mielipide

puheenvuoro

Eurooppalaisuutta on suojeltava populismilta

Kun EU:n perusta valettiin Roomassa 60 vuotta sitten, Eurooppa oli jaettu muurein ja piikkilangoin. Ajatus hiilen ja teräksen rauhanomaisesta jakamisesta oli terve tuulahdus maanosassa, jossa veriset sodat ja rikokset ihmisyyttä vastaan olivat tuoreessa muistissa.

Idea kasvoi visioksi Euroopasta, jolla on yhteiset arvot. Vähän kerrallaan rakennettiin tämän päivän EU, kompromis­sien kautta. Lopputulos ei ole kaikilta osin kaunein mahdollinen – mutta ei myöskään kauhein.

EU:n perussopimuksista löytyy kappale kauneinta Eurooppaa. Niissä nimetään unio­nin yhteiset arvot: ihmisarvon kun­nioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-­arvo, oikeus­valtio ja ihmis­oikeudet. Unionin päämäärä on ”rauhan, omien arvojensa ja kansojensa hyvinvoinnin” edistäminen. Sekä rauhaa että vaurautta on riittänyt. EU on onnistunut.

Näillä ihanteilla on yhteinen nimittäjä: eurooppalaisuus. Tuo sana on tullut tarkoittamaan hyvien arvojemme koko palettia. Siksi eurooppalaisuus on itseisarvo, ja sitä tulee puolustaa.

Tänään suurimmaksi vaaraksi on tullut vääristelevä populismi, joka liukuu kohti ääriajattelua. Populismi murentaa yhteistä pohjaa ja madaltaa kynnystä arvojemme sivuuttamiselle.

Brexit on populismin seurausta: vuosikaudet brittilehdistö repi otsikoita EU:sta. Vaikka eroäänet voittivat, Lontoon viestinä on nyt ”vapaakauppa, vahva Eurooppa, globaali Britannia” – samaan aikaan, kun britit ajautuvat eroon siitä yhteydestä, missä nuo tavoitteet parhaiten toteutuisivat.

Monessa maassa EU:n hajottamista ajavat nationalistiset ja rasistiset liikkeet ovat pelottavan lähellä valtaa. Unkarissa ja Puolassa ollaan avoimesti oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja sananvapautta vastaan.

Suomessakin jotkut flirttailevat ajatuksella EU-erosta. Kyselyiden mukaan unionilla on kuitenkin kansan tuki, ja jäsenyytemme on kirjattu perustuslakiin. Suomalaiset eivät ole olleet vietävissä.

Onneksi näin on, sillä elämme arvaamattomia aikoja: USA:n lähitulevaisuus on huolestuttava mysteeri. Venäjä järkyttää turvallisuusarkkitehtuureja. Turkki menee väärään suuntaan. Pakolaisten veneet ylittävät Välimerta.

Arvaamattomina aikoina on oltava yhtenäisiä. EU:n hajaannuksesta iloitsee vain aggressiivinen Venäjä. Kotimainen EU-vastustaja toimii kansallisia etujamme vastaan, ei isänmaan asialla.

Työ on aloitettava itsestä: unioni ei saa olla syntipukki. Iät ja ajat päättäjät ovat kotona moittineet EU-päätöksiä, joita ovat itse olleet Brysselissä tekemässä.

Paras tapa puolustaa unionia on kehittää sitä. Yhteistyö lujittaa unionia. Se luo poliittista vakautta ja edistää rauhaa ja talouskasvua. Hieno esimerkki on Erasmus+ -ohjelma, joka jo 30 vuoden ajan on edistänyt vuorovaikutusta, ymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta tarjoamalla opiskelun, työskentelyn ja harjoittelun mahdollisuuksia ulkomailla.

Suomen pitää olla mukana tarjoamassa näkemyksiä ja osaamista yhteiseen käyttöön. Meidän on oltava täysivaltaisena kaikissa pöydissä, joissa asioista päätetään.

