◼	Monna Aho opettaa kolmasluokkalaisia Örebrossa.
Monna Aho opettaa kolmasluokkalaisia Örebrossa.

Välkommen till Sverige!

Ruotsi keksi maailman parhaan peruskoulun. Suomi teki vielä paremman. Ruotsi pilasi koulunsa. Nyt se haluaa opettajia Suomesta.

Monna Aho opettaa kolmasluokkalaisia Örebrossa.

’Tervetuloa opettajaksi Örebrohon”, ruudulla lukee.

Sivuston osoite on flyttafranfinlandtillorebro.se. Muutasuomesta­orebrohon.se. Se on perustettu, koska Örebro ha­luaa palkata Suomesta opettajia.

Nuolta painamalla esiin tulee aurinkoinen maisemapotretti.

”Örebrossa kaikki on mahdollista.”

Voi käydä jääkiekko-ottelussa uudessa jäähallissa ja katsella oman jalkapallojoukkueen pelejä. Kahvinsa voi nauttia hyvissä, ”kansallisesti tunnetuissa” kahviloissa. On hienoja keikkoja, örebrolaiset artistit kiertävät ulkomailla. Rockpiireissä tunnetaan erityinen ”Örebro-sound”. Teatteriesitykset, konsertit ja näyttelyt vetävät vertoja maailman parhaille.

”Meillä on kaikki tämä ja paljon enemmän. Nyt haluamme myös sinut. Mikään ei tekisi meitä iloisemmaksi.”

Videotykki on asennettu valmiiksi Örebron hallintotalon neuvotteluhuoneessa. Henkilöstöpäällikkö Anna-Maria Olofsdotter painaa playta.

Ruotsalainen duuripoppi alkaa soida, ilotulitukset paukkuvat.

”Kuka sitten oletkin, olet tervetullut tänne”, 15-vuotias örebrolainen Ellen Hagerius laulaa.

Tämän videon Olofsdotter ja vastapäätä istuva EURES-neuvoja Anders Carlsson Eklund aikovat näyttää Vaasassa kahden viikon päästä. He ovat lähdössä kaupunkiin rekrytoimaan opettajia.

EURES on eurooppalainen työnvälitysverkosto, joka auttaa ihmisiä löytämään töitä toisista EU-maista.

Opettajan paikkoja on Örebrossa avoinna virallisesti muutama kymmen. Oikeasti:

”Vaikka kuinka paljon!” Olofsdotter sanoo.

Örebrota kuten koko Ruotsia vaivaa opettajapula. Ruotsin seitsemänneksi suurin kunta kasvaa nopeasti. Sijainti on kätevä, junalla pääsee Tukholmaan parissa tunnissa. Kahta uutta koulua rakennetaan. Mutta päteviä opettajia ei ole tarpeeksi.

Opettajajärjestöjen mukaan Ruotsista puuttuu 60 000 pätevää opettajaa. Yli puolet viime lukuvuonna palkatuista opettajista oli epäpäteviä.

Jotkut koulut ovat jo pestanneet opettajia Suomesta. Esimerkiksi suosittu yksityiskoulu Gripsholmskolan Mariefredissa Tukholman lähellä mainostaa itseään suomalaisvaikutteisena kouluna. Suomen hyvät Pisa-tulokset tunnetaan.

Ja mikä tärkeintä: Suomessa työttömiä opettajia on tuhansia. Siksi kokonaiset kunnat ovat kiinnostuneet. Örebro, Eskilstuna ja Malmö lähtevät rekrytointimatkalle Vaasaan, Borås menee Turkuun. Vaasa on hyvä kohde, koska ruotsinkielisiä on paljon. Kaupungissa sijaitsee Åbo Akademin ruotsinkielinen opettajakoulutuslaitos.

Ruotsinkielisyys ei kuitenkaan ole vaatimus. Ruotsia pitää osata sen verran, että pystyy opettamaan ja pitämään yhteyttä oppilaiden vanhempien kanssa.

Kouluruotsikin saattaa siis riittää?

”Absolut!” Olofsdotter vakuuttaa.

Anna-Maria Olofsdotter on jo toimittanut ensimmäiset työpaikkailmoitukset työ- ja elinkeinotoimistojen sivuille. Hakemuksia on tullut yksi, örebrolaisen koulun matematiikan opettajan virkaan. Sen lähettäjä ei ole koulutukseltaan opettaja.

Olofsdotter ja Carlsson Eklund ovat silti toiveikkaita. He ovat kuulleet, että Suomesta on vaikea saada vakituista opettajanvirkaa. Yhteen sijaisuuteen Pohjanmaalla saattaa olla kymmeniä hakijoita.

Örebro voi tarjota viran heti, kun opettajan kelpoisuus on tarkistettu. Jos opinnoista puuttuu jotain, se ei haittaa. Työn ohessa saa opiskella.

