HÄN

TEKSTI ULLA-MAIJA PAAVILAINEN KUVAT PETRI KAIPIAINEN

Timo Kosonen

Ilmajoen musiikkijuhlien johtaja kaataa oopperan väliajalla kahvia. Työkseen hän parantaa potilaita.

Timo Kosonen Kekkos-oopperan näyttämöllä Suomi-laivan ruorissa.

Timo Kosonen

Ilmajoen musiikkijuhlien johtaja kaataa oopperan väliajalla kahvia. Työkseen hän parantaa potilaita.

TEKSTI ULLA-MAIJA PAAVILAINEN KUVAT PETRI KAIPIAINEN

Kyröjoen rannalta kuuluu kuoputus ja naputus, kun sorakenttää tasitaan ja vihoviimeisiä lavasteitten osia korjaillaan. Joki virtaa vielä tyynenä kuin sanoen, että ei tässä mitään hätää.

Mutta ilmajokiset eivät siihen hevillä luota.

Kymmenkunta vuotta sitten oopperan ensi-illan aattona joki tulvi yli äyräitten ja vei lavasteet mennessään. Tilanne oli painajaismainen. Talkoohengellä siitäkin selvittiin.

Ajatus on se, että mikään homma ei ole liian vähäpätöinen, tarttuipa siihen johtava tai työtön käsipari.

Oopperan väliajalla musiikkijuhlien hallituksen puheenjohtaja Timo Kosonen ei sulkeudu nauhalla eristettyyn vip-kabinettiin siemailemaan kuohuvaa, vaan kaataa katsojien kuppeihin kahvia Jussi-puvussa hikoillen.

Kutsuttakoon sitä sitten kökkähengeksi tai yhteisöllisyydeksi, mutta mutkattomasti se sujuu savolaissyntyiseltäkin. Oopperan takia Kosonen, lääkäri, on opetellut myös hitsaamaan ja rakentamaan.

Timo Kosonen karauttaa pihaan valkealla ratsullaan, suurella ja kiiltävällä Mercedes Benzillä.

Autossa soi Radio Suomi, tai sitten Paula Koivuniemi, Chisu tai Matti ja Teppo.

Mersu sopii Etelä-Pohjanmaan vaikutusvaltaiselle miehelle, joka on johtanut Ilmajoen musiikkijuhlia parikymmentä vuotta, istuu Tangomarkkinoiden hallituksessa ja on vaikuttanut Lääkäriliiton hallituksessakin.

Mies tekee ja ehtii moneen, mutta uho ja pönötys puuttuvat. Olisiko se sitten savolaisuutta?

Kososen sukujuuret juontavat Aholahden hoviin, jonka ukki Kalle Kosonen omisti Haapaveden rannalla.

Timo Kososen Erkki-isä oli Sulkavan kunnanlääkäri. Siihen aikaan lääkärin kotikäynnit olivat tavallisia. Ensin matkustettiin autolla parikymmentä kilometriä, sitten veneellä saareen, missä vastassa oli vielä hevoskyyti.

”Olin usein isän mukana. Muistan, miten lämpöistä oli istua kovilla pakkasilla reessä vällyjen alla.”

Molemmilla vanhemmilla oli hyvä lauluääni. Timo Kososta buukattiin juhlien vakioesiintyjäksi. Miks’ leivo lennät Suomehen itketti yleisöä niin äitienpäiväkekkereillä kuin itsenäisyyspäiväjuhlissa.

Lukion jälkeen Kososella oli kolme uravaihtoehtoa: isän jalanjälkiä lääkäriksi, tai sitten diplomi-insinööriksi tai näyttelijäksi.

”Satuin pääsemään lääkikseen. Alussa olin kesäisin isän sijaisena Sulkavalla.”

Paikalliset pelästyivät ensin nuorta miestä.

”Pittääpä mennä käymään tuon Erkon vastaanotolla, ennen kuin se poika tuloo”, miehet jorisivat.

Mutta kun kesä oli ohi, kieli kääntyi toiseen suuntaan.

”Pittääpä mennä käymään pojan luona, ennen kuin se ukko tuloo.”

Isä oli intohimoinen harrastemaanviljelijä. Poika oppi siinä sivussa kyntämään, äestämään, kylvämään ja ajamaan puimuria.

Merkittävät elämänmuutokset tapahtuvat usein sattumalta, eivät suunnitellen.

Timo Kososen vaimon juuret ovat myös Savonlinnasta, mutta hän oli päätynyt töihin Kurikkaan. Nuorenparin tähtäimessä oli päätyä asumaan Savon ja Etelä-Pohjanmaan välimaastoon, mutta kun Ilmajoella avautui lääkärin virka, Kosonen sai sieltä ensimmäisen vakituisen työpaikkansa. Se taitaa jäädä myös viimeiseksi.

Noin puolet työajastaan Kosonen työskentelee terveyskeskuslääkärinä. Parina päivänä viikossa hän pitää yksityisvastaanottoa.

Alussa vieras murre tuotti hankaluuksia. Lonkat olivat luntioomet ja nilkat linkat.

Toisaalta suorapuheisuus yllätti.

