Ukkola

Jukka Ukkola

jukka.ukkola@hotmail.com

pakina

Ruumiit puhuvat

Vaikka yhteiskuntasopimuksesta ei jäisi historiaan mitään muuta, jäi siitä sentään fist bump, ministerien nyrkkitervehdys tiedotustilaisuuden päätteeksi. Se oli armolahja monelle ammattiliitolle, koska se helpotti suuresti päätöksentekoa. Vuoden kestäneessä vatuloinnissa itse sopimus oli saatu niin sotkuiseksi, että sen torjuminen asiaperusteilla olisi vaatinut perehtymistä ja lisää vatulointia. Mutta kun hallitus meni tekemään nyrkkitervehdyksen, asia tuli sekunnissa selväksi tyhmimmillekin: eihän sellaista sopimusta voi hyväksyä, jonka tekijät näyttävät tyytyväisiltä ja ehkä peräti äijiltä. Fist bump yhteiskuntasopimuksen päälle oli kuin ylävitonen hautajaisissa.

Ministereille tapaus oli ruumiinkielen laiskanläksy. Peruskurssejahan he ovat käyneet ennenkin, ja ainakin Alexander Stubb lienee oppinut sen verran, että toista kertaa hän ei suostu huvipuiston tikkatauluksi – hyvä että tohtii edes hymyillä. Silti hänkin nyt sortui nyrkkipyykkiin, joten kertausta tarvitaan. Jos hallitus haluaa jatkaa, sen on syytä muistaa, että politiikassa ei ole niin tärkeää, mitä päätetään, vaan miltä näytetään.

Sopivat eleet vaihtelevat tilanteen mukaan. Esimerkiksi välikysymyskeskustelussa opposition edustajan on sallittua vispata toisella kädellä, mutta ei molemmilla, koska sellainen on epäluotettavaa. Hallitus pitäköön silloinkin molemmat kädet tiukasti pöydällä tai sen alla. Ministerit saavat hillitysti rypistää otsaansa tai pudistella päätään, mutta eivät sortua hymyilyyn, saati naureskeluun. Poikkeuksena on pääministeri, joka voi hymähtää toisella suupielellään, jos välikysyjä esittää vitsiksi tarkoitetun vitsin. Kabineteissa, kun mediaa ei ole paikalla, voi tiukan paikan tullen heristää sormea, koputtaa otsaansa tai jopa lyödä nyrkkiä pöytään, mutta ei siis kaverin nyrkkiin. Nämäkin eleet on parasta unohtaa kokonaan, jos aiheena ovat maahanmuuttajat, naiset, sote, pilkkiminen, avioliittolaki tai yhteiskuntasopimus. Keskisormen näyttäminen ei ole tietysti sallittua missään tilanteessa, eivät myöskään V-merkit, irvistely tai silmäniskut.

Itse asiassa parhaimmillaan suomalainen ruumiinkieli on silloin, kun se pysyy sananmukaisena, siis rigor mortiksena. J

© Janne Tervamäki