillä nähnyt johtaja.

Hänkin on nainen niin kuin yhä useampi 2000-luvun johtaja. Erityisesti henkilöstöasiat, viestintä ja sijoittajasuhteet ovat naisten johdossa.

Romaanissaan Jumalan sana kirjailija Kari Hotakainen laittaa päähenkilönsä Jukka Hopeaniemen matkustamaan Jaguarissa Lapista Helsinkiin esiintymään televisiohaastattelussa.

Hopeaniemen matka on suomalaisen johtajan matka pienen piirin kähminnöistä läpinäkyvyyden aikaan, jossa tärkeitä eivät ole vain asiat vaan myös ja ehkä jopa ennen kaikkea se, miltä asiat näyttävät ulospäin.

Hopeaniemi autonkuljettajineen ja Jaguareineen on ulkoisilta merkeiltään kiinni vielä vanhassa. Nykyjohtaja haluaa korostaa kansanomaisuuttaan. Se ei estä firman yleisessä edustuskäytössä olevan pitkän mustan ja kuljettajan käyttämistä sellaisissa tilaisuuksissa, jossa yhtiön menestyksen näyttäminen kuuluu asiaan.

Vapaa-aikanaan johtaja tarttuu itse työsuhde-Audinsa tai -Bemarinsa rattiin. H­ybridi se vasta hyvältä kuulostaakin. Auto saa olla SUV, mutta avomalli on liiallista pröystäilyä. Turvallisuutta lisäävät laitteet ja parkkitutkat sopivat, nahkaistuimet eivät. Auton sisäinen audiojärjestelmä lisää matkustusmukavuutta, mutta tuhkakuppi – hyihyi. Kysykää vaikka Merja Ailukselta.

Tuhkakuppiin ei syljetä. Sillä sitä ei ole.

Urheilusta ja alkoholista johtajan suorituskyvyn mittariksi ja mahdin osoittajaksi on valikoitunut urheilu. Johtajan elämäntavat ovat terveelliset.

Se on ainakin julkikuva. Yrityksen tapahtumissa johtaja ei humallu vaikka mieli tekisi. Hän ei sulloudu työpaikan läpinäkyvään tupakkakoppiin eikä palelluta sormiaan savuttelemalla sivuoven pielessä. Johtaja kertoo intranetissä korostetun pirteästi, että lounasravintolassa vietetään antioksidanttiviikkoa tai tarjotaan tästä päivästä alkaen vain lähileipomon tuotteita.

Johtajan tulee osoittaa hallitsevansa itsensä. Se on edellytys sille, että vastaavaa voi vaatia alaisilta. Ei alkoholi ole kadonnut, eivät sen ongelmat. Eivät työntekijöiltä, eivät johtajilta.

Yhtä tabu aihe on usko. Myös ne johtajat, jotka ovat kertoneet uskostaan, välttelevät aihetta tai lyövät sen leikiksi.

Yritystoiminta on joukkuelaji, mutta johtaja on yksilöurheilija. Liikunta on hänen omaa aikaansa, vapaa-aikaa, jolle pitkä juoksu-, pyöräily- tai hiihtolenkki antaa hyvän syyn vetäytyä perhevastuista. Joukkuelajissa johtaja joutuisi olemaan taas sitä, mitä hän on työssäkin – johtaja – ja kukapa haluaisi olla johtaja kaiken aikaa?

Perhevastuut tietenkin kuuluvat suomalaiselle nykyjohtajalle. Puolison ei tarvitse uhrautua kumppaninsa uran takia. Lapsen vieminen harrastukseen on hyväksytty syy lähteä kokouksesta.

Yksilöurheilun tuloksia käydään silloin tällöin läpi kaveriporukassa. Ehkä lähdetään yhdessä Berliinin maratonille – tai mieluiten Bostoniin, sillä jo sinne pääseminen on osoitus hyväkuntoisuudesta.

Vaikka liiketoiminta on tiimityötä, johtaminen on yksilöurheilua. Yrittäjä on yksin, palkkajohtajat kiertävät koko ajan nopeammin seurasta toiseen niin kuin SM-liiga-valmentajat.

Kun hallitus ei voi erottaa itseään, se vaihtaa valmentajaa. Siksikin johtajan on pidettävä itsensä kaiken aikaa markkinakelpoisena, Kobe-härän sisäfileenä.

Lihastakin pitää olla sen verran, että siitä näkee, että sen eteen on joutunut tekemään töitä. Salil eka, salil vika, laulaa Jari Sarasvuo.