Kun savolaisukolta kysyi, että ”mikäs sinnuu vaivaa”, sai vastaukseksi, että ”sinunhan se pitäs tietää, koska oot liäkär”.

”Olen edelleen verenkuljettama, koska en ole täältä kotoisin ”, Kosonen viittaa läntiseen tapaan muuttaa d-kirjain ärräksi.

Hänen mukaansa lääkärin työssä pärjää, jos on silmät, joilla näkee, korvat, joilla kuulee, ja kädet, joilla tuntee.

”Kalliit koneet ja laboratoriotutkimukset ovat usein turhia.”

Ilmajoen musiikkijuhlien kantaviin voimiin Timo Kosonen on kuulunut alusta alkaen, ensin oopperan lääkärinä ja kenttätoimikunnassa jokapaikan höylänä.

Juhlat alkoivat, kun Kansallisooppera matkusti vuonna 1975 Ilmajoelle esittämään Pohjalaisia.

Ilkka-lehti kirjoitti ensiesityksestä seuraavasti:

”Tiettävästi oopperan taholla suhtauduttiin tähän kokeiluun melkoisin epäilyksin. Ne maakunnan väki pyyhkäisi kerralla pois: nyt Bulevardilla ajatellaan toisin, sillä oopperan väen toteamus oli, että mistään ei voi löytää ihanampaa, vastaanottavampaa yleisöä.”

Juha Tanttu raportoi harvinaista kulttuuritapahtumaa Helsingin Sanomissa paikallisten suulla:

”Jaa syy? No ei ainoastaan leivästä. Tää on tosiaan aika pyyteetöntä kulttuurin nälkää. Jos päästäis suurin piirtein plusmiinusnollaan.”

Jotkut ilmajokisten spektaakkelit ovat olleet valtavia: esimerkiksi Jaakko Ilkassa 200 avustajaa, 40 ratsua ja Edvin Laine ämyreineen ohjaamassa kruusatussa korkeassa ohjaajantuolissa.

Taloushuolet ovat tulleet Kososelle vuosien mittaan tutuiksi.

Välillä musiikkijuhlilla oli 700 000 euron velat. Viime vuonna tapahtuma pääsi velattomaksi. Kurimuksesta selviäminen kesti lähes 20 vuotta.

”1990-luvun alussa meillekin ehdotettiin konkurssia. Reseptimme on ollut yksinkertainen. Ensin katsottiin, mitkä ovat realistiset tulot lipunmyynnistä, sponsoreilta ja valtion osuuksista, ja sitten laskettiin menot. Rahankäyttömme on ollut maltillista.”

Aikanaan ei arvattu, että tapahtumasta kasvaisi näin iso. Menestys kertyy monesta seikasta: korkealaatuisista tuotteista, hyvistä solisteista ja talkootunneista.

”Libretolla on pirun suuri merkitys. Sen pitää olla sellainen, että ohjaaja ja lavastaja saavat siitä selkoa.”

Kosonen korostaa, että kun lauletaan suomeksi, myös sanoista pitää saada selvää.

”Naisten pitäisi laulaa kuten Ritva Auvinen, ja miesten kuten Jorma Hynninen, Jaakko Ryhänen, Jyrki Anttila tai Juha Kotilainen.”

Kosonen jatkoi itsekin lapsuudessa alkanutta harrastustaan laulamalla Marit ja Mikot -kuorossa.

Musiikkijuhlilla on esitetty kymmenen uutta kotimaista tilausoopperaa, joista kolmessa Vaasan ooppera on ollut mukana yhteistyökumppanina.

Pääosien esittäjät ovat oopperalaulajia ja orkesteri ammattisoittajia. Heidän rinnallaan lavalla ovat isot aikuis- ja lapsikuorot.

Ilmajoella ovat ennen maailmanmainettaan esiintyneet muun muassa Karita Mattila ja Tommi Hakala.

Tämän kesän tähti on toukokuussa kansainvälisen Lauritz Melchior -kilpailun Tanskassa voittanut Tiina-Maija Koskela. Hän laulaa Kekkos-oopperassa Ievan roolin, ja vaihtoi äänialansa sopraanoksi vasta viime vuonna.

Kesä 2013 ja Uljas Pulkkiksen Kekkonen olivat menestys. Linja-autoryhmiä kertyi 63. Suurin osa katsojista matkusti Kyröjoen­ partaalle pystytettyyn katsomoon muualta Suomesta.

”Silloin saattoi kulkea kädet taskussa ja todeta, että valitettavasti ei enää löydy paikkoja. Nyt taitaa olla hiljaisempi kesä tulossa. On harhaa, että kaikki oopperamme olisivat menestysteoksia.”

Timo Kosonen muistelee suosikkioopperaansa.

Se on taitanut olla Ilkka Kuusiston Taipaleenjoki tai saman säveltäjän Isänmaan tyttäret. Mieliinpainuva oli myös Jorma Panulan säveltämä Jaakko Ilkka kaikessa massiivisuudessaan.

Juhlien tulevaisuus mietityttää. Kiehtooko talkootyö enää nuorta polvea? Miesten kenttätoimikunnan nuorin on päälle nelikymppinen ja keski-ikä eläkeläistasoa.

