mielipide

puheenvuoro

Palveluseteli voisi tuoda suuret säästöt

Sosiaali- ja terveystoimen uudistamisesta on käyty viime aikoina vilkasta keskustelua. Suomi on pöhöttynyt hyvinvointivaltio, ja toimenpiteitä vääristyneen tilanteen korjaamiseksi tarvitaan. Hallitus on lähtenyt hakemaan ratkaisuja, mutta tehtävä ei ole helppo. Tarvitaan ravistelua ja aidosti uusia rohkeita toimintatapoja.

Kun uuden soten päälinjat julkistettiin, oli keskustelun ytimessä myös käsite ”valinnanvapaus”. Tässä yhteydessä valinnanvapaudella tarkoitetaan, että kansalaisille tarjotaan aito mahdollisuus päättää itse, mistä he hankkivat perustason sosiaali- ja terveyspalvelunsa.

Tuleva toimintaympäristö avannee tilaa uudelle yrittäjyydelle ja toimeliaisuudelle. Luonnollista on, että tarjontaa on enemmän siellä, minne asutus on keskittynyt. Uuden lainsäädännön myötä asiakas voi valita palveluiden tuottajan julkiselta, yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta. Keskeinen työkalu on palveluseteli. Sen käyttö on vielä suhteellisen vähäistä, mutta käyttökokemukset ovat olleet hyviä.

Samaan aikaan sote-väännön kanssa on käyty keskustelua uudesta varhaiskasvatuslaista. Varhaiskasvatus on tulevaisuudessakin osa kuntien supistuvaa tehtäväkenttää.

Päivähoidon kustannuskakku on Suomessa noin kolme miljardia euroa. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ollaan rajaamassa tietyiltä osin. Lisäksi päiväkodeissa ollaan väljentämässä hoitajamitoituksia yli 3-vuotiaiden lapsiryhmissä.

On aiheellista kysyä, onko hallituksen linjaus kuitenkaan tehokkain tapa tuottaa päivähoidossa säästöjä.

Päivähoidon kustannuksista runsas miljardi syntyy ns. kuutoskaupungeissa (Helsinki, Vantaa, Espoo, Turku, Tampere ja Oulu). Vastikään julkaistiin selvitys näiden kaupunkien päivähoidon kustannuksista vuodelta 2014. Selvityksessä pureudutaan päivähoidon kustannusrakenteisiin ja vertaillaan niitä mm. henkilöstö-, tila- ja tukipalvelukustannusten osalta. Mukana on myös avoin vertailu kunnallisen päiväkotihoidon, kunnallisen perhepäivähoidon, yksityisen päivähoidon ja kotihoidon välillä. Halvimmaksi yhteiskunnalle tulee lasten kotihoito, ja kalleinta on perhepäivähoito. Perhepäivähoidon kustannukset lasta kohden ovat karkeasti kaksinkertaiset verrattuna kotihoitoon.

Kunnallisen ja yksityisen päiväkotihoidon kustannusvertailu kertoo, että yksityinen toimija järjestää päivähoidon kaupungista riippuen 20–40 prosenttia edullisemmin kuin kunta itse.

Luvut eivät ole kaikilta osin vertailukelpoisia. Yksityiset järjestävät harvoin kalliimpia hoitomuotoja, kuten erityistä tukea tarvitsevan lapsen hoitoa tai vuoropäivähoitoa. Kustannusero on kuitenkin niin merkittävä, että ihmettelen miten vähän palveluseteliä ja yksityistä sektoria päivähoidossa hyödynnetään.

Kyse ei ole kunnallisen ja yksityisen päivähoidon vastakkainasettelusta eikä ideologiasta, vaan kuntalaisten ja maan edusta. Säästöjä tarvitaan, jotta hyvinvointivaltio pysyy pystyssä. Niitä saadaan monien ­asioiden säntillisestä toteutuksesta: täyttöasteesta, tilakustannuksista, tukipalvelukustannuksista, työnjaosta päiväkodin arjessa ja niin edelleen.