”Sehän on hyvä, jos työttömät opettajat saavat työkokemusta Ruotsista”, Carlsson Eklund sanoo. ”He voivat myöhemmin palata takaisin Suomeen.”

Mutta sitä ette halua?

”Sekin on totta.”

Aamuseisokki, huuliherpes. Magnus Windefelt on heijastanut valkokankaalle sanoja. Hän on Lillånin yläkoulun matematiikan ja luonnontieteellisten aineiden opettaja. Koulu on yksi niistä, joka haluaa palkata suomalaisopettajia.

On 8A-luokan biologian tunti – tai oikeastaan NO-tunti. Ruotsissa biologia, kemia, fysiikka ja tekniikka on integroitu yhdeksi kokonaisuudeksi. Opettajan vastuulla on päättää, mitä opiskellaan milloinkin.

Etupenkissä istuu tyttö yksisarvispuvussa. Hän keskustelee vieruskaverinsa kanssa hiljaa.

Mustaan tekoturkkiin pukeutunut tyttö koputtaa ovelle ja livahtaa takapenkkiin. Hän unohtaa jättää puhelimensa niille varattuun laatikkoon opettajanpöydän reunalla.

”Magnus, tuu tänne!” luokasta kuuluu.

”Magnus!”

Magnus Windefelt on ikäistään nuoremman oloinen viisikymppinen. Työpaikallaan hän on pidetty. Windefelt on taitava selittämään asioita, rento ja kärsivällinen. Hänen läsnäolonsa rauhoittaa vilkkaammankin luokan.

Tässä koulussa Windefelt on työskennellyt 15 vuotta. Hänen palkkansa on vuosien saatossa noussut, ja hän tienaa enemmän kuin suurin osa opettajista. Sillä palkalla voi viettää Örebrossa hyvää elämää. Vapaa-ajallaan hän käy kuntosalilla. Samalla salilla käyvät oppilaat kyselevät apua sekä treeniin että matematiikkaan.

Silti sellaiseksi kuin Magnus Windefelt ei Ruotsissa halua kovin moni. Esimerkiksi Örebron yliopistossa luonnontieteellisten aineiden opettajankoulutusta ei joinakin vuosina ole aloitettu ollenkaan, koska hakijoita on ollut niin vähän.

Windefelt tekee liikaa töitä, koska työvoimaa ei ole.

Tänään pitäisi opettaa sukupuolielinten osat.

”Myös toiminta! Toiminta on tärkeää!” Windefelt koputtaa tussitaulua, johon on kirjoitettu funktionen.

Oppilaiden edessä on sekä tietokoneet että monisteet. Vastauksia saa etsiä netistä. Koulu on lainannut kaikille tietokoneet. Se on sujunut hyvin. Somessa roikkuminen ei ole ollut ongelma. Opettaja vinkkaa hyviä lähteitä ja auttaa jokaista oppilasta erikseen.

”Magnus!”

Tekoturkkiin pukeutunut tyttö ei osaa nimetä häpyluuta. Hän pyörittää kynää kädessään. Keskisormesta on irronnut pinkki rakennekynsi.

”Miten sinä kutsut tätä, Magnus?

”Yksityiselämässä asioita voi kutsua eri tavalla, mutta ei täällä koulussa. Täällä asioi­ta kutsutaan tietyin termein.”

Virtsarakko, tyttö kirjoittaa monisteen seuraavaan kohtaan. Windefelt taputtaa olalle.

Hän tuntee oppilaat hyvin. Tälle luokalle hän opettaa myös matematiikkaa.

”Magnus, tule!”

Huppariin pukeutunut tyttö ei ymmärrä paisuvaiskudoksen toimintaa. Windefelt selittää.

”Kiitos paljon Magnus!”

Windefelt kokoaa tunnin yhteen. Mitä opittiin. On tärkeää muistaa tavoite ja kommunikoida. Målet, kommunikationen

Välitunti alkaa. Tekoturkkityttö läpsäyttää Windefeltiä takapuoleen. Tämä hymähtää.

Punaseinäisen opettajanhuoneen harmaalla kulmasohvalla istuu englannin ja ruotsin opettaja Elisabeth Douhane. Hän jää tämän lukuvuoden jälkeen eläkkeelle.

Douhane on työskennellyt opettajana 35 vuotta. Sinä aikana koulu on muuttunut paljon.

”Koulusta on tullut paljon vaikeammin hallittava. Kun aloitin opettajana, keskityttiin ennen kaikkea opetettavaan aineeseen.”

Ruotsin koulun kriisistä on puhuttu vuosia. Pisa-tulokset ovat hälyttävän huonoja.

Vielä 1970-luvulla ruotsalaisoppilaat olivat maailman kärkeä. Suomen ”maailman paras peruskoulu” on aikoinaan kopioitu Ruotsista.