Ei ole suosittua puhua arvostavasti eurooppalaisuudesta. Silti juuri niin pitää juuri nyt tehdä, se on Suomen etu. Ollaan jatkossakin mukana ”kaikissa ytimissä”. Puolustetaan unionia ja eurooppalaisuutta – molemmat ovat arvoja sinänsä. J

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on opetus- ja kulttuuriministeri (kok).

kirjeitä

Saimme mitä tilasimme

Anna-Lena Laurén kirjoitti välikielen käytöstä suomennoksissa ja tuomitsi käytännön jyrkästi (SK 12/2017). Hän mainitsi esimerkkinä eteläkorealaisen Han Kangin maaliskuussa julkaistun Vegetaristin, joka on käännetty englannin kautta.

Suomessa on taitava kääntäjäkunta, ja välikieliä tarvitaan harvoin. Kaikista kielistä ei kuitenkaan löydy vielä kannuksensa ansainneita kääntäjiä. Etenkin kaunokirjallisesti haastavat suomennostyöt annamme kokeneille suomentajille siksi, että haluamme taata laadukkaan lukukokemuksen ja löytää taideteokselle arvoisensa tulkin. Välikieltä päädytään joskus käyttämään, jotta teos tulisi ylipäätään suomennetuksi. Vegetaristin kääntäjäksi valikoitui Sari Karhulahti, laatusuomennoksista tuttu huippuammattilainen. Suomennos on erinomainen, toisin kuin juttu antaa ymmärtää.

Laurén neuvoi kustantamoa tunnustamaan rehellisesti, että suomentajavalinta perustui kiireeseen laadun kustannuksella. Sitä me emme voi tehdä, sillä se ei olisi rehellistä. J

Anna Baijars

Kustantaja, toimitusjohtaja

Johanna Laitinen ja Iina Tikanoja

Suomennetun kaunokirjallisuuden toimituspäälliköt, Gummerus

Eero Hyvönen vastaa

Kalle Kinnunen ja Jorma Sairanen esittävät ”Nelosen uutisten tuho” -jutussa (SK 12/2017) virheellisen väitteen motiiveistani suostua Nelosen uutisten ohjelma-ajan siirtoon.

Läsnä olleena voin kertoa, että yritin torjua juuri sellaiset yt-neuvottelut, jollaiset jouduin vetämään finanssikriisin alettua alkuvuodesta 2009. Nelosen uutiset oli tehnyt raskaita tappioita alusta asti, ohjelma-ajan siirtoon mennessä jo yhdeksän vuotta.

Toisena polkuna oli yhteistyön rakentaminen Sanoma-konsernin lehtien kanssa. Se johti vuonna 2011 päätökseen yhdistää Nelosen uutisten ja Helsingin Sanomien toimitukset. J

Eero hyvönen

Entisten Nelosen uutisten päätoimittaja

Pommi räjähti jo

Toisin kuin Raimo Ilaskivi kirjoitti (SK 11/2017), eläkepommi on jo räjähtänyt. Siksi eläkemaksut on jouduttu viisinkertaistamaan lähes 25 prosenttiin, ja suunta on yhä ylöspäin.

Onkin esitetty eläkeiän suurempaa nostamista ja korotusindeksin jäädyttämistä kunnes eläkemaksut on saatu kohtuullisemmiksi. Se myös lisäisi oikeudenmukaisuutta. Nyt pienet ikäluokat saavat eläkemaksueuroilleen vastinetta vain puolet siitä, mitä suuret ikäluokat saavat. J

Kalle mikkola

Espoo

Kuvaajan nimi puuttui

”Saako jo sanoa nousukausi?” -jutusta (SK 12/2017) oli jäänyt pois valokuvaajan nimi. Kuvat juttuun on ottanut Niclas Mäkelä. J

Toimitus

Oikaisu

Kalle Kinnusen ja Jorma Sairasen kirja Daddy Cool on Teoksen eikä Siltalan, toisin kuin SK:ssa 12/2017 luki. J

toimitus

Sähköposti:

sk.kirjeet@otavamedia.fi

Osoite: Suomen Kuvalehti, Kirjeitä,

Maistraatinportti 1,

00015 OTAVAMEDIA