mielipide

Helena Petäistö

Kolumnisti on tietokirjailija, joka toimi pitkään Pariisin-kirjeenvaihtajana.

Kolumni

Ranskan farssi

Ranskan saippuaoopperan käänteet saavat yhä enemmän farssin piirteitä. Samalla vahvistuu, että ranskalaisten miespoliitikkojen ihailtavaan tyylikkyyteen on omat syynsä:

Sosialistien ulkoministeri Roland Dumas antoi aikoinaan parhaan ilmaisen mainoksen italialaiselle luksusmerkille Berlutille, kun hän otti vastaan öljy-yhtiö Elfin rahoittaman rakastajattarensa lahjoittamat, lähes 30 000 frangin hintaiset mittatilauskengät. Nyt yhtä hyvää mainosta saa pariisilainen miestenmuotiliike Arny’s, kun maltillisen oikeiston François Fillon on ottanut lahjoina luksustalon luomuksia 48 000 euron edestä, viimeisin avokätisen ”ystävän” maksama yli 13 000 euron vaatekassi on helmikuulta. Presidenttiehdokkaa­nakaan Fillonin päätä ei siis tällainen pikkuasia vaivaa, vaikka kansanedustajan on ilmoitettava kaikki yli 150 euron lahjat kansalliskokoukselle.

Fillonin kannattajien ydinjoukko ei näytä hätkähtävän mistään. Eikä kulissien takana naruja vetelevä, rötöksiin itse sotkeutunut Nicolas Sarkozy senkään vertaa. Fillonin jääräpäisyyden takana on Sarkozy. Heidän keskinäinen sopimuksensa pakotti Alain Juppén luopumaan uusista ehdokkuusaikeistaan, vaikka jo 200 maltillisen oikeiston kansanedustajaa lipesi Fillonin takaa pyytämään Juppétä pelastajaksi. Mutta Fillon lupasi uhrautua ja vetää kampanjansa loppuun asti niin, että viiden vuoden päästä Sarkozyn pelinappulat olisivat valmiusasemissa. Juppé saatiin kammetuksi, ja Sarkozyn miehet seisoivat tiiviisti Fillonin vieressä hänen kannattajiensa yllättävässä mielenosoituksessa Trocadéron aukiolla.

Pukujupakka lienee viimeinen naula Fillonin arkussa, mutta voiko todella suoraan presidentiksi nousta valtapuolueiden ulkopuolinen Emmanuel Macron, vasemmistoliberaali uudistaja, joka ei ole koskaan aiemmin ollut vaaliehdokkaana ja jolla ei ole puoluekoneistoa? Tähän vetosi Fillon ensimmäisessä suuressa vaaliväittelyssä.

Näin näyttäisi käyvän, niin on Ranskan poliittinen järjestelmä sekaisin. Macron tarjoaa ”kolmatta tietä” niin kuin aikoinaan Tony Blair ja Paavo Lipponen, jotka kuitenkin pysyivät omissa työväen- ja demaripuolueissaan. Macronin talousohjelmasta löytyy täkyjä sekä oikealle että vasemmalle.

Macron on saanut taakseen myös Ranskan keskustan nokkamiehen François Bayroun, joka on jo kymmenet vuodet yrittänyt muuttaa maan kaksinapaista poliittista järjestelmää ja kitkeä korruptiota. Bayrou oli myös ensimmäinen, joka jo varhain varoitti maan velkaantumisesta. Vanha kettu François Mitterrand piti Bayrou­ta ainoana presidenttikelpoisena gaullistien Jacques Chiracin ohella, ja kolme kertaa ehdokkaana ollut Bayrou oli lähellä päämääräänsä kymmenen vuotta sitten. Nyt hän näkee perintöprinssinsä Macronissa, joka sitoutui vastalahjaksi maan poliittiseen moraalin tervehdyttämiseen.

Macronin taakse on tullut aina vain lisää nimekkäitä poliitikkoja joka laidalta, mm. Pariisin entinen pormestari, sosialistien Bertrand Delanoë. Kovin isku Fillonille oli senaatin oman puolueryhmänsä puheenjohtajan lähteminen Macronin tukijaksi.

Uusin merkki Macronin asemasta on myös tuulen kääntyminen Saksassa. Pari kuukautta sitten Saksan matkallaan Macron ei päässyt Merkelin pakeille, kun taas Fillonille se onnistui. Mutta viime viikolla au­dienssi aukeni Macronille Berliinissä.

Maanantain vaalidebatissa ottivat mittaa toisistaan mielipidemittausten vahvimmat, La Pen ja Macron. Fillonin osuus jäi vaisuksi. Kuukausi ennen vaaleja ennuste on La Pen ykkösenä ensimmäisellä kierroksella, Macron voittajana toisella kierroksella. Yllätykset eivät ole poissuljettuja. J

Ulkomaat