Naisten vapaaehtoisvoimin pyörittämä MusAkat houkuttaa sentään nuorempiakin. Talven aikana leivotut 5 000 voisilmäpullaa odottavat pakastimissa vehnäsennälkäistä yleisöä.

Ensi kesäksi Ilmajoen juhlien 40-vuotisen taipaleen kunniaksi on tilattu Jaakko Kuusistolta ooppera Oskar Merikannosta. Libreton laatii Kansallisoopperan pää­dramaturgi Juhani Koivisto.

Monenmoista kommellusta mahtuu musiikkijuhlien historiaan. Mahdottomastakin on totuttu tekemään toteutumiskelpoista. Luonto tarjoaa oivat edellytykset ja odottamattomia yllätyksiä.

Taipaleenjoen ohjaaja halusi, että näyttämöllä olisi oikeaa lunta. Mistäs sitä kesäkuumalla saataisiin? Onneksi suvea edelsi runsasluminen talvi. Lunta säilöttiin kuukausitolkulla ja kuormakaupalla varjoisaan paikkaan sahanpurujen alle. Mutta kun sitä oli sontakärreillä kuskattu harjoituksiin, ohjaaja totesikin, että lumi on liian rakeista ja kovaa, eikä se kelvannut. Saattoi siinä kenttätoimikunnan vetäjältä pari ärräpäätä päästä.

Kun oopperan loppukohtauksessa haluttiin päästää ilmoille rauhankyyhkyjä, nurmolainen kyyhkystenkasvattaja opetti kaksikymmentä lintua palaamaan kotihäkkiinsä.

Mutta kerran puhkesi ukkosmyrsky, ja osa kyyhkyistä menetti suuntavaistonsa. Seuraava esitys oli selvittävä vähemmillä linnuilla.

Pohjalaisia-oopperassa kulki taustalla jokea pitkin eleettömästi veneitä. Yleisö ihmetteli, miten paljon veneitä oikein tarvittiin, jotta niitä riitti kahden tunnin ajaksi yhteen suuntaan soudettaviksi.

Tusinalla veneellä pärjättiin, sillä mönkijä kiskoi ne matkan päässä rantaan ja traileri veti taas lähtöpisteeseen.

Pohjanmaan kautta -oopperassa esiintyi pikkuporsas, joka tavallisesti syliin nostettaessa pissasi laulajan päälle. Kerran se oli niin liukas, että lipsahti käsistä ja karkasi katsomoon.

Viimeisillään raskaana olevasta hevosesta jännitettiin, varsooko se kesken esityksen.

Eikä helppoa ollut sillä tenorillakaan, joka joutui ratsaille, vaikka pelkäsi hevosia ja oli niille allerginen.

’Muutaman vuoden voisin vielä olla.”

Timo Kosonen suunnittelee jatkavansa musiikkijuhlien johdossa, kunnes Suomi täyttää sata ja hän itse 70.

Matkustelua rakastava mies on nähnyt niin Afrikan hautavajoamat kuin Ison valliriutan. Toteutumattomia haaveita on vielä pari: Etelä-Afrikan-junamatka ja merimatka Tulimaasta Antarktikselle.

”Uuteen Seelantiin voisi mennä vaikka kuinka helvetin monta kertaa.”

Lapin luonnonrauhassa Kosonen vaelteli vuosikaudet kaveriporukassa. Kimppamökit löytyvät Saariselältä ja Luostolta.

”Telttaan en enää halua mennä, sillä en pääsisi sieltä ylös.”

Mutta kesäykkösenä mielessä on Ilmajoki, joka ilman musiikkijuhlia olisi pohjalaisittain painia ja pesäpalloa.

”Jos juhlat ovat menneet hyvin, otetaan samppanjaa. Jos ne menevät huonosti, otetaan taas samppanjaa ja puretaan asiaa vähäsen.”

Ennen Tangomarkkinoiden alkamista autonnokka osoittaa selvään suuntaan.

Juhannuksen Timo Kosonen viettää Savonlinnassa sukutilalla. ”Verentuoma” kaipaa aina veden äärelle.

Noustaan joesta, käydään muualla kääntymässä ja palataan taas eleettömästi airoihin. SK

kuka?

Timo Kosonen
Ikä: 67
Syntymäpaikka:
 Savonlinna
Koulutus: lääketieteen
 lisensiaatti ja yleislääke-
 tieteen erikoislääkäri
Ura: Ilmajoen kunnan-
 lääkäri ja terveyskeskus-
 lääkäri vuodesta 1975,
 Ilmajoen musiikkijuhlien
 hallituksen puheen-
 johtaja vuodesta 1993,
 Seinäjoen Tangomark-
 kinoiden hallituksessa
 vuodesta 1985
Perhe: vaimo, tytär ja
 kaksi lapsenlasta
Harrastukset: matkailu
 ja musiikki

ELÄMÄNI KUVA

▶ ”Matkustaminen on minulle rakas harrastus. Elämäni matkan tein Aitutakille Uuteen Seelantiin vaimoni ja ystävieni kanssa.”