kohtaamiset

◼	Taiteilijan leipä on kapea, mutta itsetutkiskelun ilo korvaa niukkuuden, uskoo Jorma Tapio.
Taiteilijan leipä on kapea, mutta itsetutkiskelun ilo korvaa niukkuuden, uskoo Jorma Tapio.

jazz

Puhdas peili

Jorma Tapio sai ehdottomuuden opit Edward Vesalalta.

Abstraktit maalaukset, kokeellinen elokuva, moderni tanssi, nykysirkus, improvisoitu musiikki. Näissä, eri aikoina arveluttavinakin pidetyissä taiteenlajeissa, valuu vastuu tulkinnasta vastaanottajalle. Ainakin korostuneemmin kuin esittävissä taiteessa.

Mutta jos osaamista tai substanssia uupuu, eivät käsitteellisyys ja avantgardismi enää tahdo kantaa, ainakaan itseisarvoina. Kovaa tai näppärästi huutaminen käy kyynistyneellä 2010-luvulla entistäkin herkemmin tylsäksi, jos sanottavaa ei ole.

Silloin kun asiaa ja osaamista riittää, päästään korkealle tasolle. Siellä Euroopan arvostetuimpiin lukeutuva free-muusikko, saksofonisti ja huilisti Jorma Tapio, 58, on soittanut vuosikaudet.

Lyömäsoittaja Janne Tuomen kanssa tehty duolevy Matka ja tuore Kaski-yhtyeen debyytti Ghatika kertovat tarinoita, joissa musiikkia pitkään ja monipuolisesti ahmineet soittajat lähtevät liikkeelle usein vain häilyvistä luonnoksista, mutta onnistuvat lopulta herättelemään äänimaisemillaan kuulijassa omakohtaisia muistoja ja uniikkeja tuntoja.

”Musiikki teki lapsena valtavan vaikutuksen. Se oli jopa läheisempää kuin puhuttu kieli”, Tapio pohtii. ”Musiikki on rehellinen peili omasta itsestä ja päätin jo alussa pitää sen mahdollisimman puhtaana.”

Ehdottomuuden oppia Tapio sai vuosina 1984–1999 suomalaisen jazzin Don Quijotelta ja ikuiselta ulkopuoliselta Edward Vesalalta. Äkkiväärä rumpali, säveltäjä sekä bändiliideri talloi monille varpaille ja niin tehdessään tavallaan kirosi taiteensa elinmahdollisuudet pitkälle tulevaisuuteen.

Tapio, joka kulki mukana halki klassikkolevyjen Lumi (1987) ja Ode to the Death of Jazz (1990), myöntää, että ainutlaatuinen tuotanto on yhä Vesalan maineen panttivankina.

”Vaikka Eetu tavoitti suomalaisuudesta jotain tärkeää ja ennenkuulumatonta, ei hän ole vieläkään saanut edes murto-osaa itselleen kuuluvasta arvostuksesta. Hän ei ollut helppo mies, mutta joko sen voisi pikku hiljaa unohtaa ja antaa sävellyksille mahdollisuus?”

Verrokki löytyy naapurista.

”Norjassa on vakaampi talous kuin meillä, mutta uskon esimerkiksi Jan Garbarekin saavuttaneen jatkuvuuden musiikilleen ensi sijassa sisällön kautta.” Tapio viittaa myös Vesalan kanssa levyttäneeseen jazzsaksofonin supertähteen, joka on profeetta omallakin maallaan.

Mikkelistä Turun kautta Helsinkiin asettunut puhallinvirtuoosi tuntee musiikkibisneksen kääntöpuolen. Laulaja Kristiina Olannon hiljan vihille vienyt Tapio on hyväksynyt elämän realiteetit.

”Ala on rankka ja vaatii musiikin rakastamista. Elanto tulee matkan varrella monesti muualta, mutta oman tien kulkeminen ja soitannollinen itsetutkiskelu tuo sisäistä iloa ja korvaa epävarmuuden sekä niukkuuden.”

Vaikka postmoderni aika suo lähes rajattomat vapaudet, on kliseiden välttäminen tärkeää.

”Jokaiselle improvisoijalle muodostuu sanasto, jota hän varioi. Mutta kriittinen kuuntelu yhdistettynä uusien ideoiden treenaamiseen laajentaa skaalaa ja pitää tyylin tuoreena.”

Toissakesänä tehty Siperian-matka seitsemästä eri maasta tulleen muusikon kanssa todisti Tapiolle, että sävelet todella soivat universaalia kieltä.

”Liikkeellä oli 30 tyyppiä, keikkoja vedimme viitisentoista. Erityisen arvokasta oli näyttää siellä omalla tavallamme, miten ihmisten tulee elää rauhassa yhdessä ja unohtaa itsekkäät sodat ja muu hölynpöly." J

petri silas

© Petri Kaipiainen

kuka

Jorma Tapio

Ikä: 58

Syntymäpaikka: Inkoo

Asuinpaikka: Helsinki

Ura: Edward Vesalan Sound & Fury -yhtyeessä vuoteen 1999, jolloin Vesala kuoli. Otti sen jälkeen vetovastuun bändin toiminnasta. On levyttänyt/kier- tänyt mm. Sielun Veljien, Tuoma- ri Nurmion, Raoul Björkenheimin Krakataun, saksalaisen Conny Bauerin, norjalaisen Terje Isung- setin ja japanilaisen Keiji Hainon kanssa. Johtanut yhtyeitä Hugry Tribal Marching Band, Rollin’ Thunder, Pyörre-kvartetti ja Sarastus.

Perhe: muusikkovaimo Kristiina Olanto