Päivähoidon esimerkki saa kysymään, millaisia säästöjä voidaan tarjonnan avaamisen ja yrittäjyyden sekä palvelusetelin käytön aktivoinnin kautta saavuttaa lähes kymmenen kertaa suuremmalla sote-sektorilla. Siinä puhutaan miljardiluokan mahdollisuuksista. J

Jussi Karjula

Kirjoittaja on Hoivatilat Oy:n toimitusjohtaja.

kirjeitä

Maakuntahallinto jakaa keskustaa

”Hyvin menee, toistaiseksi” -jutussa (SK 9/2016) pohditaan keskustan ja kokoomuksen suhteita ja tullaan johtopäätökseen, että keskustalle on tärkeää pitää nykyinen hallitus koossa ja Alexander Stubb (kok) poliittisesti hengissä, jotta maakuntauudistus saataisiin valmiiksi.

Perinteiselle kuntakeskustalle maakuntahallinto ei kuitenkaan ole yksioikoisesti kannatettava asia. Maakuntahallinto ei tule EU:n tai valtion keskushallinnon tontille vaan ennen muuta perinteisen kunnallishallinnon ­alueelle. Kuntapäättäjät eivät ainakaan vielä uskalla edes ajatella ääneen kaikkia vaikutuksia.

Maakuntauudistus lienee ehkä vain unohtunut keskustan tavoite- ja vaaliohjelmiin, vaikka se on monessa suhteessa jälkijättöinen ja uudistuksen valmistelu on jo nyt johtanut lähes ilmiriitoihin esimerkiksi Lapissa.

Maakuntalaulut ovat toki kauniita ja henkea nostattavia, mutta poliittisella tasolla ne voitaisiin toki päivittää. J

Juha antinkaapo

Tervola

Taitetun indeksin vääryys

Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes puolustaa työeläkkeiden ns. taitettua indeksiä mm. kansaneläkkeiden pienuudella ja niiden kuluttajahintaindeksillä (SK 8/2016). Tämä on väärää asioiden sekoittamista, sillä kansaneläkkeet määrää eduskunta eivätkä työeläkeläiset ole niistä vastuussa.

Toisekseen Siimes pyrkii syyllistämään nykyisiä työeläkeläisiä vihjauksella, että ”mikään sukupolvi ei saa olla liian itsekäs”. Häneltä jää huomaamatta mikä on oikeasti itsekäs sukupolvi. Toisin kuin nykyiset opiskelijat ja työssäkäyvät, nyt eläkkeellä olevista suuri osa on opiskellut velaksi, ilman opintorahaa, ilman asuntotukea ja ilman kunnallista lastenhoitoa. Näistä kaikista nyt nauttiva sukupolvi voisi kantaa enemmän vastuuta omista eläkkeistään eikä odottaa meidän vanhojen kerryttävän kaikkea. J

Jussi k. Vaurio

Tekn.tri, Porvoo

Ammattiliitot ovat itsekkäitä

Kansaedustaja Juhana Vartiainen (kok) kirjoitti muutoksen vaikeudesta Suomessa (SK 9/2016). Kaksi asiaa osoitti ammattiliittojen olevan hyvin itsekkäitä vaatimuksissaan uudistettaessa nykypäivän työelämää.

Vanhat sopimusmenettelyt ovat globaalitaloudessa taakse jäänyttä elämää. Kilpailukykymme kamppailee laajoilla markkinoilla aivan turhaan, jos kotimaassa ammattiliitot pitävät kiinni vanhoista periaatteista. Muissa Pohjoismaissa asia on oivallettu, mutta Suomessa itsekkyys vain lisääntyy.

Lisäksi ammattiliitot ovat hylänneet työttömät vaatimalla edelleen kohtuuttomia ja perusteettomia etuja työntekijöilleen.

Erikoista on, että esimerkiksi PAM on mahtipontisuudessaan esittänyt epäluottamusta nykyhallitukselle. Silloin on unohdettu, että perustuslain mukaan hallituksen tulee nauttia vain eduskunnan luottamusta.

Ammattiliittojen tulisi hyväksyä työnjako, jossa hallitus tekee omaa työtään ja ammattiliitot pysyvät työsopimusasioiden hoitamisessa. Muuten puurot ja vellit sekoittuvat pahasti. J

vesa pyykkö

Turku

Sähköposti:

sk.kirjeet@otavamedia.fi

Osoite: Suomen Kuvalehti, Kirjeitä,

Maistraatinportti 1,

00015 OTAVAMEDIA