Ruotsissa taas on tehty uudistuksia, jotka eivät aina ole onnistuneet. Koulut ovat eriytyneet 1990-luvulta saakka. Silloin vastuu kouluista siirtyi valtiolta kunnille. Yksityiskouluja perustettiin, koska niille myönnetään huomattava kunnallinen tuki. Kouluilla on kuitenkin oikeus myös tehdä voittoa. Yksityiskoulut kilpailevat oppilaista, ja on pohdittu, menevätkö viihtyminen ja hyvät arvosanat kurinalaisen työnteon edelle.

Opettajan ammatin houkuttelevuus alkoi rapistua samoihin aikoihin. Kun Elisabeth Douhane aloitti ammatissa 1980-luvulla, opettajankoulutus oli yksi Ruotsin suosituimmista koulutusvaihtoehdoista. Hakijoita oli kymmenen yhtä paikkaa kohden. Nykyään luku on noin yksi. Moniin koulutuksiin on enemmän paikkoja kuin halukkaita.

Opettajaksi pääsee käytännössä opiskelemaan lähes kuka tahansa.

Koulutuksen keskeyttää lähes joka neljäs, ja melkein 40 000 koulutettua opettajaa työskentelee muussa ammatissa.

Ruotsalaisopettajilla ei enää ole kansankynttilän statusta. Vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan vain viisi prosenttia ruotsalaisista opettajista koki ammattinsa olevan arvostettu.

Suomen luku samassa tutkimuksessa oli 59 prosenttia.

Opettajien työehtoja on heikennetty. Hallinnollista työtä on tullut lisää, mutta opetettavien tuntien määrä ei ole vähentynyt. Palkka on silti keskimäärin sama kuin Suomessa, ruotsalaisittain siis huono.

Oppilaita pitää kohdella yksilöinä, mutta kaikki yritetään pitää samassa luokassa. Erityisluokkia ei suosita.

Opettajista on tullut myös mentoreita: oppilaat saavat heiltä sosiaalista tukea ja apua huoliinsa.

Kaikki tämä on pois opetettavasta aineesta.

Yhteiskunnallisten aineiden opettaja Juhani Kilpeläinen istuu Elisabeth Douhanen viereen sohvalle. Hänellä on sukujuuria Suomessa. Hän sanoo, että Suomen koulu on niin hyvä, koska siellä keskitytään asiaan.

”Meiltä on mennyt koulusta kuri.”

”Mutta on tässä toinenkin ulottuvuus”, Douhane sanoo. ”Vanhemmat.”

Vanhemmat eivät enää luota kouluun.

”Varsinkaan sosioekonomisesti vahvoilla alueilla”, Kilpeläinen sanoo.

Sellainen alue on Örebron Lillån. Suuri osa vanhemmista on koulutettuja. Koulutetut vanhemmat ovat tarkkoja. Jos opetus ei miellytä, vaihdetaan koulua.

Koulun huonosta tolasta kirjoitetaan paljon. Opettajat kertovat lehdissä turhautumisestaan, poliitikot päivittelevät tilannetta.

Välillä kuitenkin menee liioittelun puolelle, Kilpeläinen sanoo. Esimerkiksi Lillåns skolassa ongelmaluokkia on vain vähän ja tulokset ovat Örebron mittapuulla hyviä. Harva opettaja vaihtaa työpaikkaa.

Rehtori yrittää syödä oppilaiden kanssa melkein joka päivä. Ruoka on pääasiassa luomua, ja salaattia on viittä eri sorttia.

Monna Aho on suomalaisopettajien mannekiini Örebrossa. Häntä on haastateltu paikallistelevisioon, ja örebrolaiset ovat tehneet hänestä videon rekrytointisivulleen.

38-vuotias Aho on kotoisin Kotkasta. Hän tapasi örebrolaisen miehen ja muutti kaupunkiin yhdeksän vuotta sitten.

Aho opettaa Navetin koulussa eteläisessä Örebrossa. Kolmasluokkalaisten koulupäivä on lopuillaan. Oppilaat ovat kerääntyneet punaisen maton ympärille piiriin.

”Mitä me olemme oppineet tänään?” Aho kysyy.

”Opeteltiin liikennettä.”

”Matematiikkaa… Oli pieni testi.”

”Juu-u. Mitä muuta?” Aho jatkaa.

”Kerrottiin koulusta!”

Otetaan toisia kädestä kiinni ja lauletaan jäähyväislaulu.

”Nu vill jag bara säga ha det bra, ha det bra vi tackar för i dag…”

Aho halaa jokaista oppilasta. Sen jälkeen saa lähteä.

Puistolan peruskoulussa halailtiin vähemmän. Ne viisi vuotta, jotka Monna Aho opetti Helsingissä, menivät perinteisemmällä kaavalla. Opettaja puhui ja oppilaat kuuntelivat.