Yritykset panevat johtoryhmänsä Firstbeat-sykevälimittauksiin, jotka paljastavat stressin määrän sekä liikunnan ja palautumisen tehokkuuden. Tarkoitus on hyvä ja tavoite hyvinvointi, ja sujuvasti siinä sivussa yhtiö tulee muistuttaneeksi, että johtajan on velvollisuus pitää huolta terveydestään. Jos työ stressaa, työntekijän on syytä palautua siitä. Sitä varten on olemassa vapaa-aika.

Onko valvonnan maksimi siinä, että yritys tulee ihon ja aluspaidan väliin tarkkailemaan johtajiensa sydämenlyöntejä?

Väsyä ei saa, eikä sitä ainakaan saa tunnustaa. Johtajistossa vallitsee machokulttuuri, joka ei katso sukupuolta.

Johtaja sopii aurinkoiseksi kesäpäiväksi lounaan Carusel-kahvilaan Helsingin eteläkärkeen. Takki viihtyy tuolinkarmilla, käsi rennosti sen päällä, jotta muhkea kello näkyy.

Kellon merkitys statusesineenä on kasvanut, kun siitä on tullut tarpeeton. Kellollaan johtaja viestittää, että hänen aikansa on ei vain kallista vaan myös arvokasta. Keskustelukumppanin on syytä arvostaa sitä uhrausta, jonka johtaja on tälle suonut omasta aikabudjetistaan.

Johtajan kello ei hälytä seuraavaan ko­koukseen, eikä sitä tee kännykkäkään. Avokonttoreissa visertävät Nokian puhelinten palaverihälytykset ovat keskijohdon tuntomerkki. Kutsuääniviserryksin ja räpeltämällä kännykkäänsä pikkupomot manifestoivat kiireisyyttään. Isojen johtajien ei tarvitse. He säätelevät itse aikaansa.

Käsilaukku on naisen kello. Se nostetaan tuolille, ja aika usein sen kyljessä on monogrammikuvio LV, vaikka omistaja ei ole Liisa Voutilainen eikä Laura Virtanen.

Vaikka Lammio-johtajien uudesta tulemisesta on puhuttu, johtajan ihannetyyppi on ylivoimaisesti Koskela, epämuodollinen, herrojen metkuille haistatteleva mutkaton pomo. Energisellä esimerkillään hän nostaa henkeä eli team spiritiä niin kuin kalvoissa lukee.

Aina hyväkään yritys ei tuota haluttua lopputulosta. Olli-Pekka Kallasvuota auttoivat varmasti erinomaiset tyylikonsultit ja esiintymisvalmentajat, mutta hänestä tuli vain hidastettu ja rakeinen mustavalkokopio Steve Jobsista. Seuraukset ovat tunnetut.

Rentouttaan johtaja korostaa pukeutumisella. Start upeissa huppari on jo dress code, mutta isonkin firman toimitusjohtaja voi hyvin viettää konttoripäivää farkuissa, paidassa ja pikkutakissa. Tai neuleessa, jos se on Gantin.

Överiys yksityiskohdissa korostaa johtajan riippumattomuutta normeista. Omistajajohtajan ei tarvitse kumarrella ketään, ja sen hän voi näyttää pukeutumisellaan tai suhtautumisellaan aikatauluihin ja yhteydenottoihin.

Samakuosisen solmion ja taskunenäliinan käyttäminen ei silti ole hallittu poikkeus vaan tyylivirhe.

Tyylikkyyttään voi osoittaa käyttämällä paitaa, jonka hihansuista paistavat nappien sijaan kalvosinnapit. Ehkä rintataskuun on kirjailtu omat nimikirjaimet korostamaan paidan yksilöllisyyttä. Mittatilauspaitojen tilaus onnistuu helposti netistä, kunhan on kerran vaivautunut otattamaan itsestään mitat ja muistanut pysyä samoissa mitoissa.

Teknologia tekee johtajasta tavoitettavan. Siinä missä Jorma Ollilan Nokian johto mahdottoman kännykkämenestyksen kynnyksellä kokoontui palaveeraamaan sunnuntai-iltapäivisin, nykyjohtaja kaitsee laumaansa sähköposteilla ja tekstiviesteillä, jotka voi lähettää hiihtolenkin taukopaikalta tai veneen ruorin takaa.

Johtajat ovat uuden teknologian käyttäjiä. Palaveritietokoneeksi riittää usein iPad, ja se on juuri iPad, ei Samsung Galaxy.

Tuotemerkillä on väliä paitsi teknologiassa myös pukeutumisessa. Jos jonkin vaatteen sopivuudesta on epävarma, epävarmuuden voi poistaa satsaamalla oikeaan logoon. Jos haluaa käyttää farkkuja, niistä on paras maksaa enemmän kuin puvunhousuista. SK