KOHTAAMISET

Työelämän kuva

Teatteri

Kenttä on oivaltava kuvaus tulosvaatimusten kärjistämästä työelämästä.

Mikä oivallus! Kertoa nyt talouskasvun välttämättömyydestä kahden tukityöllistetyn kehitysvammaisen kautta.

Okko Leon kirjoittama näytelmä Kenttä on melkeinpä nerokas, vahvasti poliittinen, jos poliittinen ymmärretään siten, että esitys panee ajattelemaan ja muodostaa katsojan päässä uusia tulkintoja ympäröivästä todellisuudesta. Samalla näytelmä on erinomaisen viihdyttävä. ”Komediallinen murhenäytelmä”, kuten sen kirjoittaja Leo ja ohjaaja Mikko Roiha teoksen esittelevät.

Korjaamo Teatterin esityksen juju on siinä, että katsoja huomaa alkavansa samastua noihin inhimillisiin ja osuvia huomioita tekeviin roolihenkilöihin, Esaan ja Anteroon, urheilukentän työntekijöihin.

Näytelmässä etupäässä lasten käyttämästä urheilukentästä yritetään tehdä tuottavaa tulosyksikköä. Monen mielessä on käynyt Esan ja Anteron kysymys: pidetäänkö meitä työntekijöitä vähä-älyisinä, vammaisina.

Esan ja Anteron tärkein tehtävä on vetää kentän kalkkiviivat ja pitää ne kunnossa. Lopulta homma menee heiltä yli, ja he alkavat suunnitella vallankumousta.

”Miksi syyttää järjestelmää, koska järjestelmä olemme me.”

Lisää tasoja esitykseen tuo se, että parikymppisiä Esaa ja Anteroa esittävät keski-ikäiset naiset. Marja Myllylä ja Kirsi Asikainen ovat suvereenit rooleissaan. He onnistuvat näyttämään ihmisen koko raadollisuudessaan, paljastamaan monien naamioiden ja kaiken esittämisen takana värjöttelevät rujot miehet, ja samalla naiset. Tuntuu siltä kuin lukisi runoa.

Helsingin jälkeen esitys lähtee pitkälle kiertomatkalle ympäri Suomea. Tämän näytelmän pitkä ikä on taattu. 

Riitta Kylänpää

Kenttä, Korjaamon Kulmasali (Töölönkatu 51 b, Helsinki), 5. toukokuuta asti.

KUVAT © Arto Timonen, Markku Ulander / lk,

Jazzia omassa luokassaan

Musiikki

Verneri Pohjola Quartet: 
Ancient History. ACT Music.

Verneri Pohjola löytää uusia kulmia niin AC/DC:n kuin Björkin musiikkiin.

Trumpetisti Verneri Pohjolan, 34, lahjakkuus on vihdoin noteerattu myös Suomen ulko­puolella. Viime vuonna hän solmi saksalaisen ACT-levy­merkin kanssa sopimuksen viidestä levystä, joista ensimmäinen oli kansainvälinen julkaisu suurella kokoonpanolla tehdystä ja jazz-Emmalla palkitusta Aurora-debyytistä (2009).

Ancient History esittelee Pohjolan taitoja pienyhtyeen johtajana. Pohjolan ilmaisussa on ihailtavaa kirkkautta, ja jokainen trumpetin puhallus välittää pohdiskelevaa, herkän mielen musikaalisuutta. Kvartetin jäsenet Aki Rissanen (piano), Joonas Riippa (rummut) ja Antti Lötjönen (basso) sekä vierailijat Jukka Perko ja Tatu Rönkkö soittavat samalla tasolla, ja kukin heistä saa myös ansaittua solistista näkyvyyttä.

Myös säveltäjänä Pohjola on jälleen omassa luokassaan. Kiireettä rakentuvissa kappaleissa pilkahtelevat rinnan persoonalliset melodiakulut ja rytmit. Pelonsekaisen automatkan svengaavaksi jazziksi muuttava Cheap Taxi Adventure saa uuden käsittelyn; edellinen kuultiin parin Pohjolan vuoden takaisella albumilla Hot Pot Place Around The Corner. Mukana on myös laina islantilaistaiteilija Björkiltä, jonka Hyperballad on purettu atomeiksi ja rakennettu aivan uudeksi teokseksi.

Sopimus ACTin kanssa on tuonut Pohjolan ulottuville yllättäviäkin tilaisuuksia. Trumpetistin soittoa voi kuulla myös pianisti-laulaja Jens Thomasin kanssa tehdyllä duolevyllä, jolla maskuliinisen heavy rockin klassikko AC/DC kuulostaa ehkä ensimmäistä kertaa koskaan seestyneellä tavalla kauniilta. 

Risto Nevanlinna