Ruotsissa oli erilaista. Oppilaat tulivat heti likelle, koskivat, kysyivät ja kertoivat mielipiteitään.

Aluksi uusi rooli tuntui vaikealta. Miten löytää auktoriteetti?

”Me opettajat olemme olemassa siksi, että oppilaat ymmärtäisivät, miksi opiskelemme. Siitä syntyy viihtyvyys”, Aho sanoo.

Viihtyä Ruotsissa osataan. Välillä on mennyt liiankin löperöksi, Aho sanoo, mutta nyt kuriin ja osaamiseen kiinnitetään taas huomiota. Ollaan kiinnostuneita, miten Suomessa toimitaan, mutta ei haluta kopioida. Örebrolla on tavoite: se haluaa olla 25 parhaan koulukunnan joukossa vuoteen 2025 mennessä. Nyt se on sijalla 143.

Opettajien jatkokoulutuksiin satsataan. Ahokin on käynyt matematiikkakoulutuksissa Suomessa.

Kehityskeskusteluja rehtorin kanssa on monta kertaa vuodessa. Niissä puhutaan tavoitteista, onnistumisista ja palkasta.

Palkankorotuksesta päättää rehtori. Ahokin sai viime vuonna. Vajaa 300 euroa lisää kuukaudessa.

Hänen palkkansa on parempi kuin se olisi Suomessa.

Maaliskuun 27. päivänä Örebron delegaatio on valmiina Vaasan virastotalolla. Kaupungin sata sinistä infokassia odottaa TE-toimiston tiloissa. Sisällä kasseissa on sydämenmuotoinen karkkirasia, jonka kannessa lukee flytta­franfinlandtillorebro.se. Eskilstunan mustista kasseista löytyy näytönpyyhin, Malmön valkoisista huulirasva.

Anna-Maria Olofsdotter on etukäteen ajatellut, että kiinnostuneita voisi olla jopa satoja.

Heitä on paikalla kolme. Yksi voisi itse lähteä, mutta vaimo ei halua muuttaa. Toisella ei ole opettajan pätevyyttä. Kolmas on jo eläkeiässä.

Pohjanmaan EURES-asiantuntija Tarja Karlström pudistaa päätään.

”Tästä on tiedotettu niin paljon.”

Örebrolaisten viiden hengen ryhmä pitää kriisipalaverin. Osa lähtee Åbo Akademiin tapaamaan opettajaksi opiskelevia.

Ala-aulassa vastaan tulee erityisopettajaksi opiskeleva Hilona Huggare. Gustav Brandell, Navetin alakoulun rehtori, työntää sinisen kassin hänen käteensä.

”Mitä sinä teet?”

”Valmistut erityisopettajaksi?”

”Sinulla on edessäsi loistava tulevaisuus Örebrossa!”

”Hyvä palkkakehitys ja turvattu työpaikka!”

”Olemme superkiinnostuneita.”

”Sopiiko sinulle haastattelu huomenna? Kello kaksi?”

Neljä paperista ruotsinlippua lojuu neuvotteluhuoneen pöydällä Vaasan virastotalolla. Örebrolaisten lento Arlandaan lähtee parin tunnin päästä.

Åbo Akademin opiskelijoista löytyi kahdessa päivässä monta lupaavaa ehdokasta. Tänään Olofsdotter ja Brandell haastattelivat neljää. Kaikilla on sopiva koulutus.

Yhdellä on Ruotsissa opiskeleva poikaystävä, toisen mies haluaa muuttaa Ruotsiin. Kolmannen sosionomityttöystävälle pitäisi löytää töitä. Anna-Maria Olofsdotter aikoo ottaa tyttöystävään suoraan yhteyttä selvitettyään, miten työpaikka voisi järjestyä.

Neljäs on työskennellyt Ruotsissa, Mariefredissa. Tosin hakija epäröi, olisiko Örebrossa yhtä hauskaa. Mariefredin Grips­holmsskolan on rekrytoinut niin paljon Suomesta, että yhteisö on vahva.

Pitäähän meidänkin aloittaa jostain, rehtori Gustav Brandell oli vastannut.

Örebrolaiset pohtivat jatkoa. Takaisin Vaasaan olisi hyvä tulla syksyllä. Ehkä voisi tehdä roadtripin: Vaasa, Turku ja lopuksi Helsinki. Mennä esittäytymään suoraan yliopistoille.

Kannattaisi tutustua myös vasta opintonsa aloittaneisiin. Istua alas ja vaihtaa ajatuksia. Kysyä, miltä elämä täällä näyttää, ja kertoa, millaista Örebrossa on.

Samalla voisi tarjota vähän kuohuvaa ja naposteltavaa. SK